lauantai 25. toukokuuta 2013

Suomi, Ruotsi, Saksa, Viro - maiden nimistä



Sakseista syntyi Saksa

Suomen kielen sana saksa on syntynyt pohjoissaksalaisen saksien heimon ansiosta. Saksit ja suomalaiset kävivät 1200-luvulta lähtien kauppaa Itämeren alueen ja Pohjois-Saksan hansaliiton piirissä. Saksalaiset hansaliiton kauppiaat esittäytyivät suomalaisille nimellä Sachsen – tästä johtuen sanaa saksa käytettiin ennen suomen kielessä myös merkityksessä kauppamies.

Finlandin alkuperä latinassa

Finland-sana tulee latinan kielen sanasta fenni, joka tarkoittaa suomalaista. Alun perin sanan merkitys oli lappalainen tai saamelainen, mutta myöhemmin se on laajentunut kuvaamaan koko Suomen kansaa. Ensimmäisen kerran sana fenni esiintyy kirjallisessa muodossa vuonna 98 Tacituksen Germania-teoksessa. Sana on siis luultavasti lainasana germaanisista kielistä. Sanaa Finland tai vastaavia muotoja, kuten saksankielinen Finnland, käytetään yleisesti muissa kuin suomalais-ugrilaisissa kielissä.

Teksti on Suomen suurlähetystön Berliinin sivulta suoraan. Katsokaapa, siellä sivuilla on paljon mielenkiintoista asiaa!

Mutta kukapa tätä ajattelisi:

”Virallisen kielenhuollon kanta asiaan on yksiselitteinen: Virossa virolaiset puhuvat viroa. Eestillä on suomen (kuten vironkin) kirjakielessä lyhyt historia.

Maannimi Viro perustuu Viron pohjoisimman maakunnan Virun nimeen.


Suomen kielenhuolto vierastaa Eesti-nimeä siksi, että se on turha raakalaina. Saman periaatteen mukaan Ruotsista pitäisi käyttää nimeä Sverige, Saksasta Deutschland ja Venäjästä Rossija. Eesti-nimi poikkeaa edellisistä vain sikäli, että suomalaisen on se helppo ääntää.

Vaikka äkkiä ajatellen naapurikansan nimen (Eesti) lainaaminen ja käyttäminen on kohteliasta, omaperäisen nimen (Viro) käyttö on vielä kohteliaampaa. Omaperäinen nimi kantaa viestiä pitkistä, vuosisatojen ja -tuhansien aikana muotoutuneista suhteista, joita poliittiset tai kaupalliset konjunktuurit eivät heiluttele.”

Erkki Lyytikäinen, HS

Parasta kaikessa - tai hulluinta - on kuitenkin venäläisistä käytetty haukkumanimi "ryssä".  Sehän on samaa alkkuperää kuin "Ruotsi", ja lisäksi se ei venäläisten mielestä ole haukkumanimi, vaan yksinkertaisesti sen maan nimi... 

Tässä Suomi, Saksa, Viro, Venäjä, Ruotsi ja EU. Lippuja muuten voi tilata osoitteesta Tovako Oy .

torstai 23. toukokuuta 2013

Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.



Aina sattuu ja tapahtuu. Jos pahasti sattuu, niin pitää mennä lääkäriin.

Olen hämmästellyt, mitä ihmettä on tapahtunut, kun olen viimeisen viikon aikana saanut joka ikinen päivä lahjan. Hyvin erilaisilta tahoilta, mutta se sinänsä ei ole ihmeellistä, sillä olenhan hyvin monenlaisten ihmisten ja asioiden kanssa tekemisissä päivittäin. Ihmeellistä tämä sen sijaan on siksi, että en tiedä tehneeni mitään erityistä, mutta jotain olen ilmeisesti kuitenkin tehnyt oikein. 


Naamakirjakaverini kommentoi näin:

”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." Olet varmasti antanut lahjoja läheisillesi, ystäville, tutuille tai tuntemattomille. Eikä lahjan tarvitse olla edes jotain näkyvää materiaalista, se on voinut olla kannustava sana, iloinen katse, hymy tai ajatus, jotain jonka on antanut huomaamattaan ja pyyteettömästi omasta sydämestään ja näin se on päivien aikana palautunut sinulle saamiesi lahjojen myötä.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Venäjänkauppaa, yritystoimintaa Venäjällä

Olen muuten sitä mieltä, että suomalaiset ovat menettämässä sijansa Venäjän kaupan osaamisessa. 

Törmäsin ilokseni blogiin, jossa kerrotaan asioiden oikea laita. Keskusteluni eri Venäjän osaajien, yhteistyökumppaneitteni ja asiakkaitteni kanssa antaa vahvistuksen tälle kirjoitukselle. 

http://minunvenajani.blogspot.fi/

Artikkelin kirjoittaja on Taneli Dobrowolski. Artikkelin sisältö:

Yritystoiminta Venäjällä: Kymmenen myyttiä


1. myytti:
Venäjällä on äärimmäisen vaikeaa perustaa yritys

2. myytti:
Korruptio

3. myytti:
Korkea verotus

4. myytti:
Venäjällä on runsaasti koulutettua ja osaavaa työvoimaa

5. myytti:
Yritystoiminnan aloittaminen vaatii paljon rahaa

6. myytti:
Kukaan ei sijoita uusiin yrityksiin

7. myytti:
Venäjällä tekee suuria ja nopeita voittoja

8. myytti:
Venäläisille kuluttajille käy kaupaksi mikä tahansa

9. myytti:
Vähäinen kilpailu

10. myytti:
Internet-mainonta on edullista

lauantai 18. toukokuuta 2013

Vaeltelemassa Alpeilla


Vuoristokokenut Sveitsissä asuva ystäväni sanoi, että lähdepä hänen ja parin hänen kaverinsa kanssa pienelle viikonvaihteen vaellusretketkelle Alpeille. Patikoidaan pari päivää ja ollaan jossain korkealla yötä. Hetihän minä lähdin, varsinkin kun sain kuulla, että valitaan aloittelijalle sopiva ”helppo” reitti. Lienee ollut kesäkuu - ainakin oli varhainen kesä.

Ystäväni tarkisti mukaan ottamani tavarat tarkasti. Sanoi, että on tärkeää, ettei makuupussi paina mitään, että mukaan ottamani tavarat ovat tarpeellisia – sillä useimmat patikoijat ottavat mukaan aivan epäoleellista sälää. Minulla oli oikeat vehkeet, näin sanoi. Antoi lisäksi minulle parit patikointiin tehdyt jalkalaastarit, kaiken varalta, vaikka patikkakenkäni ovatkin erinomaiset – no, sen olin jo aiemminkin todennut. En ihan ensimmäistä kertaa ylhäällä Alpeilla ollut.

Alpeilla riittää reittiä. Autolla ylös parkkipaikalle ja sieltä jalan matkaan. Kuntoni on nollissa, tiedän sen. Silti menomatka sujui mainiosti.  Siis minun mielestäni. Matkaseurani oli sitä paitsi kohtelias ja ymmärtäväinen. En tiedä kuinka monta kilometriä edettiin, mutta illaksi päästiin ihan ylös aivan upean vihreän tasanteen reunalle ja pystytettiin teltta sinne, avattiin eväät ja nautittiin sekä ruuasta, seurasta, illasta että näköalasta. 


Aamu valkeni kirkkaana, kuten sillä korkealla vuorilla on tapana – pilvethän matelevat siellä alhaalla silloin kun matelevat. Aamukahvin jälkeen taas liikenteeseen. Mutta ah, miten raskailta kengät toisena päivänä tuntuivatkaan. Pienen vuoristojärven vesi oli kristallinkirkasta, siellä oli hyvä hampaita pestä. Järven kierrettyämme totesimme, että reitin kakkospuolisko on vielä lumen peitossa, olimmehan jotakuinkin korkealla.

Miten siitä eteenpäin? Ei kun kiipeämään jyrkkää lumista vuorenrinnettä ylös. Ei kun matkaan, vaikka miten hirvitti - olinhan nähnyt lumivyöryjäkin. Sillä minuutilla päätin, että jos olen tähän asti elämässäni selvinnyt, selviän tästäkin. Nousu tuntui ylivoimaiselta. Tien näyttäjä lähti kiipeämään edellä, minä perässä, loppu väki minun jälkeen, jotta en olisi jäänyt jälkeen enkä loukannut itseäni, jos putoaisin. 

http://img.oastatic.com/img/671/335/fit/3290548/das-mitterkarjoch-wird-nach-oben-hin-recht-steil-hier-sind-oftmals-steigeisen-noetig-die-seilversicherung-ist-meist-unter-dem-schnee.jpg

Vaan sinne me ylös päästiin. Totesin, että ihminen on aika metka olento – jos se haluaa, se onnistuu. Siinä vaiheessa olin vain naattikuitti. Mutta eteenpäin vain – enhän voinut vuorille jäädä. Vauhtini hidastui hidastumistaan, mutta seurueeni ei sanonut poikkipuolista sanaa, vaan odotteli aina tarpeen tullen. Mentiin rinnettä alas ja rinnettä ylös. Huh, tämä muka helppo reitti!

Päivä alkoi kallistua iltaan. Taivaalla jyrähteli ja sitten alkoi sataa. Eikä satanutkaan pikkumitalla, vaan kaatamalla. Äkkiä pikkuisista puroista tuli jokia. Niin leveitä jokia, etten päässyt yli. Ihan kuin olisi yrittänyt Kitkajoen yli Kuusamossa. En pelännyt kastumista, olinhan siihen mennessä jo läpimärkä patikkakenkien sisuksia myöten. Kun matkakumppanini totesivat, että en tule perässä, heistä yksi lähti etsimään, totesi että raukkaparka hytisen onnettomana vuolaiden virtojen keskellä, ja niin tuli ja kantoi selkäreppuna pahimman yli. Vielä muutama mutka ja – siellä seisoi autoni ja vajan vieressä penkillä istui ystäväni. Oli silminnähden iloinen, että olin päässyt perille. Ei yhtään moittinut, eikä ole siitä sanallakaan myöhemminkään maininnut. Totesipa vain: ”Tämä ei tainnut olla sinun juttu.”


tiistai 14. toukokuuta 2013

Huutokauppaliike Horster Auktionshaus


Monikaan suomalainen ei ole koskaan nähnytkään antiikkiesineitä - ehkä tämä ei ole näin, mutta ainakin minusta siltä tuntuu. Tavallisen suomalaisen koti on samanlaista yhtenäistä tavaraa, ja koriste-esineinä matkamuistoja. Tai sitten funkkistyylinen, eikä monikaan tiedä, mistä tyyli on kotoisin... Ensimmäisen kerran minä näin antiikkia Pariisin asunnossa, jossa olin 70-luvulla piikomassa. Kaikki tuntui niin kummalliselta: miten tällaisessa museossa voi elää?

Kyllä siellä voi!

Hampurissa ihan aseman kupeessa on entisessä kellarikerroksessa sijainneissa tehdastiloissa kokonainen ryhmä antiikkiliikkeitä, Antik-Center Hamburg... 
 

Horstissa (Holsteinissa) naapurini korjasi työkseen antiikkisia huonekaluja ja samalla hänellä oli pieni myymälä. Mutta...


...sen lisäksi Horstissa sijaitsee koko seudun merkittävin antiikkiliike, jonne sitten aina vein antiikinnälkäiset suomalaiset vieraani ihan vaan katsomaan tavaraa, jota on huone- ja hyllykaupalla…



Tavaran voi huutaa sekä livenä että netissä, mutta sen voi myös ostaa paikan päällä.


maanantai 13. toukokuuta 2013

Schaffhausen ja Euroopan korkein vesiputous


Muutin vuonna 2004 Allensbachista länteen – en pohjoiseen – Riedheimin kylään, joka sijaitsee Hinzingenissä ja jossa on noin tuhat asukasta. Kylä on aivan Sveitsin rajalla, tulivuoren rinteessä, lähellä Schaffhausenin kaupunkia, joka onkin jo Sveitsissä. Matkaa asunnostani sinne oli vain 14 km. Kuva vuoren rinteestä Sveitsiin. Raja on EU:n raja, mutta rajalla asuvilla on molemmin puolin omat erivapautensa.

 
Kiusallani kuljetin Allensbachista Schaffhauseniin mennen suomalaisia vieraitani rantateitä pitkin, sillä sillä tavalla valtiota pitää vaihtaa peräti viisi kertaa ennen kuin pääsee perille. :-)
Seudulla on näes sellainenkin kummallisuus, että yksi osa Sveitsiä on kokonaan Saksan ympäröimä. Niin ne ruhtinaat ennen maita jakoivat. 

Schaffhausen on minulle varsin tuttu kaupunki, vanha ja kaunis. Asukkaita siellä on 35.000. Sveitsihän on hallinnollisesti jaettu kanttooneihin; Schaffhausen on samannimisen Sveitsin kanttoonin pääkaupunki ja sijaitsee Zürichin ja Saksan Baden-Württembergin osavaltion välillä. Ei siis sijaitse Saksassa!


http://www.lebendige-traditionen.ch/traditionen/00192/index.html?lang=en&image=NHzLpZeg7t,lm56I25Wh1aWfmJuu2G5soIaYz9HfTrLYr5upiMnZjKnGfn2AbbPPhq7dpZmtjJuVn6GYiK7p
http://www.sorglosreisen.com/images/europa/schweiz/schaffhausen/schaffhausen-allerheiligen.JPG 
http://media5.news.ch/news/680/284575-583df2e8890fb6b3e6d7b2bae6075ff6.jpg

Vanha kaupunki keskustassa on hyvin säilynyt ja sijainti 
Reinin rannalla antaa paikalle oman viehätyksensä. Vanha linnoitus on nimeltään Munot ja rakennettu vuosina 1564-1589. Vuonna 1049 perustetussa Allerheiligen-luostarissa aivan keskustassa sijaitsee kaupungin hyvin mielenkiintoinen ja monipuolinen museo.  Sen lähellä sijaitsee myös taidemuseo. Kaupunginkirkossa St.Johannissa sekä tuomiokirkossa voi usein kuulla varsin korkeatasoista klassista musiikkia. Minä kulttuurinälkäinen kävin myös usein teatterissa Schaffhausenissa - joskaan kaupungilla ei ole omaa tuotantoa, vaan vierailevia teatteriesityksiä. Kaupungin ympäristö on lehtimetsää.

Schaffhausenin kuuluisaksi on kuitenkin tehnyt ainutlaatuinen luonnonilmiö: Reinin putous. Se onkin Euroopan suurin vesiputous, leveyttä 150 ja korkeutta 23 metriä.  Hyvä turistinähtävyys sikäli, että vesiputous ei ole koskaan kiinni!  Vettä tulee vuodenajasta riippuen  95 – 1250 m3 sekunnissa; kesällä, jolloin turistit etupäässä seudulla liikkuvat,  keskimäärin 600 m3 sekunnissa. Komea on, käykääpä katsomassa... Veneellä pääsee ihan putouksen alle, jos siltä tuntuu. Muuten Lauffenin linnan kautta monet kymmenet portaat ala kuohujen partaalle.

 

Kaupungin historia löytyy täältä: http://www.stadt-schaffhausen.ch/Geschichte.3061.0.html

Niin kaunista noilla seuduin on, että ihan itkuksi pistää kun näitä kirjoittelee. Kerroin asuvani paratiisissa, ja sain vahvistuksen yhdeltä jos toiseltakin suomalaiselta, joka luonani kävi, että niin todellakin oli. On pähkähullua muuttaa pois paratiisista ja vieläpä vapaaehtoisesti. En edelleenkään löydä täältä Suomesta sitä absoluuttista paremmuutta, vaikka minulla onkin kaikki hyvin. 

lauantai 11. toukokuuta 2013

Viime vuoden ja tämän vuoden ulkomailta tulleiden vieraiden kommentteja



”Suomessa on vain luontoa, luontoa, luontoa ja se on kaunista, mutta mitään muuta sitten olekaan. Kun tulee kaupunkeihin ja luulee näkevänsä jotain muutakin, niin sielläkään ei ole ketään eikä mitään...” 


”Vanhat puutalot ovat tosi kauniita, ne pitää ehdottomasti säilyttää.” 

"Kalajoen keskusta on...mitenkähän se kauniisti sanoisi... ruma."


”Missä on se kuuluisa suomalainen design?" 

 "Suomalaiset on rasisteja." 

"Mistä saa poimia mustikoita?"

Ruka: "Upea."

Kalajoen SaniFani: "Na jaa, meillä on kyllä kotona parempi kylpylä, ei sitä varten tarvitse tänne tulla."

Kalajoen Hiekkasärkät: "Mitä ihmettä varten tänne särkille rakennetaan kerrostaloja?"

Tuoreen ajokortin omistaja Helsingin "hirveästä" liikenteestä: "Onhan siellä autoja, mutta entäs sitten? Meillä niitä on paljon enemmän." 

 "Et sinä ennen tuollaista etanavauhtia ajanut."

"Ruoka on kamalan kallista."

"Miksi Suomi menee kiinni juuri silloin kuin meidän kesälomat alkaa?" 


(Kootut kommentit paikkakunnilta Kalajoki, Raahe, Oulu, Pudasjärvi, Kuusamo, Posio, Kokkola, Jyväskylä, Lappeenranta, Helsinki. Viimeisin vieras - Suomessa asuva ulkomaalainen -  kävi toissapäivänä.)