perjantai 26. huhtikuuta 2013

Lucas Cranach vanhempi - teollista taidetta



Kodin seinällä keikkuva Cranachin taulu tuntuu 1500-luvulla olleen samantyyppisen ihmisryhmän statussymboli, joka meidän vuosisadallamme ylvästelee Picasson töillä. Jokaisessa saksalaisessa ruhtinashovissa ja kauppiaantalossa ripustettiin Cranachin tuotteet näkyvästi esille; tärkeää oli; että näkyviin tuli myös signeeraus; kiemurtava käärme sormus suussaan Käärme ei tosin taannut sitä, että Lucas Cranach itse olisi maalannut taulun, sehän oli vain Cranachin verstaan tuotemerkki. Se ei ollut edes oikean sukunimen tai, sillä Lucaksen verstaassa hänen poikansa Hans ja Lucas olivat vain kaksi kisälliä muiden joukossa. 


Sittemmin sota levitteli Cranachin taideteokset ympäri Eurooppaa. Erityisesti ruotsalaisilla ryöstäjillä on keikkunut kuormavankkureissaan runsaasti alastomien naisten kuvia, joita joku piti taiteenakin. Nämä hentojäseniset, kalpeat, tylppänenäiset naishenkilöt, jotka ojentelivat milloin Olympos-vuorella, milloin Eedenin yrttitarhassa, ovat yhtä persoonallisia kuin Barbie-nuket. Mutta he poikkesivat yhtä suuresti sekä ympäristössä että taideteoksissa lyllertävästä runsasmuotoisemmasta naislaumasta että houkuttelivat lihavuoriin kyllästyneet raa’at soturit järjestämään laihdutuskuurinäyttelyitä myös linnojen ja kauppiaantalojen seinille.

Nykyään kuuluu joka museolla olla yksi tai useampia Cranacheja seinillään, useimmiten kurjia jäljitelmiä, toistensa näköisiä kuin marjat. Mutta Tukholman Nationalmuseumissa on sentään yksi virtuoosimainen näyte Cranachin ja hänen taidetehtaansa taidoista, laatukuvakopio, jonka näette tässä. Jos Lucas Cranach on itse maalannut tämän teoksen ilman apulaisia, hänen itseironiansa ylittää reippaasti taiteilijan muut kyvyt, sillä taulun ylväs ukko on täysin samannäköinen kuin Lucaksen omakuva Ufficin galleriassa Firenzessä. 

 Lucas Cranach (vanhempi) (1472-1553): Maksu


Lucas Cranach, ruhtinaiden ja kuninkaiden hovimaalari, eli itse renessanssiruhtinaan lailla Wittenbergissä. Hän oli Martti Lutherin ystävä ja on maalannut lukuisia muotokuvia tästä suuresta uskonpuhdistajasta. Kaksi kertaa hänet ehdittiin nimittää pormestariksi ennen kuin hän vetäytyi eläkkeelle ja asettui Weimariin. Goethen, Schillerin ja Lisztin kaupunki on myös Cranachin kaupunki. 

Lucas Cranach (vanhempi) (1472-1553): Omakuva, Ufficin galleria

Ylläoleva teksti hullunhauskasta kirjasta  "Ilo irti! maailmantaiteen hilpeät kuvat", Koko Kansan Kirjakerho, 1984.

Todellakin, olen ihailllut näitä laihoja leidejä milloin missäkin museossa, mutta kritiikistä huolimatta painaisin nappia "tykkää". Alla Frankfurtin taidemuseossa Städelissä oleva maalaus. 

 Lucas Cranach (vanhempi) (1472-1553): Venus, 1532

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Mikä ihmeen tza?


Usein saan selitellä, miksi minulla on näin kummallinen sähköpostipalvelin. Joskus postit myös menevät suomalaisen vastaanottajan roskapostilaatikkoon.

Kyseessä on Allensbachin teknologiakeskuksen palvelin - Tehnologiezentrum Allensbach - siis tza. Siellä teknologiakeskuksessa minulla oli aikoinaan toimistotilat. Keskus on pienen 8000 asukkaan kunnan vastaus teknologiakehityksen tarpeisiin. Kunta ja paikallinen pankki yhdessä vuokrasivat entisen tekokukkatehtaan tilat aloittavien yritysten toimitiloiksi. Läheistä yhteistyötä tehtiin ja tehdään Konstanzin kaupungin vastaavan teknologiakeskuksen kanssa. 


 
Teknologiakeskukseen toki oli ajateltu pääsevän vain teknologiayritysten. Ystäväni Susann oli aikoinaan teknologiakeskuksen puhemies, jonka siellä olevat yritykset olivat keskuudestaan valinneet. Kun olin perustanut oman toiminimeni, hän ehdotti, että hakisin teknologiakeskuksesta toimitiloja. Eihän meidän talokaan juuri pieni ollut, ja sijaitsi kylän pohjoisen päätien varrella tätä teknologiakeskusta vastapäätä, mutta asiakkaiden kotiin kutsuminen ei tuntunut oikealta ratkaisulta. Yksi huone oli vapaana, niinpä päätin hakea sitä. 

Soitin kunnanjohtajalle, joka oli vastuuhenkilönä. Hän sanoi, että voi voi – että  pitäisin kiirettä, sillä toinenkin oli hakenut huonetta – jolla oli myös hyvät mahdollisuudet se saada. Ja että kuuleminen asiassa olisi heti huomenna.  Kuulin, että kyseessä oli toinen asiakaspalveluyritys, joten ehdotin ison huoneen jakamista. Ei kunnanjohtaja tietenkään hänen numeroaan minulle voinut antaa, mutta pyysin välittämään tiedon, että haluaisin keskustella. 

Niinpä tämä mies sitten soitti ja keskustelimme. Pian hän kuitenkin ilmoitti, että kyllä me kilpailevaan asemaan jäämme, sillä hänen asiakkaittensa tiedot ovat sen verran luottamuksellisia, etteivät ne kuulu kenenkään korviin. Mieheni kotona haukkui minut pataluhaksi. Hänen mielestään olin yhteistyötarjouksellani antanut valtakortit toisen käsiin. 

Olin ollut aiemmin samana vuonna muutaman kuukauden talossa toimivan patenttiasianajajan apulaisena. Ei kovin kauaa aiemmin mieheni oli moittinut minua siitä, että olin tämän asianajajan suhteen ollut liian hyväuskoinen… Tämä asianajaja soitti minulle kuultuaan pyrkimyksestäni neuvoakseen minua siinä, mitä pitäisi muistaa, kun tiloja hakee. 

Oli sovittu, että kunnanvaltuusto ja pankin johto tulisi kuuntelemaan hakijaa seuraavana päivänä, joten minua pyydettiin siellä myös esittämään asiani – etupäässä sen, miksi sen tilan haluaisin. Eipä siitä juuri jäänyt ihmettelylle aikaa. Ei varsinkaan, kun samalla viikolla oli tyttäreni ylioppilasjuhlat ja vieraita Suomesta. ...Kun tapahtuu, niin jotenkin minun elämässäni aina tapahtuu kaikki yhtaikaa.

Sitten me molemmat esittelimme asiamme. Minä toki jännitin, en tietänyt, mitä minulta oikeasti vaadittaisiin, ja eihän rivikansalainen joka päivä asiaansa kunnanvaltuustoille esittele. Toisenkin hakijan kuulemisen jälkeen ryhmä piti kokouksensa, ja heti kohta sain puhelun, että minä olisin se, joka sen tilan saa. 

Ja myöhemmin sain kuulla, että minut oli valittu siksi, että olin ollut yhteistyöhaluinen. 

Pidettiin avajaiset, talon muu väki oli kutsuttu ja lapseni huolehtivat musiikista.

Teknologiakeskuksessa olin useita vuosia; minun toimistostani tuli talon keskuspaikka, ja yhä vieläkin pitävät jotkut yhteyttä. Kaksi työntekijääkin jouduin palkkaamaan, kun Lothar-myrsky tuotti minulle paljon suomalaisia asiakkaita. Luovuin toimitiloista vasta sitten, kun muutin pois paikkakunnalta.Silloin kunnanjohtaja kävi minut henkilökohtaisesti hyvästelemässä.
 





maanantai 22. huhtikuuta 2013

Vielä perunaa

Kirjoittelin ystävälleni naamakirjaan, että en kestä enää suomalaisia keitettyjä perunoita, ne tulevat kohta korvista ulos. Muistan vallan hyvin kun Suomesta pois muutin, miten vannoin, etten ikinä enää syö keitettyjä perunoita. Huvitti kun poikani muutti pois Suomesta ja sanoi saman, täysin samoin sanoin. Ja olenhan tämän kuullut lukuisia kertoja sen jälkeen muiltakin muualta Suomeen muuttaneilta...

Ystäväni ehdotti, että tekisin perunasta vaikkapa böömiläisiä palleroita. Se menee näin:


Böömiläiset perunapallot


...ovat tavallisesti lihan lisukkeena. Ne ovat kotoisin tsekkiläisestä tai itävaltalaisesta keittiöstä. 


Keitä perunat.
Survo ne.
Lisää raakaa kananmunaa, ja hieman suolaa ja vehnäjauhoa, vaivaa taikina hyvin.
Anna taikinan levätä.

Muodosta palloja tai pitkoja.

Keitä kiehuvassa vedessä n. 20 minuuttia. Jos taikinasi on löysää, laita pallot kangaslautasliinaan ja sitten kiehuvaan veteen. 


Syö paistetun pekonin ja kuivahedelmien kanssa. 

http://autoimg.kochbar.de/kbrezept/251178_153914/400x266/rezept-boehmische-knoedel-oder-wuchter-bild-nr-4.jpg


Tämä ruoka oli muinoin köyhien ihmisten ruokaa…




lauantai 20. huhtikuuta 2013

Mitäpä me Saksasta välitettäisiin?

 


Saksahan on kaukana. No, molemmat valtiot, Suomi ja Saksa, sijaitsevat Itämeren rannalla. 

Saksalaiset kauppamiehet kävivät keskiajalla Turussa ja Viipurissa. He olivat hansakauppiaita, kotoisin Lyypekistä ja Preussin kaupungeista. Turun kaupungin raadin jäsenistä keskiajalla saksalaisia oli noin kaksi kolmannesta!

1500-luvulla uskonpuhdistus tulee Saksasta Ruotsin kautta Suomeen. Koko Suomesta tulee kuningas Kustaa Vaasan käskystä luterilainen. Ensimmäinen reformoitu piispa oli Mikael Agricola, joka opiskeli itsensä Martti Lutherin luona. 

1600-luvulla Ruotsi vahvisti asemaansa suurvaltana koko Itämeren alueella. Ruotsi on sekä poliittisesti että sotilaallisesti hyvin aktiivinen. Suomi, valtakunnan itäinen maakunta, meni sotaan sen mukana. Kustaa II Adolf johti Ruotsin ja Suomen 30-vuotiseen sotaan Saksaan. 1631 suomalaiset joukot valloittivat Bad Königshofenin. Kaskussa kerrotaan, että suomalaiset käyttäytyivät tuolloin erinomaisesti: koko 33 kuukautta kestäneen valloituksen aikana ei syntynyt yhtään aviotonta lasta. 

Oletko sentään kuullut hakkapeliitoista? „Hakkaa päälle Suomen poika…“

1700- ja 1800-luvuilla Saksasta tuli paljon väkeä Suomeen, etupäässä Viipuriin. Saksan kielellä oli Viipurissa tärkeä asema. Itse asiassa tuolloin oltiin oikeasti kansainvälisiä… sillä kaupungissa eli neljä kansaa ja kieltä sulassa sovussa keskenään. 

Kauppiaat Georg Franz Stockmann ja Gustav Paulig tulivat Lyypekistä Suomeen. Myös tupakkatehtailija Rettig tuli Suomen Turkuun ja Fazerin perhe Helsinkiin.  

Perisuomalaisia yrityksiä? Saksassa suomalaiset haikailevat Fazerin sinisen perään.

Suomeen tuli myös saksalaisia kulttuurin alalta. Hampurilainen säveltäjä Fredrik Pacius (1809 - 1891) sävelsi kansallishymnin ”Maamme” ja kirjoitti vuonna 1852 ensimmäisen suomalaisen oopperan „Kuningas Karlin metsästys“.  Paciusta tuli suomalaisen musiikin isä. Arkkitehti Carl Ludwig Engel tuli Suomeen 1820-luvun loppupuolella ja suunnitteli Helsingin empiirityylisen keskustan sekä vuoden 1827 Turun tulipalon jälkeen koko Turun uusiksi. 

Eipä ihme, että Sibeliuksen Finlandia haluttaisiin kansallishymniksi. Mutta kuka muistaa, että myös Alvar Aalto toi oppinsa Saksasta, Weimarista Bauhaus-tyylistä? Ja sivumennen sanoen antoi mallin rakentaa tasakattoja, josta sitten seurasi perisuomalainen homehysteria. 
Ensimmäisen maailmansodan aikana 1914-18 syntyi jääkäripataljoona, joka koulutettiin Saksassa. Jääkärit ja saksalaiset sotilaat osallistuivat aluksi Suonen itsenäisyystaisteluihin. Konfliktista kehittyi veljessota ja se päättyi siihen, että nk. valkoinen Suomi voitti punaisen Suomen. 

Suomalaiset päättivät 1918 ottaa kuninkaan ja valitsivat kuninkaan Saksasta. Tätä tapahtumaa kutsutaan suomalaiseksi kuningasseikkailuksi. Saksan keisarin lanko prinssi Friedrich Karl von Hessen valittiin syksyllä 1918 Suomen kuninkaaksi. Mutta Saksa hävisi sodan, keisari joutui luopumaan kruunustaan, koko Saksa tuhoutui eikä uusi kuningas tullutkaan Suomeen. Niinpä Suomi ei sitten ollutkaan enää missään tekemisissä uuden Saksan – Weimarin tasavallan – kanssa. 

Toisen maailmansodan aikana sotayhteistyö kansallissosialistisen Saksan kanssa oli hyvin läheistä, varsinkin vuonna 1944. Maita yhdisti kummakin maan oman päämäärän saavuttamiseksi solmittu yhteistyösopimus. Suomalaiset puolustivat itsenäisyyttään ja Saksa halusivat takaisin vanhat itäiset maansa. Kansallissosialistinen Saksa halusi tuhota itärintaman kautta Venäjän. Kaiken kaikkiaan koko yhteistyö oli vaikea ja siinä tehtiin vakavia virheitä. 
Toisen maailmansodan jälkeen molemmat maat olivat hyvin heikkoja. Suomi yritti olla niin puolueeton kuin ikinä suhteessaan kahteen Saksaan. Vuonna 1973 suhde molempiin maihin normalisoitui: Suomi tunnusti virallisesti molemmat Saksat. 

Saksitun Saksan yhdistymisen jälkeen maat jälleen lähenivät toisiaan, kaupankäynnin kautta. Hitaasti mutta varmasti Saksasta tuli Suomen tärkein kauppakumppani. Vuonna 1995 Suomi liittyi Euroopan Unioniin. Myös nykyisin Saksa on Suomen tärkeimpiä kauppakumppaneita.



torstai 18. huhtikuuta 2013

Saksa on EU:n toiseksi innovatiivisin maa




Saksa on EU:n listassa yksi Euroopan innovatiivisimpia maita. Vain Ruotsi voittaa Saksan. Suomi tulee neljäntenä. Heikkoja kohtia Saksassa olivat tutkimuksen heikot olosuhteet.

Tämä käy ilmi listasta, jonka EU-komission julkisti Brysselissä. Parhaiten menestyivät pohjoismaat, mitä tulee keksintöihin ja markkinoille pääsyyn.

Häntäpäässä on useita itäeurooppalaisia maita, viimeisenä Bulgaria. Eniten viime vuonna lisäsivät Viro, Liettua ja Latvia innovatiivisuuttaan. Useimmat eteläeurooppalaiset maat ovat näiden välissä ja niitä voisi kutsua ”vaatimattomiksi innovaattoreiksi”. Kypros kuitenkin tekee tästä poikkeuksen positiiviseen suuntaan.
24 eri tekijää mitattiin. Tärkeimmät olivat toimiva keskiluokka ja erinomaiset tutkimusolosuhteet. Merkitystä oli tieteellisillä julkaisuilla kansainvälisessa mediassa, julkinen rahoitus sekä tiede- ja kehitystalous, patenttien määrä sekä työpaikat tiedekeskeisissä yrityksissä.
Saksassa on komission mukaan yhteistyö innovatiivisten pienten ja keskisuurten yritysten joukossa suuresti kasvanut – mikä selvästikin lisää kehitystä. Patenteista tulee Saksalle myös tuloja, mikä todistaa menestyksellistä keksijäluonnetta. 
Talouskriisistä huolimatta keksinnöt lisääntyvät vuodesta toiseen EU:n alueella. Perimmäisenä syynä ovat sellaiset johtavat keksijämaat kuten Saksa, häntäpäässä ei tapahdu juuri mitään.  Komission tutkijakomissaari Máire Geoghegan-Quinn kuitenkin varoittaa ”keksintöaukosta”. Se tulisi tuoda EU-maiden kaikkien hallitusten työlistalle.
Maailmanlaajuiseesti EU ei nimittäin olekaan johdossa. Sveitsi voittaa kirkkaasti kaikki EU-maat, myös Ruotsin ja Saksan.  Ja kun koko maailma otetaan mukaan, EU on kaukana johdosta, se on kaukana Etelä-Korean , USA:n ja Japanin takana. Eri USA:han ja Japaniin on tosin pienentynyt, mutta Etelä-Koreaan kasvanut. Kiina on myös noussut, mutta on kuitenkin vielä nk. BRICS-valtioden kuten Brasilia, Venäjä, Intia ja Etelä-Afrikka kanssa kaukana EU:sta. 

http://polpix.sueddeutsche.com/bild/1.1050972.1355717920/860x860/deutschland.jpg