Mitä kansa sanoo?

Lisää kansanäänestyksiä = lisää demokratiaa? Kunpa näin olisikin. Vaan ihan näin yksinkertaisia asiat eivät valitettavasti ole.

Kysymys kuului: pitääkö Hampurin hakea olympialaisia vuodelle 2026 – kyllä vai ei? Tulos: 51,6 prosenttia hampurilaisista vastasi ”ei”. Kysyttiin varmuuden vuoksi. Liittovaltion perustuslaki tuntee vain perinteiset vaalit. Osavaltiot ovat itsenäisiä ja niissä voidaan toimia toisin. Hampurissa oli muutettu osavaltion perustuslakia – Hampuri on oma osavaltionsa - sillä kriitikot olivat tietenkin sanoneet, että eihän se niin voi olla, että poliitikot yksin päättävät, mitä kysymyksiä käsitellään ja mitä ei. Hampurissa myös tuli isoja ongelmia siitä, että kun jo päätetty koulu-uudistus kaatui, oli sitä varten suunnitellun rahoituksen peruminen lähellä kaataa koko kaupungin talouden.  

Berliinin suuren entisen lentokentän piti olla tulevaisuudessa suuri puisto. Berliinin hallitus kuitenkin ehdotti, että sinne sijoitettaisiin turvapaikanhakijoita. Syntyi iso riita: juuri se paikka, joka pelasti meidän henkemme Neuvostoliiton piirityksen aikana, ei voisi pelastaa muita – eiväthän skeittikentät voi olla inhimillisen hädän auttamisen esteenä? Mutta kansa oli sitä mieltä, että kyllä ovat.

 Tempelhofin lentokenttä

Myös Berliinissä, Baijerissa ja Bremenissä pohditaan samoja kysymyksiä kansalaisten kuulemisesta. Ongelma kuitenkin on se, että vaikka kansa äänestää edustajansa, samalla heidän valtansa eli kansan valinta kaadetaan. Näin syntyy mahtava kaaos. Mitään päätöstä ei pystytä enää viemään päätökseen. Kun kyse on isoista rahoista, kuten vaikkapa koululaitoksen uudistamisesta, ei uudistuksia voidakaan toteuttaa.

Kansanäänestyksen ongelma on todellinen. Se jakaa kansan kahtia: poliittisesti aktiivisiin ja passiivisiin tai niihin, joille asiat ovat yhdentekeviä. On nimittäin tutkimuksissa todettu, että poliittisesti aktiiviset kuuluvat nk. paremmin ansaitseviin ja koulutetuimpiin, eli mitä köyhempi joku kaupunginosa on, sitä vähemmän äänestäjiä. Tuo koskee samalla tavalla kansanäänestykseen osallistujia. Lopputulos: kansan ”parempi puolisko” päättää. Siis eliitti eli ne, jotka ovat harjaantuneet esittämään asiansa sujuvammin, päättävät.   

Selvyyden vuoksi: en ota kantaa puolesta, en vastaan.

Lähde: Der Spiegel (kolumni) 50/2015