Maailman suurin pääsiäispuu

10.000 munaa koristaa omenapuuta Saalfeldissä Thüringenissä.  Joka vuosi Volker Kraft koristelee Saksan suurimman pääsiäispuun. Kraftien kotisivulta löytyy vaikka mitä. Klikkailkaapa kotisivun munia.

Melkein puolet paastonajasta Volker Kraft käyttää puunsa koristelemiseen. Munat ovat oikeita kananmunia, tyhjäksi puhallettuja ja käsin maalattuja. Puusta on tullut maanlaajuinen nähtävyys. 

Ei ole kahta samanlaista! ”Melkein kaikki ovat käyneet meidän keittiömme kautta”, kertoo 77-vuotias mies lehdistölle. Apuna hänellä on vaimo Christa ja tytär Gabriela. 

Ei heillä ollut aikomustakaan maalata ja koristella noin montaa munaa. Vuonna 1965 he koristelivat pienen siirtolaispuutarhansa omenapuun kahdeksallatoista muovimunalla. Mutta puu kasvoi…  Ennen Saksojen yhdistymistä vuonna 1989 munia oli jo joitakin satoja. Vuonna 1996 ylitettiin tuhannen raja. 

Nyt maassa on vielä lunta. Kun kevät kuitenkin aina kohisten tulee, on munat saatava alas ennen kuin puu alkaa kukkia. Vuosittain särkyy noin 250 munaa. 

Motiiveina ovat kaupunki, kuten kaupungin portti tai kotiseutumuseo, mutta myös maailman kuuluisat rakennukset. Jotkut munat on koristeltu virkkaamalla niiden ympärille malleja ja se suojaa niitä säältä. Joka vuosi tulee uusia motiiveja ja tekniikkoja. Jotkut arvokkaat munat eivät päädykään puuhun, vaan niitä säilytetään lasivitriineissä. 

”Voi luontoa”, sanoo Kraft ja muistelee myrskyä, joka rikkoi yli 700 munaa. Tämän puun perinne ei ole varsin vanha, mutta maalattuja munia on kyllä ollut Saksassa jo keskiajalta alkaen. Niiden tarkoitus on muistuttaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Tapana oli muinoin siunata munat pääsiäisen ateriaa varten. 

Saalfeld on täällä: 

 

Guinnessin kirjaan Kraftien puu ei päässyt:  maailman suurimman pääsiäispuun voiton vei Rostockin eläintarha vuonna 2007. Siellä riippui 76.596 munaa. 

Saksassa on aikakirjoihin merkitty ensimmäiset maalatut munat 1200-luvun alussa. 1553 kirjoitetaan pääsiäisenä syödyn punaisia munia. Sana ”pääsiäismuna” löytyy Strassburgista vuodelta 1615. Vuonna 1617 kirjoittaa E. Puteanus värjätyistä munista, ja vuonna 1682 S. Frank kertoo niitä myös piilotetun. 

Munat ripustetaan tavallisissa kodeissa koivunoksiin, ja sitä kutsutaan pääsiäiskimpuksi. Mekin niitä joka vuosi maalasimme ja meilläkin oli joka pääsiäinen sellainen pääsiäiskorsitekimppu. Ja lapset etsivät munia pääsiäisaamuna ihan kyllästymiseen asti... Jotkut ripustavat munia pihapensaisiin. Saksan pieni vähemmistö sorbit käyttävät munia myös muissa juhlissa kuin pääsiäisenä.

Väreilläkin on joillakin seuduilla merkitystä: 

-         - punainen on Kristuksen sovituskuoleman symboli

-          -keltainen on viisauden ja valaistumisen toivon merkki

-          -valkoinen on puhtauden väri

-          -vihreä symbolisoi nuoruutta ja viattomuutta

-          -oranssi on voiman, pitkäjännitteisyyden ja kunnianhimon väri.

Isenheimin alttari Colmarissa

 

Tätä alttaria olen käynyt katsomassa Colmarissa (Elsassissa, Ranskassa) useita kertoja. Olenhan minä vähäsen taide- ja kirkkotaidehöperö, siitä kai se kiinnostus ikonimaalaukseenkin tulee. 

Nk. Isenheimin alttari on Matthias Grünewaldin päätyö ja samalla saksalaisen maalaustaiteen päätyö. Ei tarkkaan tiedetä, milloin se syntyi; todennäköisintä on, että sen maalasi Grünewald vuosina 1596-1515. Veistokset ja puuleikkaukset teki todennäköisesti Haguenaun Niklaus, yhtä osaa lukuun ottamatta. Alttari on kaiken kaikkiaan kahdeksan metriä korkea. 

Oikeasti ei tiedetä, mistä tämä maalari oli kotoisin ja milloin hän eli. Yksi versio on, että hän on oikealta nimeltään Mathis Neithart Gothart. Vain se on varmaa, että hän eli 1500-luvulla. 

Alttari on ”kolminkertainen”, sillä on kaksi kertaa avattavat siivet. Yllä kaikki kolme kerrosta avattuna. Alimmaisessa kerroksessa on kuvattuna Kristuksen ristiinnaulitseminen. 

Vuoteen 1793 alttari oli Isenheimin kirkossa. Kaksi nuoren Ranskan tasavallan komissaariota toimitti sitten ylimmät siivet / kerrokset Colmariin, piirikaupunkiin, varmempaan säilytyspaikkaan. Veistokset jäivät Isenheimiin ja ovat hävinneet vuonna 1860. Nuo kolme siipikerrosta ovat nykyisin Colmarissa Unterlinden-museossa. 

 

Grünewaldin ehkä vanhimpiin töihin kuuluu "viimeinen ehtoollinen". Kuva on nykyisin Coburgin taidekokoelmissa. 

Colmar on kaunis pikkukaupunki Elsassissa. Myös Haguenau on Elsassissa.

Elsass oli ennen ensimmäistä maailmansotaa osa Saksaa, ja vasta Ranskan asettama pakko, siis pakottaminen ranska ainoaksi koulukieleksi teki seudusta ranskankielisen. Oikeammin kaksikielisen, sillä itse asiassa siellä puhutaan hassua sekakieltä, ja tavat ovat samanlaisia kuin muuallakin alemannien asuinalueella. Elsassista tulee myös entinen sukunimeni Werkle ( = pieni työ tai pieni tuotantolaitos, verstas).  

Suomen oikeinkirjoituksen mukaan maakuntaa tulisi kutsua ranskankielisellä nimellä ”Alsace”. Jos lähdetään siitä suomen kielen säännöstä, että paikkakuntia, joilla ei ole nimenomaista suomenkielistä nimitystä, tulisi kutsua alkuperäkielellä, niin sitten maakunnan nimi on selvästi Elsass. Kouluajoilta muistan, että historian kokeessa oli aina oikein, kun muisti mainita, että Elsass oli vaihtanut valtiota…  :-) Eihän muinoin ollut samanlaista käsitystä valtiosta kuin nykyisin. Kansallisvaltiothan syntyivät vasta 1800-luvulla. 

Elsass on kaunista, vehreää, kumpuilevaa, jollen sanoisi vuorista seutua. Kaikki suomalaiset tietävät, missä on Schwarzwald. Kukaan ei tiedä missä ovat Vogeesit. Se on aivan samanlainen vuorijono kuin Schwarzwald, vain toisella puolella Reiniä, nimittäin Ranskassa.

Colmarissa vietimme 25-vuotishääpäivämme. Sen pituinen se. No ehkä ei sentään, sen jälkeen kävimme vielä katsomassa Körperwelten-näyttelyä Baselissa, ja  Hannoverin maalmannäyttelyä, ja kävimmehän me Intiassakin.:-)

Yrittäjäkasvatusta ja -koulutusta ja sisukasta toimintaa Suomessa

Lapsi kävi eilen äitinsä kanssa hakemassa pajunkissoja metsästä ja yhdessä he tekivät virpomisoksia. Tänään lapsi kävi sitten virpomassa naapuritaloissa ja sai kerättyä koriin 20 pääsiäismunaa.

Iloisena hän alkoi nauttia ansaintaansa, mutta minä ilmoitin, että äidille pitää myös maksaa palkkaa, koska hän auttoi oksien tekemisessä. Äiti teki neljäsosan työstä, joten hänen palkkansa on 25 % eli 5 pääsiäismunaa. Harmistuneena, mutta ymmärtäväisenä lapsi antoi äidille osan. Tämän jälkeen ilmoitin, että hänen pitää maksaa myös työntekijästä pakolliset sivukulut kuten eläke-, työttömyys-, ja tapaturmavakuutus sekä lomarahat ja muut kulut, jotka ovat noin 60 % äidin palkasta, joten otin häneltä vielä 3 pääsiäismunaa. Jäljelle jäi vielä 12 pääsiäismunaa.

Kun hän oli juuri avaamassa ensimmäistä tinakääröä, ilmoitin, että hänen pitää maksaa myös yrittäjän lakisääteiset yrittäjäneläke- sekä sairas- ja tapaturmavakuutusmaksut, joten otin häneltä pois vielä 2 pääsiäismunaa. Itku silmäkulmassa hän tyytyi kohtaloonsa.
Nyt kun jäljellä oli enää 10 munaa kerroin, että Suomessa pitää yrittäjän maksaa yhteisöveroa, joka on 20 % voitosta, joten otin häneltä pois 2 pääsiäismunaa.

Jäljellä oli enää 8 munaa ja kun hän oli ottamassa ensimmäistä haukkua suklaamunasta, sanoin, että ei hän voi syödä munia, sillä ne ovat vielä yrityksen omaisuutta, ei hänen henkilökohtaista suklaata. Neuvoin, että hänen pitää maksaa itselleen palkkaa tai nostaa osinkoja. Jos hän aikoo ottaa kaikki suklaamunat palkkana, pitää hänen maksaa progressiivisen verotuksen mukaan 60 % veroa, koska hän on se, joka saa eniten suklaata. Vaihtoehtoisesti hän voisi nostaa osinkoja, joista tarvitsee maksaa pääomaveroa ”vain” 30 %, joka olisi 3 munaa. Itkien ja kiukutellen lapsi päätti nostaa osinkoja ja maksaa pääomaveroa, mutta sanoi, että ei ymmärrä miksi häneltä otetaan koko ajan vain lisää ja lisää. Minä lohdutin häntä, että en minäkään ymmärrä, mutta näin suomalainen yhteiskunta vain toimii ja verottomia osinkoja ei enää ole! Suurten krokotiilin kyyneleiden jälkeen lapsi osasi hienosti laskea, että 20 munasta hänellä olisi jäljellä enää 5 suklaamunaa.

Sitten lapsi kysyi, saako hän nyt syödä loput 5 suklaamunaa? Sanoin että kyllä saa, mutta kysyin aikooko hän todella olla niin ahne, että ei anna pikkusiskolle yhtään? Pikkusisko on se yhteiskunnan heikko-osainen, joka ei pysty itse hankkimaan elantoansa. On vähintäänkin kohtuullista, että hän antaa pikkusiskolle osan suklaasta. Lapsi katsoi hölmistyneenä ja ihmetteli miksi pikkusiskolle pitää antaa suklaata, vaikka hän ei ole tehnyt yhtään mitään. Kerroin hänelle, että Suomessa ei välttämättä tarvitse tehdä töitä ja on silti oikeutettu etuisuuksiin. Kerroin hänelle myös, kuinka suomessa ”rikkaat” yrittäjät rahoittavat mm. lastensairaaloita ja lahjoittavat paljon hyväntekeväisyyteen. Lapsi ei voinut käsittää, miksi joku saa suklaata, vaikka ei ole tehnyt yhtään mitään sen eteen, mutta ymmärsi, että hyvää pitää tehdä, joten hän päätti antaa pikkusiskollensa 2 suklaamunaa.

Lapsi katsoi koriinsa ja laski, että jäljellä oli enää 3 suklaamunaa. Hän totesi, että yrittämisessä ei tunnu olevan mitään järkeä. Vastasin hänelle, että ”Niinpä, mutta näin Suomessa kannustetaan yrittäjyyteen!”

...............................

Tältä tosiaankin tuntuu. Suomessa yrittäjä on kahden tulen välissä. Kuka työpaikat antaa jos ei yrittäjä? Kuka hoitaa vientiä jos ei yrittäjä? Minäkin olen sitä mieltä, että otettaisiin mallia Saksasta. 

Tokihan tällaiset tekstit on tarkoitettu huumoriksi - vai ovatko sittenkään?

Tekstit on poimittu netistä ja kiertävät naamakirjassa. Mihin muuten tarvitaan konsultteja?

.................................................

Soutukilpailu

---

Suomalainen ja japanilainen yritys päättivät järjestää vuosittain soutukilpailun 8-miehisin joukkuein.

Molemmat joukkueet harjoittelivat pitkään ja kovaa, ja kun kilpailupäivä tuli, molemmat joukkueet olivat mielestään huippukunnossa. Mutta japanilaiset voittivat ylivoimaisesti kilometrillä.

Tappion jälkeen suomalaisten joukossa vallitsi tappiomieliala. Yrityksen korkein johto päätti kuitenkin, että imagosyistä heidän olisi pakko voittaa seuraavan vuoden kisa. Näin ollen he asettivat projektiryhmän ratkaisemaan ongelmaa. Pitkien analyysien jälkeen ryhmä havaitsi, että japanilaisilla oli seitsemän soutajaa ja yksi mies peräsimessä, kun taas suomalaisilla oli yksi soutaja ja seitsemän perämiestä. Tässä kriisitilanteessa johto osoitti huomattavaa toimintakykyä. Päätettiin palkata konsultit tutkimaan oman joukkueen koostumusta. Muutaman kuukauden työn jälkeen asiantuntijat tulivat siihen johtopäätökseen, että joukkueessa oli liian monta ohjaajaa ja liian vähän soutajia. Asiantuntijoiden raportin perusteella yrityksen johto teki välittömästi muutoksia joukkueeseen.

Nyt joukkueessa oli neljä perämiestä, kaksi yliperämiestä, joukkueenjohtaja ja soutaja. Lisäksi soutajan motivoimiseksi kehitettiin bonuspistejärjestelmä. "Meidän on laajennettava hänen työnkuvaansa ja annettava hänelle enemmän vastuuta." Seuraavana vuonna japanilaiset voittivat kahdella kilometrillä.

Suomalainen joukkue erotti soutajan huonoon työsuoritukseen vedoten, mutta maksoi kuitenkin bonuksen johdolle sen osoittamista ponnisteluista. Konsulttifirma teki uuden analyysin tilanteesta ja veti johtopäätöksen että taktiikka oli ollut oikea ja motivaatio kohdallaan. Materiaalissa vain olisi parantamisen varaa.

Ensi vuotta varten suomalaiset ovatkin nyt kehittämässä uutta venettä.