Uskonpuhdistuksen merkkimiehiä

Kristinusko rantautui Suomeen läntisen eli roomalaiskatolisen kirkon toimesta Ruotsista ja idän kirkon oppina Venäjältä, Karjalan luostareiden, Valamon ja Konevitsan lähetystyön tuloksena.

Rooman kirkon vaikutusvalta ja voimistuva maallistuminen saivat aikaa Euroopan sivistyneiden pappien ja teologien parissa vastaliikkeen, protestin, jonka kannattajat tunnettiin nimellä protestantit. Rooman kirkon johto nimitti heitä kerettiläisiksi, joiden kohtalona usein oli polttoroviolle joutuminen. 

Anekauppa ja paavinvallan rappiotila johtivat MartinLutherin, Urlich Zwinglin, Jean Calvinin ja Philipp Melanchtonin käymään epäkohtien kimppuun.

Uskonsodat saivat Ruotsin hallitsijan, Kuningas Kustaa II Aadolfin liittymään armeijoineen puhtaan opin puolesta käytävään taisteluun. Lützenin taistelu 1632 katkaisi etevän hallitsijan uran ja antoi ankaran iskun myös luterilaisuuden edistämiselle.

Häntä ennen oli Kustaa Vaasa osoittanut myötämielisyyttä reformaatiota ja luterilaisuutta kohtaan. Hän oli perustanut Suomeen kaksi hiippakuntaa. Niiden johtoon tulivat Paavali Juusten Viipurin piispana ja Mikael Agricola Turun piispana. Molemmat olivat Wittenbergissä opiskelleita ja tutkintonsa suorittaneita. Suomeen saatiin 1640 Turun akatemia, missä voitiin alkaa ensimmäinen suomalainen pappien ja teologien koulutus. 

Teksti: ote Karjala-lehdessä julkaistusta kirjaesittelystä.
Unto Martikainen: Uskonpuhdistuksen sankareita, 2018.