perjantai 10. kesäkuuta 2011

Ikonikartelli?

Ikoni on kreikankielinen sana, joka tarkoittaa alunperin vain kuvaa. Kreikkalaiskatolisessa uskonnossa sanan merkitys on laajentunut käsittämään nimenomaan pyhää kuvaa, ja ikonimaalausta pidetään eräänlaisena jumalanpalveluksena. Se on siis hartauden harjoittamisen muoto.

On todellinen vahinko, että ikonien maalaus ja ikonitaide pyritään pitämään pienen sisäpiirin omana asiana.

Tunnen tapauksen, jossa koulutusyhtiö pyrki järjestämään ikonitaiteen peruskurssin. Vaikka kurssin tarkoitus oli tukea ortodoksista hanketta ja sen alullepanija on itsekin ikonostiikasta hyvin perillä oleva ortodoksi, ei kurssille löytynyt opettajaa. Opettajia kyllä oli, mutta jotenkin vain rivien välistä paistoi toteamus "väärä järjestäjä".

Voin olla väärässä, mutta siltä se tuntui. Kun kuulee yhden sanovan yhden asian, sen voi jättää sikseen. Kun kuulee saman asian yhä uudelleen, herää kysymys, missä vika. "Viikossa ei tule ikonimaalariksi", oli yhden opettajan lakooninen huomautus. Miten on, onko kukaan ikinä päässyt yhtään mihinkään ottamatta ensin ensimmäistä askelta?!

Jumalanpalvelus ei ole kilpailutilanne.

Suomen ikonimaalaireiden julkaisema opetussuunnitelma ei 1. ja 2. jaksossaan pidä erillään mitään sellaista, jota useimmat ortodoksit eivät hallitsisi. Tässä vaiheessa kyky opettaa on paljon tärkeämpää kuin ikonostiikan tuntemus.

....................................

Sille, joka lisätietoa hakee, suosittelen piispa Arsenin "Ikonikirjaa".


Ikoni 1500-luvulta Karjalasta, Petroskoin taidemuseo.


Vanerille vesivärein maalattu "kuva".

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Sperrmüll - kookkaat jätteet: kierrätystä Saksassa

Sperrmüll. Mikähän suomen sana tätä asiaintilaa oikein kuvaisi?

Onko totta, että Saksassa voi poimia hyvää tavaraa ihan vain kadulta?



Kyllä on. Kyseessä on nk. isojen tavaroiden kierrätys- ja poistopäivä. Riippuen kaupungista tai kunnasta noin kerran kuussa tai harvemmin sellaiset tavarat, jotka eivät mahdu tavalliseen isoonkaan roskapönttöön, voi jättää kadulle ja illalla sitten jäteauto vie tavarat pois ja siivoaa kadut. Joissakin kunnissa pitää ilmoittaa etukäteen, mitä aikoo kadulle tuoda.


kuva: Landkreis Karlsruhe

Jos sen sijaan jotain tarvitsee, kannattaa käydä katsomassa, mitä kivaa löytäisi. Ennen iltaa, mielellään jo aamuvarhaisella! Parhaat palathan viedään aina ensin. Tavara on tosiaankin varsin usein hyvinkin hyvässä kunnossa ja käyttökelpoista. Kuten Suomessa kirpputoreilla.



”Viemme kaiken mennessämme. Mutta haluatteko varmasti, että teemme niin?”
Anoppi…? (Münsterin kaupungin jätehuollon mainos)



Toinen asia, mikä kaduilla silloin tällöin näkyy, on kierrätettävän materiaalin keräys, eli nk. keltaiset säkit. Jätteiden lajittelu on pakollista ja sitä myös valvotaan. Keltaiseen säkkiin tulee kierrätettävä muovi ja vastaavat materiaalit, kaikki missä on kierrätysmerkki (yllä). Tietyin väliajoin säkit voi jättää kadulle ja jätehuolto hakee ne pois.
Paperit, lasit, sähkölaitteet, iso vihermateriaali sekä ongelmajätteet tietenkin kerätään erikseen. Se jolla ei ole omaa kompostia, laittaa kompostoitavat vihreään pönttöön, muut jätteet harmaaseen.



Aivan ensimmäistä kertaa elämässäni eli täällä Suomessa olen nyt tilanteessa, jossa kaikki jäte pannaan samaan pönttöön. Aluksi se tuntui täysin mahdottomalta ajatukselta. Joten ainakin se komposti pitää laittaa…

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Frankfurt am Main

Frankfurt am Main on kaupunki, josta luullaan vaikka mitä, mikä ei aina sitten pidäkään paikkaansa.

Tuskin kukaan uneksii kaupunkilomasta juuri tässä kaupungissa. Usein Frankfurtia kutsutaan ”Bankfurtiksi” (ja onhan siellä oikeasti 228 pankkia); se on Saksan talouselämän keskus ja siellä on runsaasti pilvenpiirtäjiä kuin Manhattanissa konsanaan. Siksi kaupunkia kutsutaan Saksassa myös nimellä ”Mainhattan” – sehän sijaitsee Main-joen rannalla. Main taas on Reinin sivujoki. Korkeita ovat, aina Sir Norman Fosterin 259-metrinen Commerzbankin pääkonttorista (rakennettu 1997) alumiinilla pinnoitettuun Dresdner Bankin hopeatorniin, jonka suunnittelivat ABB:n arkkitehdit. Paras näköala kaupungin yli on 200-metrisen Main-tornin huipulta.


Franfurt on erilaisten maailmanlaajuisten tapahtumien kaupunki. Näistä tunnetuimmat ovat Franfurtin kirjamessut ja Frankfurtin automessut.

Kaupungin nimi on varsin vanha. Nimi sanoo, että frankkien heimo kulki joen matalan kohdan yli. Sama nimi on toisellakin saksalaisella kaupungilla ja samasta syystä. Siksi kaupungin nimeen liitetaan lisä ”a.M.” eli Mainin varrella, erotukseksi itärajalla olevasta pienemmästä Frankfurtista ”a.d.Oder” eli Oder-joen varrella.


Frankfurt mainittiin ensimmäisen kerran aikakirjoissa vuonna 795. Kuitenkaan historiallista arkkitehtuuria et juuri näe. Vanha kaupunki ja koko keskusta tuhoutui melkein kokonaan toisen maailmansodan pommituksissa. Useimmat nykyisin vanhalta näyttävät rakennukset ovat vanhojen kopioita. Näihin kuuluu myös kaupungin ehkä kuuluisimman asukkaan, Johann Wolfgang Goethen talo. Frankfurt voisi olla myös Saksan ”oikea” pääkaupunki, sillä siellä kruunattiin Saksan ensimmäinen keisari vuonna 1562.


Yksi Frankfurtia varsin hyvin kuvaava asia on sen sijainti kaikkien reittien risteyksenä. Kansainvälinen lentokenttä on Euroopan vilkkaimpia; 54,2 miljoonaa matkustajaa kulkee sen kautta vuosittain. Lentoja on yli 300 kohteeseen. Mutta samalla tilastot kertovat, ettei Frankfurt ole se kaupunki, minne turistit haluavat. Keskimääräisesti yövytään vain pariksi yöksi korkeintaan. Siksi hieno hotelli Villa Kennedy tarjoaa pieniä komeroita, jonne mahtuu vain yksi matkalaukku, sillä monet matkustajat eivät halua edes laukkuaan purkaa!

Moottoriteitä on joka suuntaan ja liittymiä paljon. Ennen kuin lähdet matkaan, ohjelmoi navigaattori tarkasti. Tarkista mistä liittymästä menet ja minne. Ja ota huomioon, että missään ei voi kääntyä vasemmalle. On kiekautettava ensin oikealle ja ylitettävä sitten se katu, jolta juuri tulit. Paljon olen ajanut Euroopassa, mutta Frankfurt on mielestäni niitä autoilijalle vaikeimpia. Ja juuri siellä opin ajamaan autoa…

Frankfurt-Hahn ei sitten ole missään lähelläkään Frankfurtin kaupunkia, aivan kuten ei Huittinen tai Jalasjärvikään ole ihan Tampereen vieressä, eikä siellä voi noin vain vaihtaa koneesta toiseen. Hahn on vanha Amerikan armeijan lentokenttä, ja amerikkalaisten joukkojen poistuttua Saksasta kaukana keskuksista olevan sijaintinsa takia siitä tuli uusiokäytössä halpalentoyhtiöiden kenttä. Toki lentomäärät ovat kasvattaneet Hahnin isompiin mittasuhteisiin, ja bussi- ja maantieyhteydet ovat nykyisin hyvät. Hotelleja ja palveluja löytyy. Lisäksi Rheinland-Pfalzin maaseutu on varsin viehättävä nähtävyys sinänsä, eikä Moselille ole pitkä matka.


Huolimatta kaikista ennakkoluuloista Frankfurtin innovatiivista luonetta ei pidä aliarvioida. Bisnismatkalle kannattaa ottaa mukaan omaa aikaa. Kulttuuritarjonta on runsasta. Frankfurtista on tullut monen tärkeän taiteenkeräilijän kotipaikka. Tähän huomasivat kaupungin päättäjät 1980-luvulla. Tavoite oli tehdä kaupungista myös kulttuurikeskus. He ovatkin onnistuneet hyvin: Mainin rannan pitkä ”Museumsufer” eli museoranta on täynnä erilaisia museioita. Kaupungin 40:stä museosta Mainin rannalla on peräti kahdeksan.
Mainitsen niistä upean Städel-taidemuseon. Itse kävin säännöllisesti kuulemassa maailman huippuja "Alte Oper"-konserttitalossa.

Franfurtista löytyy myös varsin mittava luonnontieteellinen museo, Senckenberg, josta tulen kertomaan enemmän myöhemmin.


Jos tarvitset panoraamakuvia Franfurtista, voi kääntyä poikani puoleen. Hän harrastaa pienoislentokoneita ja kuvausta ja myy kuvia myös eri tarkoituksiin.

Frankfurtin eteläpuolen matkailukohteena voisi olla vaikkapa jugentyylinen Darmstadt. Puolen tunnin matkan sisään mahtuu sitten vaikka mitä, esimerkiksi Heidelberg. Tai Koblenz. Frankfurtin seudulla kasvaa paljon viiniä, varsinkin rieslingiä. Eberbachin luostari viineineen ansaitsee oman blogijuttunsa.

Frankfurtin omia ruokia ja juomia ovat Sachsenhausenin kaupunginosan omenaviini, ”Äppelwoi” (Apfelwein), ja ”Handkäse mit Musik” (käsijuustoa musiikilla), eli käsintehty hyvin kypsytetty kotijuusto, jonka päällä ranskalainen kastike ja sipulia. Sipulihan tunnetusti aiheuttaa suolistossa tiettyjä reaktioita. Täytyy tosin sanoa, että saksalainen sipuli on erimakuista kuin suomalainen, sillä se ei ole lainkaan kitkerää. Eikä ranskalainen kastikekaan ole sitä mitä Suomessa: siinä nimittäin on vain etikkaa, öljyä, suolaa ja pippuria. Ei sokeria! Frankfurtin seudun ruokiin kuuluu vihreä kastike, joka tarjoillaan perunoiden kera.




Asuin aivan Frankfurtin lähellä kahdeksan vuotta. Rhein-Mainin alueella asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä. Frankfurtin väkiluku on noin 700.000, mutta siellä on myös 700.000 työpaikkaa. Kaupunki on monipuolinen, mutta minua ei viehättänyt se tosiasia, että ensimmäisellä sijalla siellä on aina raha. Toisaalta kaupungin tarjonta on aivan omaa luokkaansa. Pitkä kävelykatu Zeil keskustassa tarjoaa mitä ikinä sielu halajaa. Älä kuitenkaan erehdy kävelemään siellä yöllä yksin!



Lapsistani keskimmäinen kuitenkin valitsi kaikista Saksan kaupungeista juuri Frankfurtin, ja on valintaansa varsin tyytyväinen.

Minusta tuntui seudulta pois muutettuani, ettei mistään saa oikein mitään. Vasta Hampurissa tunsin olevani taas ihmisten ilmoilla. Suomessa esimerkiksi rauta- tai kukkakaupan valikoima tuntuu varsin vajavaiselta. Kuitenkaan ihminen ei totisesti kaikkea tarvitse, näinkin elää vallan hyvin ja voi olla tyytyväinen.

Frankfurtin väestöstä noin neljännes on ulkomaalaisia – ja se totisesti katukuvassa näkyy! 

Saksansin aikoinaan yhden frankfurtilaisen suuryrityksen toimeksiannosta yhden franfurtilaisen pilvenpiirtäjän paloturvallisuussäännökset, ja selvästikin rakennus on vieläkin pystyssä…

Jöröjukkakin on Frankfurtin poikia. Struwwelpeter-tarinat kirjoitti ja piirsi lääkäri Heinrich Hoffmann omalle pojalleen 1845, kun ei löytänyt sopivaa valmista lahjaa.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Volkswagen - sananmukaisesti kansan auto



Sekalaisia mietelmiä kansan autosta

Suomalainen mieltää volkkarin kestäväksi saksalaiseksi laatukulkuvälineeksi. Volkswagen on edelleenkin yksi eniten myytyjä automerkkejä. Vuosittain niitä valmistetaan huikaisevia määriä: vuonna 2009 6,310 miljoonaa kappaletta. Volkswagen-konserni on Euroopan suurin ja maailman kolmanneksi suurin autojen valmistaja. Konserniin kuuluvat Audi, Bentley, Bugatti, Lamborghini, Porsche, Seat, Skoda, Volkswagen, Volkswagen hyötyautot ja Scania.

Nykyisen konsernin alku oli Ferninand Porschen kehittämä „kansan auto“, Volkswagen. Tämä tapahtui vuonna 1937. Toiminta alkoi ensin Braunschweigissa, ja jatkui oikeassa omassa tehtaassa Fallerslebenissä. Sodan jälkeen toimintaa valvoi brittien sotilashallitus.
Vuonna 1960 yhtiö muutettiin Volkswagenwerk GmbH:ksi, siis rajavastuuyhtiöksi. Tehdas oli Saksan liittovaltion perustamisen jälkeen Niedersachsenin osavaltiossa. Vuonna 1985 yhtiöstä tuli osakeyhtiö. Nykyisin toimintaan kuuluvat myös rahoitus- ja logistiikapalvelut.





Volkswagenin päätehdas on Wolfsburgissa. Sinne on perustettu varsin näyttävä automuseo. Esillä on 140 autoa ja museon pinta-alaa on 5000 neliötä.





Volkswagen toimitti ensimmäiset kuplamallinsa liikkeisiin vuonna 1946. 60 vuotta sitten. Ensimmäiset kauppaliikkeet olivat Gottfried Schulz Essenissä ja Raffay & Co Hampurissa, Altonassa. Alku oli sodan seurausten takia kaiken puuttuessa enemmän kuin vaikeaa.

Brittien sotilashallitus, joiden hallussa Volkswagenin tehtaat olivat vuodesta 1945 vuoteen 1949, oli antanut pahoin kärsineelle Volkswagenin tehtaalle elokuussa 1945 toimeksiannon valmistaa 20.000 autoa. Kun viidenkymmenen viiden kuplamallin valmistus oli alkanut joulukuussa 1945, tehdas toimitti aluksi vain suoraan voittajavaltioiden virastoille.

Lokakuussa 1946 antoi brittien sotilashallitus omalla miehitysalueellaan luvan rakentaa myyntiverkoston, joka koostui aluksi 10 pääliikkeestä ja 28 kauppiaasta. Koska asiakaskunta kasvoi rajusti heti valuuttareformin jälkeen, tuli kolmelle miehitysalueelle 16 pääliikettä ja 31 tukkuliikettä, 103 kauppiasta ja 812 sopimuskorjaamoa. Tuona vuotena myytiin Saksassa 38.666 kuplaa.

Jaa, että montako ihmistä mahtuu kuplaan? Kas kolme taakse, kaksi eteen, ja aika monta tavaratilaan.

Vuonna 1974 markkinoille tuotiin Golf. Sitä valmistetaan vuosittan 25 miljoonaa kappaletta, ja se on valmistusmäärältään toinen heti Toyotan jälkeen.

Ja mikäpä hienompaa kuin tuunattu kupla? Oettinger sijaitsee Taunuksessa, Bad Homburgissa, ja siitä ajoin ohi aikoinaan lähes joka päivä… Vaan minulla oli Ford Taunus, Taunuksessa kun asuin…

Mikäli nyt pääsit käsitykseen, että minulla olisi jotain Volkswagenia vastaan, olet väärässä. Varsinkin T5:stä pidän siksi, että se on sekä kestävä että erittäin hyvä ajaa.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

"Made in Germany" – hieman käsitteen historiaa

Noin 120 vuotta sitten Lontoossa, elokuussa 1887. Kun Marks Actin oli määrä poistua kaupparekisterilaeista, tuli pakolliseksi ilmoittaa kaikkien Englantiin tuotavien tavaroiden kohdalla, missä maassa tuote on tehty. Toisin sanoen: „valmistettu ….“, eli siis "Made in ...".



Tuolloin "saksalainen" tarkoitti huonoa ja halpaa.

Ja samalla syntyi "Made in Germany". Sillä juuri saksalaisia tuontitavaroita vastaanhan laki Englannissa oli tehty. Mutta 1800-luvun alussa Saksa kehittyikin maatalousmaasta teollisuusvaltioksi. 1800-luvun puolivälistä saksalaiset kopioivat paljon englantilaisia tuotteita ja käyttivät jopa usein englantilaisia tuotemerkkejä. Nämä kopiot olivat halvempia kuin brittiläiset alkuperäistuotteet ja useimmiten huonompilaatuisia. Sehän oli englantilaisten tuottajien ongelma: ei vain, että halvemmat tuotteet veivät ostajat – saksalaisten kopioiden huono laatu vahingoitti myös brittiläisten alkuperäistuotteiden maineen.

Tuolloin saksalaisilla teollisilla tuotteilla oli oikeutetusti huonon ja halvan maine.

Etenkin kotitaloustuotteista saksalaiset olivat vallanneet brittimarkkinat. Miten hyvin saksalaiset olivat onnistuneet, näkyy siitä, että monet tuotteet, joita britit ilman muuta olivat pitäneet kotimaisina, kantoivatkin leimaa "Made in Germany". Britit säikähtivät ja kuluttajat olivat varsin hämmästyneitä. Englannissa tavalliset tuotteet, kuten vaikkapa kellot, keittiötarvikkeet ja työkalut olivatkin saksalaisia. Saksalaiset tuotteet eivät olleet vain halvempia, vaan kävi ilmi, etteivät ne olleetkaan maineensa mukaisesti huonoja, vaan hyvälaatuisia.

Ja niin kävi, että ennusteiden vastaisesti britit valitsivatkin halvemman ja paremman tuotteen, joka sitten olikin saksalainen.

Varoituksesta tuli laatumerkki. "Se mikä toimii Englannissa, toimii varmaan muuallakin", ajattelivat tuottajat. Tämä johti siihen, että saksalaiset laittoivat tuotteisiinsa leiman "Made in Germany". Tästä tuli kansainvälinen tuotemerkki, vaikka alunperin oli ollut tarkoitus varoittaa saksalaisesta tavarasta. Saksan talous kukoisti 1900-luvun alussa, ja vaikka välissä onkin ollut kaksi maailmansotaa, niin edelleenkin "Made in Germany" merkitsee laadukasta tuotetta.

Saksa investoi laatuun ja kehitykseen. Ei vain kotitaloustuotteisiin, vaan sähköalan ja kemian teollisuuteen. Syinä tähän olivat Saksan matalat palkat ja sen mukana halvat hinnat. Toisaalta tehtailijat investoivat tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Yliopistoissa hyvin koulutettuun henkilökuntaan ja heidän innostukseensa tutkia ja kehittää voi luottaa, ja niinpä he eivät ainoastaan parantaneet jo olemassa olleiden tuotteiden laatua, vaan kehittelivät jatkuvasti myös uusia tuotteita.

Lähde: http://www.hr-online.de/website/specials/wissen/index.jsp?rubrik=6558&key=standard_document_23693340

Hessische Rundfunk on Saksan Hessenin osavaltion radio- ja televisiokanava. Asuin Hessenissä kahdeksan vuotta.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Schwarzwald



Mustassa metsässä kasvaa leveäoksaisia pihtakuusia sekä douglaasiaa. Kuusten matalista oksista ja niitten varjoista johtunee sana Schwarzwald, musta metsä. Maasto on jyrkkää, tiet mutkaisia serpentiinejä, toki pohjois-eteläsuunnan pääteitä lukuunottamatta, ja rakennukset upeita, monikerroksisia ja ristirakenteisia tai hirrestä veistettyjä.



Schwarzwald on 11.500 neliökilometrin alue Lounais-Saksassa, joka rajoittuu lännessä Reinin laaksoon. Joen laakson länsipuolella sijaitsevat Vogeesit. Se on hyvin samanlainen metsäinen vuoristoalue kuin Schwarzwaldkin, vaan moniko suomalainen on koskaan edes kuullut siitä?

Korkein Schwarzwaldin kohouma, Feldberg, on 1493metriä korkea. Laskettelumahdollisuudet ovat mahtavat. Kesällä patikoidaan, erittäin hyvin merkittyjä reittejä pitkin.

Schwarwaldista alkavat joet Tonava, Enz, Kinzig, Murg, Neckar ja Rench.


Kuva: Wikipedia

Kuuluisimpia kaupunkeja lienee Freiburg (217.000 asukasta). Kaunis, monipuolinen, lämminhenkinen yliopistokaupunki.



Kuva ja lisää kuvia täällä.

Muita mielestäni ehdottomasti näkemisen arvoisia isompia kaupunkeja ovat Rottweil ja Villingen. Rottweilin ja Villingenin karnevaali, Fastnacht, on nähtävä! Sehän on katujuhla muutamaan päivää ennen Suomen laskiaista ja huipentuu laskiaisena.
Ja olisikohan rottweiler jotenkin tuttu sana?



Pieni Titisee, järvi keskellä metsää, vetää tursteja tuhatmäärin.



Glottertalissa on "se" kuuluisa vuoristosairaala. Tribergin kotiseutumuseo sekä vesiputous on nähtävä! Tosin on järviä muitakin. Lasinpuhallusta voi käydä katsomassa vaikkapa Alpirsbachissa. Tyypillisin tuliainen taas lienee käkikello, tai hunaja.

Olen asunut Schwarzwaldin sekä pohjoisrajalla, Karlsruhessa, että etelärajoilla, Hilzingenissä. Jatkuvasti kuljin sinne tänne ristiin rastiin alueen halki.

Rakennukset ovat lumikuorman varalta hyvin suojattuja sekä ilmansuunnan että kattokaltevuuden osalta. Tasakattoa et näe!



Kesällä seutu on kuin paratiisi: vehreää maastoa, eikä yhtään ikkunaa ilman parvekekukkien runsautta.



perjantai 20. toukokuuta 2011

Kansakunnan tila

Paavo Haavikko kirjoittaa kirjassaan „Ei, siis kyllä“ (WSOY, 2006) näin:

”Ei tullut tästä kansankotia, kansan kotia.
Tuli vuokrahuone.
Vuokraisäntä nostaa vuokraa, vastikkeeksi kalustaa huoneen vuokran kanssa yhteensopivaksi.
Ei tullut tästä Ruotsia, tuli ameriikka, sarjafilmimaa.
Matkijoiden reservaatissa kauppojen kyltit on jo käännetty englanniksi että löytää miehittäjä palvelut.”

tiistai 17. toukokuuta 2011

Autonhakujuttuja 7. Mersu Saksasta. Lyypekissä

Taas Saksassa. Ja kiire oli. Kiire tuli siitä, että oma aikataulu oli tiukka, ja siitä että kun joku toivottu auto on myynnissä, pitää toimia rivakasti, muuten se meni jo. Kierto on nopea.

Kävinpä siis Saksassa auton hakemassa. Edelleenkin minua ihmetyttää, miten harvat ostavat käytetyn autonsa Saksasta. Kymppitonni ei suomalaiselle näköjään olekaan käypää rahaa. Suomalaiset tietenkin ostavat suomi-autoja, mutta mikä on suomi-auto? Mitä autoja suomalaiset valmistavatkaan?

Jotta kuitenkaan ei kielitaidoton kaadu Saksassa nenälleen, on hyvä antaa toimeksianto sellaiselle, jonka tietää asian hallitsevan eikä lähteä itse seikkailemaan. Paitsi tietenkin jos lähtee lomalle, ja säästää siinä sivussa kymppitonnin.

Ja taas kerran sain todeta, että saksalaiset ovat hyvin ystävällistä väkeä, ja varsinkin Mersun liikkeet; siellä tekevät mahdottomia asioita mahdollisiksi.

Kiire kun oli, eli kun oli vain yksi päivä aikaa ja siinä ajassa saatiin etsittyä sopiva toivottu auto, hankittua kilvet ja vakuutukset, hoidettua kaupat ja hankittua talvirenkaat, ja saatiin kauppiaalle selväksi, että pariin tuntiin on saatava auto matkaan, jonka aikana liikkeessä tehtiin huolto ja hoidettiin katsastus, jouduin vielä hakemaan Lyypekistä kyseisen Mersun omistusasiakirjan.



Näillä on niin paljon Mersuja, että joutuvat myymään pois… Ja kun kerran Lyypekissä olimme, kävimme Bockhausissa syömässä. Se on aivan Holstentorin vieressä. Wautsi – suosittelen! Hinnatkin kohdallaan, häränpihvi 13 eurolla. En tosin juonut siellä montaa pitkää kylmää, koska olin lähdössä ajamaan vieraalla autolla Ruotsin kautta Suomeen…





Joka reissun jälkeen päätän, että en tätä enää tee ikinä. Joka kerran kun kysytään, lähden heti. Onhan noita autoja tullut tuotua erinäisiä kymmeniä vuosien varrella, vaikka nainen olenkin. ;-) Ja Hampuriin menen kuin kotiin, vaikka Hampurissa ja ympärillä onkin neljä miljoonaa asukasta.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Olen karjalainen. Kahden karjalaisen kunnianhimoinen unelma

Saksassa asuessani jouduin selittelemään jatkuvasti, mitä on karjalaisuus. Nyt vasta kun asun Pohjanmeren rannalla, olen tajunnut itse olevani oikea karjalainen.

Karjalaisuudella ymmärtävät eri ihmiset kolmea eri asiaa.

Tavallisimmin Karjalalla ymmärretään sitä Neuvostoliitolle luovutettua aluetta, jossa nykyisin asuu etupäässä venäläisväestö.

Karjalan tasavalta on se suuri alue, joka kuuluu Venäjän federaatioon, rajoittuu Suomeen ja jossa asuu karjalaisia, itäkarjalaisia, suomen heimon läheisiä sukulaisia. Heitä ei ole siellä kovin paljoa, he puhuvat karjalan kieltä äidinkielenään ja myös valtakunnan kieltä eli venäjää jokapäiväisessä elämässään.

Ja sitten on Suomessa Etelä- ja Pohjois-Karjala. Niiden asukkaat ovat samanlaisia karjalaisia kuin nekin, jotka joutuivat lähtemään Suomelle kuuluneesta suuremmasta Karjalasta.

Petroskoissa minua pidetään suomalaisena, ei karjalaisena. Pohjanmaalla sen sijaan minua pidetään nimenomaan karjalaisena!
Petroskoista kotoisin olevaa karjalaista ystävääni pidetään Suomessa venäläisenä.
Mene ja ymmärrä.

Karjalaiset ortodoksit, jotka nyt asuvat eri puolilla Suomea, joutuivat kokemaan sodan jälkeen raskasta syrjintää myös uskontonsa takia, ja siksi useimmat kääntyivät valtakunnan valtauskontoon, luterilaisuuteen. Siksi ortodoksiseurakunnat ovat pieniä ja kirkot alueellisesti kaukana toisistaan.

Tämä allaoleva artikkeli ilmestyi Karjala-lehdessä 12.5.2011.

En esittele tässä itseäni sinänsä, koska olen rivikansalainen kuten kuka hyvänsä. Mutta toivon sydämestäni mahdollisimman monen osallistuvan hankkeeseemme, ja siksi julkisuus hankkeelle on hyvästä.



torstai 12. toukokuuta 2011

Suomea maahanmuuttajille



Esittelen ylpeänä opetusryhmäni Ylivieskasta. Ammattiopisto tarjoaa heille monipuolisen ammattiin valmistavan koulutuksen; minun osuutenin on suomen kieli, toistaiseksi eli sijaisena. Kielitaito on tietenkin kaiken muun oppimisen avain. Tätä opetustyötä teen mielelläni. Oppilaat ovat äärettömän ahkeria ja mukavia, aivan kuten maahanmuuttajaoppilaani Lappeenrannassakin olivat. Suomi voi olla tyytyväinen näihin uusiin asukkaisiinsa.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Ruumiiden maailma / Körperwelten / Body worlds


Kuvat: http://sepp-live.blogspot.com/2009/03/besuch-in-den-korperwelten.html

Saksassa ja näköjään myös muissa maissa kiertää näyttely nimeltään „RUUMIIDEN MAAILMA ja elämän kierto“. Sivulta http://www.koerperwelten-deutschland.de/ löytyy tieto, että näyttely on juuri nyt nähtävissä paitsi Berliinissä, myös Kööpenhaminassa.






Olen käynyt katsomassa tämän näyttelyn peräti kahdesti, ensimmäisen kerran Baselissa ja toisen Hampurissa. Olin jotakuinkin järkyttynyt. Näyttely kertoo ihmisen elämästä ja pakottaa miettimään elämän kulkua.

Lääkäri ja tiedemies Gunther von Hagens ja toinen lääkäri, Angelina Whalley, ovat säilöneet, preparoineet oikeita ihmisiä ja heidän ruumiinosiaan. Hagens teki teemasta näyttelyn. Aluksi varsin kiistellyn!
http://www.koerperwelten.com/de.html

Se mitä näet, on muistutus käyttää omaa ruumistaan järkevästi ja ottaa itse vastuu omasta terveydestään.



Varsin pahalta näyttää nähdä vierekkäin terveet ja tupakan saastuttamat keuhkot. Tupakoineen keuhkot ovat pikimustat, verrattuna viereisiin terveisiin vaaleanpunaisiin keuhkoihin ne vaikuttavat pelottavilta, kauhistuttavilta. Jos olisin tupakoinut, olisin lopettanut siihen paikkaan.



Myös ihmisen kehitys on esitetty eri raskauskuukausien ajalta. Hyvin tulee selväksi, miten nopeasti sikiö juuri alkuvaiheessaan kasvaa ja kehittyy.

Olin aina tiennyt, millaisia verisuonet ovat. Sen sijaan olin aina luullut hermojen olevan pieniä hauraita johtoja ihmisen sisällä. Nyt tiedän, että ne ovat varsin vahvoja köysiä haarautuen yhä pienimmiksi ja miten niitä on aivan joka puolella ihmisessä.

Jos sinulla on mahdollisuus nähdä tämä näyttely, käy ehdottomasti katsomassa. Ja ota runsaasti aikaa matkaasi.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Kotisivuja tekemässä

Kaikkea sitä ihminen keksii vapaaehtoisesti tehdäkin. Minäkin olen päättänyt opetella ohjelmoimaan. Voi sylvi sentään. Tähän viisi huutomerkkiä… siis laittaisin, jos oikeinkirjoitussäännöt sen sallisivat. Suomen opettajana ei auta mahtailla, ei varsinkaan tilapäisen… :-)

Sen lisäksi päätin opetella jotain helpompaa tietokoneasiaa: päätin opetella tekemään kotisivuja.

Kipinää kylille –hanke Kalajoella teki jälkimmäisen mahdolliseksi. Tarkoitus on siis tehdä Kalajoen kylille kotisivuja. Vesa-Pekka Pasasen johdolla me muutamat harvat uskaltauduimme kokeilemaan, millaisia hengentuotoksia saamme tietokoneella aikaiseksi. Myönnän auliisti olevani aikamoinen tumpeloinen.

Mutta kas! Tuloksethan ovat ihan laadukkaita. Minä laitoin nettiin Pitkäsenkylän kotisivut, www.pitkasenkyla.blogspot.com – ja kuin taikaiskusta tai johdatuksesta, miksi sitä sitten nimetäänkään, myös kaupunki päätti samanaikaisesti päivittää yhdistystiedot. Niin olen nyt kaupungin palvelimella peräti kahteen kertaan.

Sitten seurasi se varsinainen hämmästyksen aihe. Jopa Picasa-kuvasivuani seurataan. Saati sitten blogia! Aivan joka puolelta maailmaa! Jari Parantainen kirjoittaa blogissaan, että kestää noin vuoden, ennen kuin näkyvyyttä alkaa tulla. Yhdellä kurssilaisellamme se näkyvyys kesti kokonaista kymmenen minuuttia… Katselijoita blogillani oli viimeisen vuorokauden kuluessa Espanjasta, Keniasta, Koreasta…! Saksa ei ollut niin suuri yllätys, sillä Saksassahan minä lähes koko aikuisikäni asuin. Yhdysvallat sen sijaan oli jonkinlainen yllätys, on vain muutama harva jonka sieltä tunnen.

Maailma on avoin, eikä Suomi ei autio saari.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Isoäiti - äiti -lapsi - lapsenlapsi

Tuomasmessussa Kalajoen kirkossa eilen oli esillä myös alttari, jonka teema oli äitienpäivä.



Kauniisti oli esille pantu sukupolvien kierto. Ohuilla langoilla yhteen liitetyt helmet tekstinään ”isoiäidin äiti, isoäiti, äiti, lapsi, lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsi…” Isoäidin keinutuoli, vanhanaikaisesti kukkia ruukuissa, teksteinä vanhojen tuttujen virsien ja laulujen sanat, otteita kirjoista, joissa kehotetaan rakastamaan, ja myös vanhan katekismuksen aukeama, jossa esillä neljännen käskyn selitys. Siinähän kehotetaan kunnioittamaan vanhempiaan.

Hyvä näin. Omalle äidilleni olen aivan kaikesta äärettömän kiitollinen.

Olen kuitenkin myös tallentanut mieleeni lastenkirjailija Astrid Lindgrenin palkintojakotilaisuudessa sanoman, jotakuinkin näin kuuluneen lauseen: ”Aivan varmasti lasten on kunnioitettava vanhempiaan. Mutta yhtä varmasti vanhempien on kunnioitettava lapsiaan!”

Eikö tähän sisällykin kaikki: Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi.

Khalil Gibranin kuuluisa runo on yhä ajankohtainen:

Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.

Sinä olet jousi
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla.


- Kiitän alttarin asettelijaa ja spontaanisti löytynyttä kuvaajaa!

lauantai 7. toukokuuta 2011

Kaksataa markkaa mä päivässä hankin

Menimme vuosia sitten lomalle Suomeen. Anoppi matkusti – appi kun oli rautatieläinen – edullisesti ja teki meidän autossa Ruotsin läpi ajaessamme saman matkan yöjunassa Tukholmaan asti.

Junassa nukkuessa anopilta oli viety 200 deemarkkaa. Se oli tuolloin sen kokoinen raha, että sitä ei heitelty ikkunoista ulos noin vain.



Helsinkiin saavuttuaan anoppi suri menetettyä rahasummaa suuresti. No, mitäpä me muuta kuin ”tilaamaan” samat rahat takaisin.

Haimme anopin eteläsatamasta. Pääsimme satamasta Espalle, kun ensimmäisiin liikennevaloihin pysähtyessämme kuului pieni tömpsähdys. Me katsomaan, että mitä oli tapahtunut. Nousimme autostamme. Takana puskurissa kiinni iso bemari ja kuljettajana nuori, ilmeisen hyvin toimeen tuleva oloisesti pukeutunut nainen. Tämä pahoittelemaan ja kysymään, sujuvalla saksan kielellä rekisterinumeromme nähtyään, että kelpaisiko meille raha poliisin sijaan… Totesimme, ettei autollemme ollut käynyt isompaa vahinkoa, vaikka se suhteellisen uusi olikin, vain pieni lommo puskurissa. Siksi mieheni sanoi, että kyllä käy. Nainen avasi rahapussinsa ja tarjosi kahtasataa ja sen deemarkkoina suoraan käteen.

Mies otti rahat vastaan, kiitti ja ojensi ne tilannetta henkeä haukkoen seuranneelle anopille…

perjantai 6. toukokuuta 2011

Soili Autio palkittiin Mikael Agricola -mitalilla

Luokanopettaja Soili Autio palkittiin 10.4.2011 "Suomalaisia suurmiehiä" -sarjan pronssisella Mikael Agricola -mitalilla pitkäaikaisesta työstään musiikin ja kuorotoiminnan hyväksi.

Soili Autio on luokanopettajan työnsä lisäksi johtanut koulunsa lapsikuoroja ja musiikkikerhoja, Kalajoen kansalaisopiston kansanmusiikkiryhmiä sekä ollut toteuttamassa erilaisia kuntien ja seurakuntien musiikkiproduktioita. Soili Autio johtaa tällä hetkellä kolmea kuoroa: Kalajoella Fermaatti-nuorisokuoroa sekä Soilat-viihdekuoroa ja koko Kalajokilaakson Chorus Vallis-kamarikuoroa. Fermaatti- ja Chorus Vallis -kuorot on palkittu kansainvälisissä kuorokilpailuissa.

Soili Autiolle on myönnetty Opettajien Ammattijärjestön hopeinen Pro Culture -mitali, Oulun läänin Taidetoimikunnan taidetunnustus ja Nuorten Kuoroliiton kultainen kunniamerkki sekä sen korkein tunnustus, Heinz Hoffman -mitali.




Olen iloinen Soili saamasta palkinnosta ja ylpeä siitä, että saan itse uutena kalajokisena laulaa Soilin johtamassa kamarikuorossa. Kaikki kuorolaiset olivat yhtä mieltä siitä, että palkinto meni oikealle henkilölle.

Kaikki harjoitukset ovat kuin auringonpaistetta elämässä. Esiintymisiäkin on mahtunut jo useita siihen aikaan, jonka olen ollut mukana. Soili on aina hyväntuulinen, vetää mukaansa kuin magneetti, ja kuorossa vallitsee ihana yhteishenki. Ei ihme että kauas kuuluu…

Viimeisimmät Chorus vallis-kuoron esiintymiset tänä keväänä:
20.3. Ylivieskan kaupungiksitulon 40 v. juhla, Ylivieskatalo Akustiikassa
3.4. "Valepukuinen Jumala", Vieska Sinfonietan kanssa Kalajoen kirkossa ja Ylivieskatalo Akustiikassa
20.4. pääsiäisajan lauluja ja virsiä Kalajoen kirkossa
22.5. jumalanpalvelus Alavieskan kirkossa

Ja sitten vuoden mittaan… vaikka mitä!

http://www.chorusvallis.fi/

torstai 5. toukokuuta 2011

Median ristitulessa. Hirsirakennuskurssi Kalajoella 2011 - 2012


KalajoenSeutu 4.5.2011




Kalajoki-lehti 4.5.2011


Kalajokilaakso 30.4.2011


Keskipohjanmaa 30.4.2011

Oikeastaan lehdistötilaisuus oli Kalajoen ammattiopiston tiedotustilaisuus, mutta lehdistö toki halusi tietää tsasounahankkeesta. Olen erittäin ylpeä ammattiopiston avusta. Asiat edistyvät hyvin!

Lisää kotisivulla www.kalajoenrukoush.nettisivu.org.