sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Saksan väestömuutoksista viimeisen sadan vuoden aikana

En ole tässä blogissani puuttunut politiikkaan. Kun nyt kuitenkin kuulin sellaisen kummallisen kommentin, että ”en ole koskaan kuullutkaan, että saksalaisia siviilejä olisi sodassa pommitettu”, en malta antaa asian olla. Tuon täytyy olla saksalaisia vihaavan kommentti? No, ainahan on ollut vihamielisiä mielipiteitä ilman faktoja. Ihan varmasti ex-mieheni kollegan professori K:n tarinat infernosta selviämisestä ja ainaisesta pommin aiheuttamasta kivusta Dresdenissä eivät olleet satua.

Miksi nykysaksalaisia yhä syytetään asioista, joita he eivät ole tehneet? Onko kyseessä kateus yhä vaan menestyvää kansakuntaa kohtaan? Eikö vihoittelun sijaan viisaampaa olisi ottaa oppia? 

………………………………………………

Liittoutuneiden pommituksissa Dresdenissä kuoli ainakin 40 000 siviiliä.
http://historianet.fi/sota/2-maailmansota/britit-pommittivat-saksalaissiviileja-tahallaan, 07.01.2010

Noin 600 000 saksalaista siviiliä menetti henkensä liittoutuneiden pommituksissa Saksassa toisessa maailmansodassa. Pommitusten kohteena olivat Saksan teollisuus ja sotilaallinen infrastruktuuri.

Kirjailija Leo McKinstry on tutkinut uutta kirjaansa varten sodanaikaista arkistomateriaalia, joka paljastaa, että Britannia pommitti Saksan siviilejä täysin harkitusti.

Britannian ilmailuministeri kirjoitti esimerkiksi jo vuonna 1941 sisäisessä asiakirjassa hyökkäysten keskittyvän ”koteihin ja teollisuuskohteisiin”. Pääministeri Winston Churchill sai brittien ilmavoimien päälliköltä lupauksen, että raskaiden pommikoneiden merkittävä lisäys tulisi ”tuhoamaan kuusi miljoonaa kotia”, mistä olisi seurauksena ”noin 900 000 siviiliuhria”.

Maksimoidakseen saksalaiskaupunkien tuhon britit ja amerikkalaiset pommittajat alkoivat sodan loppuvaiheissa käyttää erityisesti palopommeja. Ne aiheuttivat rajuja nopeasti leviäviä tulipaloja, jotka repivät puita irti juurineen ja imaisivat ihmiset liekki-infernoon.

Kun liittoutuneet vuonna 1945 pudottivat Dresdeniin palopommeja, yhden yön aikana kuoli noin 25 000 ihmistä. Saksan ihmishengissä laskettuna tuhoisin pommi-isku Coventryyn vuonna 1940 vaati ”vain” 568 ihmishenkeä.




……………………………………

"Tuotteistettu Hirmuteko" kirjoitti lokakuussa 2011 kommenttina Suomen Kuvalehden blogiin ”Juutalaisholokaustin ja Dresdenin pommitusten moraalinen vertailu”:

Tämän päivän saksalaisilla ei ole enää juurikaan tekemistä em. asioiden kanssa. He eivät ole mainittuun toimintaan osallistuneet saati siitä hyötyneet.

Kysymys onkin: Kuka hyötyy siitä, että yhä edelleen tämän päivän saksalaisten ylle rakennetaan tuo massiivinen varjo toisen maailmansodan tapahtumista. Kuka hyötyy siitä, että nykysaksalaiset kantavat omassatunnossaan asioita, joiden kanssa heillä ei ole mitään tekemistä. Kuka hyötyy siitä, että saksalaisilla on menneisyyden taakkaan nojaava velvoite hyvitellä milloin ketä.

Miksi samaan aikaan ja myöhemmin tapahtuneista vastaavan suuruusluokan kauheuksista ei kukaan kuhahda. Eikö kukaan ole pystynyt ”tuotteistamaan” vaikkapa Neuvostoliiton harjoittamaa joukkotuhontaa omaksi hyödykseen.

………………………………

Yleisön kommentteja YLE:n helmikuussa 2012 esitettyyn dokumenttiin ”Kun Saksaa pommitettiin”:

Vielä kun Historian kirjoissa selvästi kerrottaisiin ettei sitä Saksaa, joka silloin oli maailman suurimpia valtioita talouden väestön koon mukaan enää ole, eli suurvaltaa niin kuin Yhdysvallat ja Kiina nykyisin.

Saksalta otettiin valtavia maa-alueita ensimmäisen maailmansodan jälkeen, n. 80 tuhatta neliökilometriä, jolloin Saksan toinen lähes Ruhrin kaltainen teollisuusalue pirstoutui. Lopulta toisen maailmansodan jälkeen koko alue otettiin ja muodostettiin osaksi uutta Puolan valtiota. Puola itse menetti enemmän kuin sai: n. 90 tuhatta neliökilometriä Saksalta, mutta menetti Ukrainalle ja Valkovenäjälle n. 180 tuhatta neliökilometriä. Voisi siis sanoa, että Ribbentrop-Molotovin sopimus jäi Neuvostoliiton osalta voimaan. Myös liian suuret sotakorvaukset ensimmäisen maailmansodan jälkeen, joita Ranska etunenässä oli vaatimassa, osoittautuivat liian raskaaksi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksa menetti alueita: Ranskalle, Belgialle, Tanskalle ja Puolalle, jotka menetettiin aika löyhästi mihinkään todelliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvää syytä, muuta kuin ranskalaisten katkeruus jäädä Euroopan kakkoseksi Saksalle, jota Ranska oli Napoleonin ajoilta asti silloin tällöin tuhonnut. Tästä seurasi Saksan kääntyminen poliittisesti sisäänpäin, jossa tyytymätön kansa äänesti vallitsevien olojen mukaisesti.

Saksa oli 1900-luvun alussa jo muodostunut tieteen kieleksi, ja silloisessa itäisessä Saksassa, Sleesiassa ja Itä-Preussissa saksan kieli sai vaikutteita baltian ja puolan kielestä. Tästä perintönä, vieläkin Suomen teknisistä korkeakouluista löytyy varsin hyvä saksan kielen opetus. Kaikki tämä hieno kehitys katkaistiin kun aluksi ensimmäisen maailmasodan jälkeen aloitettiin Saksan kutistaminen, jota sitten toisen maailmansodan jälkeen jatkettiin ottamalla vielä n. 120 tuhatta neliökilometriä lisää Saksalta, jolloin kaikki näiden alueiden murteet tuhoutuivat. Unohtamatta kaikkea muuta kadonnutta kulttuuria.

Kaiken tämän lisäksi loput Saksalle jääneet vähäänkään merkittävät kaupungit pommitettiin keskustoista katsottuna täysin maan tasalle. Eikä voi unohtaa, että puolet Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeestä - joka sitten jäi Saksalle ja josta muodostettiin DDR - oli eristettynä 90-luvulle asti. Koskaan ei vielä ole tehty elokuvaa, tästä aiheesta, eli mitä tapahtui ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mistä siis kaikki alkoi. Elokuvat ja dokumentit puhuvat aina siitä mitä tapahtui toisen maailmansodan aikana, ei kuinka se alkoi. Luulisi näiden tapahtumien estäminen olevan tärkeämpää kuin se mitä niiden aikana tapahtuu.

Saksa ei siis ole nykyisin pinta-alaltaan lähellekään sama osavaltioiden liitto, kuin se oli ennen toista ja ensimmäistä maailmansotaa. Saksa menetti monta kokonaista osavaltiota. Saksa yhdistyi entisen DDR:n kanssa, joka oli vain n. puolet Neuvostoliiton miehitysalueesta.

Eli saksa kutistuisi n. 540 tuhannesta neliökilometristä 357 tuhanteen neliökilometriin. Keski-Eurooppa, Euroopan sydän ja entinen Itä-Eurooppa heikennettiin, jolloin Länsi-Euroopan: Ranskan ja Britannian valta kasvoi luonnottomasti, koska siinä rikottiin vuosisatojen aikana tapahtunut kehitys. Tämä on esimerkiksi nähtävissä väestöä vertailemalla 1900-luvun alun tilanteeseen. Saksan väkiluku ei oikeastaan ole kasvanut yhtään, kun ennen oli kaksi kertaa niin iso kuin Ranskan väkiluku. Suuria innovaatioita ei Saksassa ole enää tapahtunut, kun parhaimmat aivot vietiin merten taakse, ja sitä tapahtuu edelleenkin, koska onhan Saksa menettänyt sen uskomattoman kauniin ilmeensä, jota se ennen toisen maailmansodan loppuvaiheita esim. arkkitehtuurisesti edusti.

Käännös parempaan voi tapahtua vain Euroopan yhdentymisen kautta, mutta vanhat vuosia syötetyn propagandan kaltainen asioiden vääristely, alkaa jälleen kerran näkyä Ranskan ja muutaman muun valtion kautta Saksan vihamielisenä arvosteluna. Ranska haluaa olla ykkönen, hinnalla millä hyvänsä, se on kuin mustasukkainen nainen/mies, mutta toivottavasti tästä ei enään seuraa samankaltaiset aikaansaannokset.




– Anonyymi (ei varmistettu)

vielä kerran pojat,
dokumentissa todettiin asiantuntijahaastatteluissa että sotilasjohdolta lähti pommituksissa mopo käsistä kun siirryttiin totaaliseen sodankäyntiin jossa kohteena siviilit. jälkikäteen on asiaa helppo arvostella, mutta siinä valossa niin USA:n kuin Englanninkin tulisi muistaa oman moraalinsa huonous, joka vajosi Hitlerin hirmuvallan tasolle ; siihen riittää faktaksi se että ohjelman mukaan pommituksissa kuoli pelkästään Saksassa yli puoli miljoonaa viatonta siviiliä ( ja Amerikka tappoi Japanissa melkein saman verran ).

Saksa oli ainoa maa joka auttoi meitä sotilaallisesti jatkosodassa, ruotsalaisten apu oli myötätunnon ja -häpeän tasolla ( ruotsalainen verkkohattusotilashan on vitsi) vaikka urhoollisia vapaaehtoisa sieltä muutama tuli. Ilman Saksan stuka-laivuetta olisimme olleet osa CCCP.tä , ja siitä kiitos kuuluu ainoastaan Saksan sotilasjohdolle. Kukaan poliitikko ei ole koskaan uskaltanut sanoa asiaa ääneen, joka osaltaan kertoo, miten munattomia meidän kansanedustajamiehemme (naisilta ei sitä ei edes ole tarve odottaa) ovat olleet läpi vuosikymmenten, Urkki mukaa lukien.
Mutta sitähän usein saa mitä tilaa, enempää ei ansaitse.
Ranskalaisista sodassa ei viitsi sanoa mitään.... niiden viini , ruoka ja naiset puhuu puolestaan.

Ja italialaiset ja ruotsalaiset olivat kerrankin samalla tasolla kun puhutaan sotilaista ja niiden taistelukyvystä. Draken ei lennä kauas...

– Oskari (ei varmistettu)




…………………………………



Itse olen jututtanut viimeisten vuosikymmenten varrella kymmenittäin sodan läpikäyneitä saksalaisia, silloisia sotilaita ja siviilejä; samoin olen saanut jututtaa useita ranskalaisia sekä Englannin Coventryn kaupungin asukkaita. Tätä kaikkea keskustelua on auttanut sujuva sekä englannin, ranskan että saksan taito. Tunnen myös henkilökohtaisesti tarpeeksi monta itäblokin maista paennutta, samoin kuin DDR:n mielivallasta paennutta.

Yksilötasolla en ole vihaa mihinkään suuntaan havainnut, vain pahoittelua.

Saksassa koulujen historian opetus muuttui täysin sinä aikana, jona siellä asuin. Nyt puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, asiat asioina; aiemmin pantiin päätä pensaaseen ja hävettiin. Totta kai meitä kansainvälisen projektin työntekijöitä kiinnosti Saksan lähihistoria ja totta kai keskustelimme asiasta usein.

Mitä kaikkea muuta kuin kuolemaa sota toikaan tullessaan. Toisen maailmansodan jälkeen noin 12 miljoonaa saksalaista joutui lähtemään kodeistaan… Vuosina 1950-1984 heitä tuli vuosittain noin 36.000 lisää. Vuona 1988 tuli 203.000, vuonna 1990 400.000. Vuodesta 2000 luku laski jälleen vuosittain alle 100.000 uutta tulijaa.

Laskennallisesti joka 5. kansalaisella Saksassa on siirtolaistausta. Ulkomaalaisia Saksassa on noin 9%. Ja heidätkin on siellä työllistetty, eikä itketä vierastyövoimaa… Ja povaan nyt, että Suomesta tulee pian samanlainen muuttovoittoinen maa, sillä fakta on, että oma väestö eläköityy, ja että Suomessa kaikki haluavat johtajiksi, ei kukaan halua paskakuskiksi… noin kärjistäen sanoen.

 

 

2 kommenttia:

  1. Kiitos postauksestasi. Sisarpuoleni on kertonut minulle, mitä sota oli siviilien kannalta, hän koki sen lapsena Hallessa. Olen paljon hakenut tietoja sota-ajalta ja toivonkin, että nykyisten saksalaisten päälle ei langetettaisi niitä syntejä, joita Hitlerin hirmuteot synnyttivät. Mitä mahtoi tavallinen sotilas muuta kuin noudattaa käskyjä! Toivottavasti ei enää koskaan Dresdenin pommitusten kaltaisia tapahtumia. EIkä sotaa ylipäätään. Ainakin voi niin toivoa.

    VastaaPoista
  2. Minun vävyni vanhemmat ovat lähtöisin Itä-Preussista, miniäni Schleesiasta (nyk. Puola), omat vanhempani Karjalan kannakkselta, rantautuneet Satakuntaan, missä olen syntynyt 1945 pakolaisleirissä. Kohtasimme toisemme samassa paikassa. Poikani tyttäret asuvat Pfalzin maakunnassa Reinin keskivaiheilla (Saksa, Rheinland-Pfalz), ovat kaksoiskansalaisia,schleesiais-karjalais-satakuntalais-suomalais-saksalais-pfalzilaisia. Hyvin toimeen tullemme ja toisiamme rakstamme.Jokaisella on oma tarinansa, tapansa ja sukunsa menneisyys, kaikki ovat integroituneet siihen, mihin kohtalo on heittänyt. Arkielämässä olen tutustunut näihin 2. maailmansodan väestömuutoksiin kunkin maan itärajoilta.

    Lisähuomautus: lasteni isän suku ei ole muuttanut mistään mihinkään, mutta sattunut asumaan juuri sellaisessa kaupungissa, minkä liitoutuneet pommittivat maan tasalle. Mitään rintamaa tai sotilastukikohtaa ei ollut satojen kilometrien lähelläkään. Kohteena oli vain teollisuuslaitokset, mutta pommihan ei eroa tee rakennuksen ja ihmisen välillä. Sellaista kutsutaan ironisesti kollateraalivahingoksi.

    Summa summarum:Historialliset dokumentit käsittelevät asioita yleisellä (objektiivisella?) ja poliittisella tasolla, meikäläiset individuaalitasolla.

    VastaaPoista