Raiffeisen, osuusliike ja muutakin pankkimaailmasta

Sana Raiffeisen pompahtaa silloin tällöin esiin Suomessakin. 

Raiffeisen on yli 330.000 yrityksen tavaramerkki tai nimen osa, jotka ovat maailmanlaajuisesti tekemisissä maataloustuotteiden sekä rahoituspalveluiden kanssa. 

Friedrich Wilhelm Raiffeisen (1818- 1888) tunnetaan Saksan maatalousosuustoiminnan ja viljelijöiden perustaman osuuskassaliikkeen luojana. Hänen ideoidensa ja toimintamalliensa pohjalta lähdettiin rakentamaan maataloutta palvelevaa osuustoimintaa. Raiffeisen menetti isänsä ollessaan vain kolmevuotias. Varattomassa kodissa ainoa mahdollisuus oli kouluttaa poika nopeasti elättämään itsensä. Kansakoulun jälkeen Raiffeisen meni armeijaan ja valitsi tykistön aliupseerin uran. Se kuitenkin tyssäsi silmäsairauteen. Raiffeisen pääsi sitten virkamiesuralle ja hänestä tuli nimismies. Mutta senkin uran silmäsairaus katkaisi. Hän joutui jäämään eläkkeelle 47-vuotiaana. 

Nimismiehenä Raiffeisen oli jo ryhtynyt tarmokkaisiin toimiin maalaisväestön taloudellisen aseman parantamiseksi. Aluksi hän perusti hyväntekeväisyysyhdistyksiä, joissa jo osittain kokeiltiin Raiffeisenin tunnettuja osuuskassaperiaatteita. Vaikutteita kestävän ja vakiintuneen toiminnan perustaksi hän sai Hermann Schulze-Delitzschiltä ja tämän osuuskassoilta, jotka oli suunnattu lähinnä kaupunkien käsityöläisille ja pienyrittäjille.

Saksassa ensimmäinen maanviljelijäin osuuskassa perustettiin 1862. Siinä otettiin käytäntöön ne periaatteet, jotka ovat tulleet tunnetuiksi Raiffeisenin osuuskassaperiaatteina. Niitä on sitten mukailtuna sovellettu nykyisessä osuuspankkitoiminnassa ympäri maailman. Vaikka Raiffeisenoli koko maataloudellisen osuustoiminnan isä, antoi hän keskeisen aseman juuri osuuskassoille. Hän katsoi, että juuri sen avulla voitiin säilyttää viljelijöiden yhteisyyden henki, jolle hän antoi erityisen merkityksen. Oli käsittämätöntä, että kivulias sairaus, joka oli johtanut miltei täydelliseen sokeuteen, ei estänyt hänen varsinaista suurtyötään.

Ihmisenä Raiffeisen oli hyvin ihanteellinen ja syvästi uskonnollinen. Hänen kaikkea toimintaansa ohjasikin aina uskonnollinen vakaumus. Toiminnan keskipisteenä oli aina ihminen, hänen taloudellinen turvansa ja henkinen jalostamisensa. Osuuskunta ei ollut hänelle vain yritys, vaan kasvattava ja sivistyksellinen yhteenliittymä, jonka tehtävänä oli vahvistaa ja lujittaa ihmisten yhteishenkeä. Raiffeisen oli kuuluisa siitä, ettei hän vakaumuksensa vuoksi uskonut osuuskassan menestyvän, jollei kassanhoitajaksi saatu värvättyä nimenomaan paikkakunnan pappia. Niinpä hänen ensimmäisinä perustamissaan osuuskassoissa oli kaikissa pappi kassanhoitajana.

Kun kysymys oli omien aatteiden toteuttamisesta, saattoi hän olla hyvinkin jyrkkä ja tyly. Hän vei ehtymättömällä tarmolla pyrintöjään eteenpäin, eikä osannut sietää vastaansanomista. Leikkisästi häntä kutsuttiinkin ”Pikku Bismarckiksi”.

Raiffeisenin nimi vaikuttaa edelleen voimakkaasti Euroopan saksankielisillä alueilla. Saksassa ja Itävallassa osuuspankit toimivat edelleen Raiffeisen-pankkeina. Suomessakin hän on saanut aseman osuustoiminnan isoisänä. Hänen kauttaan löytyy suora linkki nuoreen tulisieluun Hannes Gebhardiin ja Suomen osuustoiminnan syntyyn 110 vuotta sitten. Raiffeisenin ajatukset olivat herättämässä Gebhardin ymmärtämään osuustoiminnan merkityksen kansakunnan ja erityisesti maaseudun elinolojen parantajana. Gebhard käytti Raiffeisenin periaatteita pääasiallisina esikuvinaan. Suomessa Raiffeisenin perilliset, osuuspankitja paikallisosuuspankit, ovat tänään monella mittarilla maan johtavia pankkeja.

Lähde: http://www.pellervo.fi/otlehti/100vuotisliite/ot109liite.pdf

Raiffeisen-organisaatiolla on useita toimialoja. 

Raiffeisen-pankit ovat osuuspankkeja. Niitä nimitetään sekä Raiffeisen-pankeiksi että kansanpankeiksi (Volksbanken). 

 

Kuva: Raiffeisen-Bank Sölden

Saksassa oli vuoden 2011 lopussa 1.121 osuuspankkia, joiden yhteinen pankkitase oli 729 miljardia euroa. (Deutsche Bank 2.202 miljardia). Ne rahoittavat – muiden pankkien ohella – PK-sektoria. Osuuspankeilla on pankeista suurin määrä konttoreita.

http://de.wikipedia.org/wiki/Liste_der_Genossenschaftsbanken_in_Deutschland

Osuuspankit ovat itsenäisiä pankkeja, mutta kuuluvat alueryhmiin, ja ne taas saavat apua ja koulutusta alueen pääpankeilta, ja niillä on yhteinen pankkivalvontaelin. 

Raiffeisen-yhteisöt kontrolloivat ja edustavat osuuskunnallisia organisaatioita. Saksassa yhteisen katto-organisaation nimi on Deutscher Genossenschafts- und Raiffeisenverband (DGRV).

Vastaavanlaisia Raiffeisen-organisaatioita on Itävallassa, Hollannissa, Itävallassa, Albaniassa, Sveitsissä ja Kosovossa. 

 Kuva: Badische Zeitung

Tunnuslauseensa ”yhtenäisyys tekee vahvaksi” mukaisesti paikalliset Raiffeisen-yhteisöt toimivat jäsentensä puolesta erilaisissa maatalouden tehtävissä, kuten maitotalous, lihatalous, viininviljely, laskutus, keskusvarastot. Ne tekevät yhteistyötä eri suurtuottajien ja suurostajien kanssa. Valtakunnan tasolla ne koordinoivat sekä sisä- että ulkomaankauppaa, yhdistävät toiminnot samojen tuotemerkkien alle, ja hoitavat keskusvarastoja ja niiden toimintoja. Keskusjärjestöt huolehtivat maanlaajuisesta tasapainosta ja tarpeen tullen kriisitilanteiden hallinnansta. 

Saksassa säästöpankit ja osuuspankit ovat itsenäisiä pankkeja, mutta kuluvat omaan ryhmäänsä. Jokaisella on myös omat automaattinsa  - väärästä automaatista rahan nostaminen saattaa olla varsin kallista! Pankkipalvelujen hinnat vaihtelevat suuresti; kannattaa kysyä hintoja ennen tilin avaamista. Liikepankin asiakkaaksi ei ole helppo päästä, jos ei ole suuria tuloja. Pikkupankki saattaa myös kieltäytyä avaamasta tiliä, jos ei asu paikkakunnalla. 

Ihanaa minusta oli, ettei missään pankissa ikinä tarvinnut jonottaa. Vuoronumeroita maa ei tunne. Sellaisia tarvitsee vain pieni Suomi – asiakaspalvelijat Suomessa ovat varsin monessa paikassa sanoneet, että ilman vuoronumeroita ihmiset riitelevät pahastikin keskenään! 

Saksan pankkijärjestelmä on maailman suurimpia. Muista maista poiketen Saksassa on vähemmän yksityispankkeja kuin julkisia tai osuuskunnallisia pankkeja. Saksan kansainvälisiä liikepankkeja ovat Deutsche Bank ja Commerzbank. 

Vuoden 2010 lopussa Saksan keskuspankki antoi tiedon, jonka mukaan Saksassa oli 2.093 pankkia, ja niillä kaiken kaikkiaan 38.193 pankkikonttoria. Asuntosäästökassat sisältyvät tähän lukuun. Vuoden 2011 lopussa Suomessa oli yhteensä 1 576 pankkikonttoria. 

Saksan väliluku on Suomeen verrattuna 15-kertainen. Vertailuluvut ovat siis
pitäisi olla Saksassa (1576 x 15 =) 23.640   tai toisinpäin
pitäisi olla Suomessa (38.193 / 15 =) 2546 – ei ihme, ettei tarvinnut jonottaa. :-)

Asukasta/konttori	1998	2002	Muutos
Saksa	1.814	2.159	15,5 % (-)
Suomi	4.115	4.245	2,3 % (-)

Lähde. http://de.wikipedia.org/wiki/Bankstellendichte ja

http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/selvitykset_ja_raportit/rahoitusmarkkinaraportit/Documents/1_2011_RMraportti_kuvioliite.pdf

Saksan markka – silloin kun minä asuin Saksassa

Ei sitä sen ihmeemmin miettinyt. Vanhat setelit olivat keskenään erikokoisia eivätkä mahtuneet mukavasti rahakukkaroon. Ostovoimaa rahoillani oli Saksassa riittämiin, mutta Suomen markan korkean tason takia ostaminen Suomesta saksanmarkalla rajoittui vain aivan pakollisiin menoihin. Emme kuitenkaan ostaneet juuri mitään, paitsi modernin keittiön uuteen asuntoon, vaan lähdimme kasomaan maailmaa, useaan kertaan omatoimimatkoille Aasian maihin. Auton ostimme, työmatkan takia. Auton hinta taas ei ollut eikä ole samassa suhteessa auton hintaan Suomessa, autolla kun ei Saksassa ole luksusveroa.

Muutamaan kertaan emme lähteneet lomalle Suomeen ollenkaan, koska meidän varamme eivät Suomen hintatasoon riittäneet. Odotimmekin vain Suomen markan devalvointia, joka meidän mielestämme 1980-luvulla oli vääjäämätön, meistä ulkomailla asuvista itsestään selvää. Ja niinhän sitten kävikin, mutta se on toinen tarina se. Olimmehan vuosikausia neuvoneet suomalaisia sijoittamaan rahansa Saksaan tai Sveitsiin, mutta yksikään ei kuunnellut, ja monet menettivät rahansa. 

Sellaista oli tuolloin ulkomaiden pelko… sillä Suomi oli paljon enemmän sisäänpäin kääntynyt suljettu valtio kuin nykyisin. Suomi ei ollut maahanmuuttomaa, vaan maastamuuttomaa, jota eivät nykysuomalaiset mielellään muistele. 
 

Vanha Saksan  ”sininen” oli komea paperipala ja jonkin arvoinen. Puhuttiin, että on sinisiä kukkarossa, jos jollakin oli rahaa. 

Siinä on kuvassa oikea henkilö Saksan historista. Sebastian Münster. Hä, kuka? Münster oli varmaankin tärkein 1500-luvun saksalainen kosmografi. Mikä ihmeen kosmografi, mikä se on? No, Münster tutki maapalloa ja maailmankaikkeutta. Hänen teoksensa „Cosmographia“ on perusteos. Se on kuusiosainen ja siinä on yli 1000 sivua, siinä on yksiin kansiin koottu historia, maantiede, astronomiai ja luonnontieteet.  

Sitten vuonna 1981 setelit uusittiin, turvallisuuden vuoksi. päästiin tasa-arvoon. Ainakin rahan kuvissa – sillä minusta ei tasa-arvoa Saksassa edelleenkään ole, joskin naisten asiat ovat paljonkin parantuneet jopa lähtöni jälkeen, heti kun kansleriksi valittiin nainen ja perheministeriksi tuli tuo seitsemän lapsen äiti, juristi Von der Leyen. 

Uudessa satasessa (siis 1981-1999) on kuvattuna pianisti Clara Schumann (1819-1896).  Rakennukset ovat kauniissa Leipzigin kaupungissa, jossa Clara vietti lapsuutensa ja ihmelapsena juhli ensimmäisiä konserttejaan. 

Kaksi  muuta „uutta“ seteliä on pakko mainita siksi, että asuin Etelä-Saksassa, hyvin lähellä Meersburgin kaupunkia. 

Toinen on viisikymppinen. Siinä on kuvasssa barokki- ja rokokooajan arkkitehti Balthasar Neumann (1687 – 1753). Rakennus kuvassa on Würzburgin linna. Baltasar Neumann toki suunnitteli paljon muutakin: tässä tapauksessa Meersburgin ”uuden” linnan. Väline setelin kuvassa on Neumannin kehittämä suhteellisuuskulma, jota hän käytti laskelmiensa tekemisessä. 

Meersburgin uusi linna, 1710-1712

Ja toinen on kaksikymppinen. Siinä on kuvattuna hyvin tärkeä saksalainen kirjailija ja myös säveltäjä Annette von Droste-Hülshoff (1797-1848), joka eli ja vaikutti Meersburgissa, Saksan vanhimmassa yhä asutussa linnanssa. Linnasta on ensimmäinen maininta dokumenteissa vuodelta 630. Myös linna on kuvattu seteliin. 

Droste-Hülshoffin kuuluisin teos on „Judenbuche“ (Juutalaispyökki).  

Aivan sivumennen sanoen: Meersburg voisi olla lomamatkasi kohokohta! Sen verran upeat ovat maisemat jo yksin linnan kahvilasta…

 Meersburgin vanha linna, aikakirjoissa ensimmäinen merkintä v. 988

Saksan markka oli vahva koko sen olemassaolon ajan ja Saksa on edelleenkin maailman neljänneksi vahvin talousmahti ( USA:n, Kiinan ja Japanin jälkeen) yksi Suomen kolmesta tärkeimmästä vientimaasta (ne kaksi muuta ovat Venäjä ja Ruotsi).

 

Lähde: tullilaitos

Oli myös viisisatanen. Mutta tuhatlappunen se vasta raha olikin. Sellaista minulla ei rahapussissa koskaan ollut… Se voisi olla nykyrahassa jotain 800 euroa. Oikeasti sen nykyarvoa  ei voi mitenkään laskea, sillä tekijöitä on niin monia, muitakin kuin inflaatio. On maailmanmarkkinat, työllisyys, konjunktuuri ja sen sellaiset. Ja tavaratkin ovat nykyisin erilaisia kuin tuolloin. 

Rahaa painettiin Saksassa monissa kaupungeissa. Karlsruhessa laitos, "Müunze"  on toiminut vuodesta 1872. Siitä aina ajoin kulman ohi, kun kävin pankissani - Eisenbahner Sparkasse, vanha rautatieläisten säästöpankki, nykyinen Sparda-Bank oli tuolloin (lähes) ainoa pankki, jossa tilinpito ei maksanut mitään. Se yhä vieläkin edullinen...

Ja sitten lorun loppu. Rahat muovipussissa. Rahoja muovipussissa olivat pankista saaneet vain varkaat. Nyt, 17.12.2011, alkaen euroja alettiin myydä pieniä määriä näytepakkauksissa.  Sitten vuodesta 2002 siitä tuli valtioiden virallinen maksuväline. Minun työtäni vientiasianaisena Suomen siirtyminen ensin Euroopan Unioniin ja sitten euroon helpotti järjettömän paljon!

Voi sitä yhden ja kahden senttien määrää, mitä uusien kolikkojen kerääjille piti hankkia. Se olikin aika hyvä kauppa, sillä vastapalvelukseksi sai kaikenlaista mukavaa. Olihan ne muidenkin maiden kolikot yhtä haluttuja. Kerran pyysin yhdessä pankissa Bascharagessa Luxemburgissa eri maiden kolikkoja. Ystävällinen kassa pankissa pyysi minua ensin odottamaan, ja palveltuaan omia asiakkaitaan erotteli minulle suuresta kolikkomäärästä vaikka mitä. Sanoisinko, että se oli asiakaspalvelua?! Mutta sellainen on kokemukseni Luxemburgista muutenkin...

 

Koska kurssi euro : DM oli noin 1 : 2, niin aluksi pikkusummat pysyivät samoina, mutta ilmoitettiin euroina. Tämän virheen tekivät lähes kaikki kahvilat ja vastaavat, joten hinnat kaksinkertaistuivat ilman, että väki mitään aluksi huomasi. Vähän myöhemmin nousi häly ja kova nousikin. Onneksi eivät sentään kaikki hinnat kaksinkertaistuneet. Suomalaisten ja ranskalaisten vaihtokurssi oli vaikeampi hallita, se kun oli noin 1 : 6. Ja totisesti, mehän olemme täyshölmöjä, kun edelleenkin laskemme hintoja markkoina ja unohdamme ajan kulun… 

Suomessa tällaista hintojen nousua ei ole tapahtunut, minun mielestäni hinnat ovat suhteessa euron myötä halvenneet. Mutta tämähän on vain oma kokemus ja mielipide. Ja Suomi on edelleenkin kallis maa, mutta palkatkin ovat paremmat kuin Saksassa. Mitään ei voi ”oikeasti” verrata; esimerkiksi energian hinta on Suomessa vain puolet Saksan hinnasta, mutta ruoka on huomattavasti kalliimpaa ja valikoimat aika kehnot. Marketit ovat kyllä isoja, mutta missä ovat juustot ja maustamattomat lihat ja missä järkevänhintaiset salaatit ja hedelmät?!

Ajat muuttuvat. Muistan muuten senkin, miten vein Suomesta tulleet vieraani Karlsruhessa Wertkaufiin. Yhtään sellaista pienen kaupungin kokoista kauppaa ei Suomessa tuolloin ollut - nyt tuntuu ettei muuta olekaan, kun taas Saksassa on niitä pieniäkin, edelleenkin. 

Jotkut saksalaiset vieläkin, ja nyt Kreikkaan ja Espanjaan syydetyn rahan takia itkevät vanhaa D-markkaa takaisin. Tämä ei ole minun oma mielipiteeni saksalaisten puolesta, vaan Saksassa käymieni keskustelujen tulos. 

Mitä useimmat saksalaisetkaan eivät tiedä: oli olemassa ”kaiken varalta” Cochemissa bunkkerissa valmis D-markka-varasto, mitä rahaa ei kuitenkaan koskaan käytetty. Lisäksi oli olemassa varasetelit kolikoille, joita niitäkään ei koskaan käytetty. 

Tehtävienjako valtion, osavaltioiden ja kuntien kesken Saksassa

Tehtävät
Liittovaltio	Sosiaalivakuutukset (painopiste eläke- ja työttömyysvakuutukset) Puolustus Ulkopolitiikka Liikenne Finanssitalous Talouden edistäminen Tutkimus (suuret tutkimuskeskukset)
Osavaltiot	Koulutus Yliopistot Poliisi Oikeuslaitos Terveydenhoito Kulttuuri Asuntopolitiikka Verotus
Kunnat	Vesi- ja energiatalous Jätehuolto Viemärit Rakennusluvat Maistraatit Sosiaalipalvelut Päiväkodit, lastentarhat Koulurakennukset Puistot, viheralueet Lähiliikenne

 

Lähde

Huomasit varmaan, miten paljon yksityiselle sektorille jäi! Esimerkiksi posti, telekommunikaatio, televisio, pankit, yritysmaailma kokonaan…