torstai 7. toukokuuta 2015

Saksalaisia keksintöjä: teippi

Jokainenhan tuon tuntee. Teippi on paradoksi, utopia. Toimistotarvikkeiden vitsi. Ilman teippiä ei surrealismia, ei slapstickiä, ei zen-buddhismia. 

 
Teippiä on ollut vuodesta 1936, mutta vasta huhtikuussa 1940 teippi vietiin patenttiin. Teippi rekisteröitiin nimellä ”Tesa” ja saksan kielessä siitä on tullut myös tavaran nimi. "Annapa minulle tesaa." Me suomalaiset olemme lainanneet englanninkielisen nimen "nauha" ja muokanneet sen suomalaiseksi.

Hampurilainen apteekkari Oscar Troplowitz halusi tehdä ihmelaastarin, mutta koska hänen laastarinsa ei millään ottanut lähteäkseen ihosta irti ja koska karvanpoisto keksittiin vasta 50 vuotta myöhemmin Brasiliassa, apteekkari myi laastariaan polkupyörän kumien paikkoina.

Beiersdorfilla työssä ollut sihteeri Elsa Tesmer ei voinut mennä naamakirjaan etsimään ideoita, vaan leikitteli nimellään aikansa kuluksi niin kauan, kunnes päätyi tavuihin ”sa” ja ”te”. Joku siellä samaisessa firmassa – liekö ihailija vei tavuista muodostuneen sanan kaiken varalta patenttirekisteriin.

Hugo Kirchberg, Beiersdorfin päättäjiä, joka tiesi tai ainakin uskoi tietävänsä ihan kaiken teippaamisesta ja liimaamisesta, oli niin vakuuttunut teipin voimasta, että hän kaappasi mallilaukkunsa ja kiirehti Hampurin satamaan. Hänen kollegansa olivat nimittäin kertoneet, että räjäytysten seurauksena Elben tunneliin oli tullut säröjä. Osoittautui, että juttu oli aprillipila, mutta kerrotaan, että Kirchberg oli oikeasti pettynyt, aivan kuin pieni poika, jolle kerrotaan, että tänä vuonna ei joulua olekaan.

Nyky-Kirchberg uskoisi varmaan, että myös kaupungin poliittiset ongelmat ja ihmisten väliset riidat selviävät teippaamalla.

Mutta tarkastelepa teippirullaa tarkemmin. Voi, joku ei ollutkaan kääntänyt repimäreunaa. Teippi on sulkeutunut, ja on löydettävä uusi alku. Otetaan käyttöön kynnet, ja aivokirurgin lailla vedetään hienot säikeet erilleen. Äläkä tärisytä kättäsi!


Ihminen on vaikea tapaus, sellaista ei ole helppo hyväksyä, ei ainakaan teippirullalta. Siksi keksittiin teline. Näyttää höylältä. Jos kaikki menee hyvin niin hyvä. Vedä. Paina. Revi. Suora reuna. Hieno tulos.

Vaan jos teipin reuna tarttuu rullan laitaan, kun siellä onkin pala vanhaa revittyä teippiä. Vedä. Venytä. Kiukuttele. Teippi vääntyy ja kiertyy käden ympärille.

Ja kun sitten rutistaa teipin kasaan, niin siitäpä tulee takiainen, ei lähde kädestä sitten millään. Loppujen lopuksi teippipeto tarrautuu roskakorin laitaan, ihan kuin se haluaisi tulla takaisin ja tehdä lisää kiusaa repijälleen.

Teippi ei siis kuulu ihmiselle, vaan ihminen teipille.

Mutta kyllä sen vastahankaisen teipin kiltiksi saa. Viimeiseksi sitten vedetään siitä eroon kuminauha, johon se on tarrautunut.

Sitten lahjaa pakkaamaan. Vaan riittääkö teippi? Asia on tärkeä: jos ei riitäkään? Ei voi tietää, onko tarpeeksi resursseja. Riittääkö bensa? Raha? Rakkaus? Ja ihan huolimatta sosiaalisesta asemasta tai varallisuudesta jää yksi vakava kysymys: paljonko saa vetää, ettei lopu kesken?

Hyväksy se. Ole pitkämielinen.

”Tesa” eli teippi on Beiersdorf-konsernin tytäryhtiö. Nykyisin on olemassa 600 erilaista liimanauhaa, ja 50 miljardia metriä teippiä on jo myyty. Sillä voisi teipata maailman ympäri 1300 kertaa. Konserni teki liikevaihtoa 1,07 miljardia euroa vuonna 2014, se työllistää 4100 henkilöä, joista 1500 Hampurissa. Yrityksen tulevaisuus on lääketieteessä: joka pillerin joutuu ottamaan, laittaa kielelleen palasen teippi-lääkenauhaa.

Vapaasti kääntäen ja mukaellen Daniel Haasin Die Zeit –lehdessä 23.4.2015 ilmestyneestä artikkelista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti