maanantai 11. maaliskuuta 2013

Harlem shake Hampurissa




...näin tanssi kolmisensataa hampurilaista - huolimatta lumentulosta ja pakkasesta  - Hampurin raatihuoneen edessä lauantaina, 8.3.2013. 

 


Jutun juuri on se, että jatkuvasti saan selitellä, että myös Saksassa on talvella lunta. Sanovat näet nämä suomalaiset, että eihän siellä tarvita lämmitystäkään eikä taloja tarvitse eristää, kun ei ole pakkastakaan...

Allaoleva kuva Hampurin lentokentältä tänään aamulla, Facebookista

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Ulkoinen maailma on sisäisen maailman heijastuma


Oletko huomannut, että näet ympärilläsi vain sitä, mitä itse olet tai teet? 

Jos ostat punaisen volkkarin, näet liikenteessä vain punaisia volkkareita. Jos olet raskaana, näet vain raskaana olevia naisia ja vauvoja. Jos olet vihainen, sinusta tuntuu, että kaikki kohtelevat sinua kaltoin. Jos olet itse epärehellinen, näet ympärilläsi vain epärehellisiä ihmisiä ja alat syytellä heitä heidän epärehellisyydestään. Suomalaiset liikemiehet tai turistit kuvittelevat, että kaikissa muissa maissa toimitaan samoin kuin Suomessa. Ja niin edelleen. 

Noin yleensä olen asiakkaitteni kanssa ja etenkin Saksassa vientiasianaisena toimiessani todennut, että tämä on 100% totta…
Miksi ”tilaaminen maailmankaikkeudesta” (=rukoileminen) toimii, kysynpä vaan!
 
Ovat tämän muutkin huomanneet. 


Siis anteeksi mitä? Rikastu maksamalla laskut? Miten ihmeessä… No ihan helposti: Quantenwelt tekee sen mahdolliseksi. Taas kerran.
Olet varmaan jo kuullut tämän: ”Miten sisällä, niin ulkona.” 
 
 Ulkonainen maailma on sisäisen maailman heijastuma. Se tarkoittaa vain sitä, että se, mitä minulle tapahtuu, on jo olemassa omassa sisimmässäni. 
 
Ajattelepa nyt, miltä tavallisesti tuntuu, kun maksat laskuja. Maksoin juuri 8 laskua netissä, joiden arvo oli yhteensä tuhat euroa. Tavallisesti tuntuu – miltä? ”Voi hyvänen aika, taasko näin paljon!” ”Kaikki sen kun vain kallistuu.” Useimmille ihmisille laskujen maksaminen tuntuu juuri tältä, vaikealta. 
 
Kutsun sinut nyt ajattelemaan asiaa toiselta kannalta. Jokaisen laskun kohdalla voit ajatella kaikkea sitä, mitä olet siitä rahasta saanut. Ja silloin tunnetkin kiitollisuutta ja arvonantoa. Nyt tuntuu jo paljon paremmalta. 
 
Seuraava askel on todeta, että koko asia on vain illuusio, kuvitelma, ja että siihen käytetyn energian voi saada takaisin. Miten se tehdään, opitaan Quantum Tao-tekniikan kurssilla. Joten kun painoin tuota tuhannen euron näppäintä, en ollutkaan köyhempi vaan rikkaampi. Ulkonainen maailma on sisäisen maailman heijastuma.


Esitän tämän kirjoituksen aluksi idean, joka ei ole uusi: 
 
Kaikki mitä havaitsemme, on jonkinlaisen sisäisen tilan ulkoinen kuva. Tämä pätee yksilöllisesti ja kollektiivisesti. Toisin sanoen, havaitsemiemme muotojen taustalla on aina jonkinlainen sisäinen tila, ja tämä tila on alkuperäinen syy sille, miksi tietyt muodot ilmentyvät havaintomaailmassa.

Niin ulkona kuin sisällä

Jokunen aika sitten näin ympärilläni vain yksinäisiä ihmisiä. Saatoin olla isossakin porukassa, mutta näin vain valtavaa yksinäisyyttä. Ajattelin, että maailma on mielipuolinen paikka, jossa jokainen ihminen on tuomittu olemaan yksinäisyytensä vanki. Käytin paljon aikaani selvittääkseni, mitä on yksinäisyys, mistä se johtuu, miten siihen ajautuu tai onko näille kysymyksille edes ylipäätään olemassa vastausta? 

Aloin tehdä pientä kenttätutkimusta ja pyysin tuntemiani ihmisiä kuvailemaan, millaisia ihmisiä he näkivät ympärillään. Olin häkeltynyt, sillä toinen toistensa jälkeen tuntemani ihmiset kuvailivat ympäristönsä ihmiset samalla tavalla kuin minä olisin kuvaillut heidät itsensä. Ärtynyt sanoi näkevänsä vain vihaisia ihmisiä, tyyni rauhallisia ja niin edelleen. 

Ei ollut vaikea laskea yksi plus yksi. Prosessi oman yksinäisyyteni kokemisen selvittämisen suhteen on ollut mielenkiintoinen. Olen käynyt läpi ihmisen eri tasoja ja tapoja olla kytköksissä toisiin ihmisiin ja huomannut vertaistuen merkityksen selviämis- ja kasvuprosessissa. 



perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää



Onnea vai epäonnea?
 
Vanha kiinalainen tarina kertoo vanhasta talonpojasta, jolla oli peltotyössä vanha hevonen. Eräänä päivänä hevonen karkasi vuoristoon, ja kun naapurit voivottelivat talonpojan huonoa tuuria, tämä vastasi: ”Epäonnea? Onnea? Kukapa sen tietäisi.”

Viikkoa myöhemmin hevonen palasi kotiin mukanaan lauma villihevosia, ja nyt naapurit onnittelivat talonpoikaa hänen onnestaan. Hän vastasi: ”Epäonnea? Onnea? Kukapa sen tietäisi.”
Kun talonpojan poika yritti kesyttää yhtä villihevosista, hän putosi hevosen selästä ja katkaisi jalkansa. Kaikki pitivät sitä suurena onnettomuutena. Ei kuitenkaan talonpoika, joka sanoi vain: ”Epäonnea? Onnea? Kukapa sen tietäisi.”


Muutamaa viikkoa myöhemmin kylään marssi armeija ja otti mukaansa jokaisen kykenevän nuoren miehen, jonka vain löysi. Kun he näkivät pojan katkenneen jalan, he antoivat hänen jäädä kotiin. Epäonnea? Onnea? Kukapa sen tietäisi.


Se, mikä näyttää päällepäin huonolta, epäonnelta, voi ollakin hyvä asia. Ja mikä näyttää päällepäin hyvältä, voikin olla huono asia. Vasta sitten me olemme viisaita, kun jätämme päätöksen Jumalalle siitä, mikä on epäonnea, mikä onnea.