Mihin katosi sivistyksemme?

Tyrmistyneenä luin Rax Rinnekankaan kirjaa ”Kadonnut kieli”. Kielenopettajana ja yleensäkin kielistä kiinnostuneena toki jo tuollainen otsikko kiinnittää huomioni. Ja voi, mitä tämä mies kirjoittakaan! Kuin suoraan sitä, mitä olen jo jonkin aikaa miettinyt ja - pelännyt pahinta.

Me tiedämme, että suomalainen nuoriso roikkuu netissä ja että yliopiston opettajien mielestä iso osa edes yliopisto-opiskelijoista ei enää osaa kirjoittaa. Koululaitoksemme auttaa kehitystä poistamalla kirjat ja pakottamalla kaikki lapset käyttämään tablettia.

Onhan Suomessa ennenkin virheitä tehty. Nyt kun on poistettu kaunokirjoitus, poistetaan kirjallisuuskin - ja sen myötä kieli.

Suomessa on puolue, joka sanoo ajavansa Suomen etua. Minä näen, että se ajaa omaa valtaansa ja etupäässä Amerikan etua. Sielläkin keskitytään kuluttamaan englanninkielistä aamusta iltaa, jokapäiväinen kielemme on muuttumassa fingelskaksi, varsinaista kulttuuria, jonka perusta on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, yritetään murentaa kaikin keinoin. Eiikö heidän ja meidän kaikkien pitäisi nimenomaan pyrkiä vahvistamaan omaa kieltämme ja kulttuuriamme sen sijaan, että yritämme sitä kaikin keinoin heikentää?

Mitenkähän moni suomalainen pystyy enää lukemaan kirjallisuutta jollain muulla valtakielellä kuin englanniksi? Ja yleensäkään mitään muuta kuin viihdekirjallisuutta? 

Olin englantilaisen kirjakerhon jäsen pari vuosikymmentä ja ostin usein, en ihan joka kuukausi englanninkielistä kirjallisuutta kielitaitoani ylläpitääkseni. Totean, että vaikka puhun englantia kyllä sujuvasti, lukeminen ei aina ollut lainkaan helppoa. Se johtuu siitä, että englannin kieli on ihan muuta kuin kouluenglanti: vaikka kielioppi on helppo, sanasto on monikerroksinen.

Rinnekankaan mukaan suomalaiset eivät arvosta kääntäjän työtä eivätkä siis lue käännöskirjallisuutta. Väite, että alkuperäinen teksti on aina parempi kuin käännös, ei mielestäni pidä lainkaan paikkaansa. Hyvä käännös on aina uusi taideteos ja itse asiassa kannattaa lukea molemmat.

Suomalaiset ovat Rinnekankaan mukaan kadottaneet juurensa. Kun kerran käännöskirjallisuutta ei ole, saamme aikaan sisäänlämpiävän yhteiskunnan, jonka kieli köyhtyy. Meidän sivistyksemme kehto on Keski-Euroopassa.

Siteeraan: ”Julminta on se, että vain ikuisen Neuvostoliiton voiman pelko eli kansallisen itsenäisyytemme menettämisen hirveä pelko havahduttaa meitä suomalaisia aika ajoin ajattelemaan kansallisen olemassaolon säilymisen ehtoja. Mutta kasvavaa ulkopuolisuutta suhteessa koko eurooppalaiseen kulttuurilliseen todellisuuteen ja kirjallisuuteen mikään pelon sysäämä ajatus ei poista.

Meillä on hyvin pitkä matka jopa täysin yksinkertaisen vastavuoroisuuden – Immanuel Kantin filosofian – sisäistämiseen. Sen johdosta: Kun Suomi sulkee itsensä – tietoisuutensa ja ymmärtämisensä, kirjakauppansa ja kotinsa – keskieurooppalaiselta kirjallisuudelta, niin miten meillä on ylipäänsä edes oikeutta olettaa, että yksikään keskieurooppalainen kustantamo julkaisee tuntematonta suomalaista kirjallisuutta - ranskaksi tai saksaksi?

…

Tätä muutosta edistäisi ratkaisevalla tavalla jo se, kun valtakunnan tasolla toimivan suppean perusmedian sisältä syntyisi ja kehittyisi vuona 1946 perustetun saksalaisen Die Zeit –laatuviikkolehden veroinen, eri yhteiskuntien ja kansainvälisten todellisuuksien kaikkia ydinaloja – kulttuureista tieteisiin, politiikasta talouskysymyksiin – analysoiva, paperille painettu laatulehti, joka ilmestyisi valtakunnallisesti korvaten nykyisen paperille painetu lehdistön, josta osa kuolee virtuaalisen tiedovälityksen seurauksena tulevina vuosina. ”

Niin. Minä(kään) en luota suomalaiseen mediaan. Toimittajat tekevät juttujaan siten, että ne myyvät. Eivät useinkaan ota asioista selvää. Ja ne myyvät vain, jos ne sisältävät sensaatioita...

Ei minulla ole mitään maahanmuuttajia vastaan, mutta...

 

"Jossain tuulee aina"?

Tuulivoima Saksassa ja Euroopassa

Sähkön perustuotannon nykyinen tilanne, mahdollisuudet ja haasteet

Osa 1: Kehitys Saksassa vuodesa 2010

Windenergie in Deutschland

und Europa

Status quo, Potenziale und Herausforderungen in der

Grundversorgung mit Elektrizität

Teil 1: Entwicklungen in Deutschland seit dem Jahr 2010 

Thomas Linnemann und Guido S. Vallana

VGB PowerTech - All rights reserved - Alle Rechte vorbehalten - © 2017

-      - ote (käännös) -

…..

Tästä esimerkistä näkyy, että energiakäänteen haasteet tuottaa uusiutuva energiaa kuten toivotaan ovat todella valtavia, erityisesti talvikuukausina, jolloin aurinkovoima ei tuota ollenkaan tai hyvin vähän (iltapäivisin).

Niissä tapauksissa, jolloin tuulivoima ja aurinkovoima eivät kumpikaan tuota mitään (nk. pimeätyyni aika) , muiden energiatuotantolaitosten on toimittava varavoimana, tuotettava energiaa aina 100% asti.

Yhteenveto ja tulevaisuuden näkymät

Nykyisten energiapoliittiset olosuhteet ovat syntyneet kansainvälisistä ilmastonsuojeluvaatimuksista Saksalle ja johtaneet siihen, että luovutaan vuosikymmenien ajan toimineista energiantuotantolaitoksista sekä pyritään tuottamaan sähkö uusiutuvalla energialla. Näin tänne jäävät energiakäänteelle lyhyellä  ja keskipitkällä aikavälillä vain aurinkoenergia ja tuulienergia, joiden rakentamista voidaan edelleen lisätä.

Tutkimustulosten arviointi ja analyysi Saksan tuulipuistojen kehityksessä ja käyttöominaisuuksissa vuodesta vuosina 2010-2016 ovat osoittaneet, että tuulivoiman asennettu nimellisteho on tuona aikana kaksinkertaistunut ja oli nyt 50.000 MW. Vuosittainen tuulivoiman tuotanto kasvoi samalla 77 terawattituntiin ja siis enemmän kuin kaksinkertaistui.   

Huolimatta koko Saksassa tapahtuneesta tuulivoiman lisärakentamisesta ja päinvastoin kuin mitä luulisi, että kun rakennetaan laajalle alueelle hajautetusti, tuotanto tasaantuisi, ei vuodesta 2010 alkaen ole tapahtunut minkäänlaista vähimmäistuotantomäärien lisäystä (mitattu neljännestunneittain). Nämä vähimmäismäärät olivat myös vuonna 2016 aivan samat eli alle 150 MW tai 1% kaikesta koko Saksaan asennetusta tehosta.

Tuotantovarmuuden kannalta Saksan tuulivoima on siis korvannut perinteisiä voimalaitoksia korkeintaan 150 megawatin verran. Vertailun vuoksi: sähköverkon toimivuuden takia korkeimman kulutuksen aikana, joka on yleensä iltapäivisin marraskuusta helmikuuhun ja jota ei etukäteen voi tarkasti ennustaa, tarvitaan noin 77.000 – 82.000 megawattia.

Jatkuvasti käytettävissä oleva (varma) sähköenergia Saksan tuulivoimaloista oli siis aina selvästi alle 1% asennetusta tehosta, tai toisella tavalla sanottuna: jokaisena vuonna oli vähintään yksi neljännestunti, jolloin 99% Saksaan asennetuista voimaloista ei tuottanut mitään ja jolloin tarvittiin 100% varmaa tasaisesti tuotettua energiaa. Tämä ei koske vain maalle, vaan myös merelle asennettuja tuulivoimaloita.

Näille aina yhtä alhaisille vähimmäisarvoille on olemassa teknisiä syitä. Tuulivoimalathan on suunniteltu maksimituoton mukaisesti (uusiutuvan energian tuen takia). Sen lisäksi tällaista aiheuttavat sääolosuhteet ja suuret ajalliset ja alueelliset erot tuulen määrässä. Tuulivoiman tuotanto riippuu tavallisten useiden satojen kilometrien säiden vastaavuuksien pituudesta. Siitä seuraa, että Saksassa yhteistuotanto vaihtelee suuresti eikä ole jakautunut tasaisesti. Kyseessä olevien tuulivoimatuotannon seitsemän ajanjakson 2010-2016 vastaavuuskertoimista, joiden kaikki arvot ovat lähes yksi ja jotka ovat erittäin vaihtelevia,  voidaan laskea korkea todennäköisyys alhaisille kokonaistehoille.

Heikkotuulisten aikojen yleisyyden 2010-2016 analysointi on antanut tulokseksi, että tuona aikana oli yhteensä 160 viiden päivän jaksoa, jolloin tuulivoima tuotti vähemmän kuin 5000 megawattia ja jokaisena vuonna oli yhtenäisiä 10-14 päivän jaksoja, jolloin ei tuullut. Saksassa tarvitaan päivittäin keskimäärin 1,5 terawattituntia. Tätä varten pitäisi - ilman perinteisiä voimalaitoksia  - olla varavoimaa, joka tuottaisi heti valmiina olevaa energiaa kaksinumeroisen terawattituntimäärän.

https://www.vgb.org/studie_windenergie_deutschland_europa_teil1.html?dfid=84459

 Lüneburger Heide

***************************

Sivumennen sanoen: kyseisestä raportista käy ilmi myös, että tuulivoimaloiden itse tarvitsema sähkön määrä on viitisen prosenttia tuotannosta. Siirtohävikki puolestaan on Keski-Euroopassa kuuden prosentin luokkaa.

Missä presidentti asuu Hampurissa?

Putin on jo pitkään halunnut tavata Trumpin. Nyt vihdoin hän saa siihen tilaisuuden – lyhyen tosin. G20-huipputapaamisen aikana, Hampurissa.

 

Keskellä Hampuria on järvi, Alster. Pienemmän osan ympärillä on kaupungin keskus, suurempaa osaa ympäröivät asuinalueet. Seutu on kokonaisuudessaan varsin kaunista. Talot on enimmäkseen rakennettu 1800-luvun lopulla tai viime vuosisadan alkupuolella. 

Hampurin kaupungin senaatti omistaa yhden näistä prameista rakennuksista. Osoitteessa Schöne Aussicht 26 – suomeksi ”kaunis näköala”! Todellakin, näköala sieltä on kaunis.

 

Kolmikerroksisen rakennuksen suunnitteli vuonna 1868 sama arkkitehti, joka suunnitteli Hampurin kaupungintalon: Martin Haller. Talo oli tuolloin seudun (Uhlenhorstin) ensimmäinen talviasuttava asuintalo, ja sen rakennutti paikallinen rakennustarvikekauppias. Kaupunki osti talon 1965, ja sitä käytetään kaupungin vieraiden majoituspaikkana. 

  

Mutta ilmeisesti vain kuuluisien ja nimekkäiden… Ensimmäiset vieraat 52 vuotta sitten olivat kuningatar Elisabeth ja puolisonsa Philip. Sivumennen sanoen: Philip on saksalaista Battenbergin sukua (Mountbatten, suomeksi jotakuinkin ”Kapealankkuvuori”).  Muita kuuluisia vieraita ovat olleet Leonid Breshnev, prinsessa Diana ja prinssi Charles, Dalai Lama, Jassir Arafat, Henry Kissinger…

 

Kaikenlaista talo on nähnyt. Esimerkiksi kerrotaan, että 225 kiloa painava Tongan kuningas sai erikoisvahvistetun sängyn, ja että Helmut Schmidtin ollessa Saksan kanslerina talossa pidettiin usein salaisia tapaamisia poliitikkojen kesken.

 Arvannette, miksi turvatoimet ovat valtavat.Trumpin mukana tulee 600 hengen delegaatio ja Trumpin erikoispanssaroitu kaikin modernein asein varustettu limusiini, jossa 600 hevosvoiman moottori. Putinilla on sama määrä väkeä mukanaan. Poliiseja on työssä jotain 20.000, sillä eivät turvatoimet Erdoganin puolesta sen pienemmät ole... 

Putin yöpyy keskustan Park Hyatt-hotellissa... Yhteensä vieraille on varattu 9000 hotellihuonetta. Erikoislentokoneita Hampurin kentälle tulee huomenna 70. Normaalit lennot eivät muutu, Condorin koneet tosin lentävätkin Hannoveriin. Tavalliset matkustajat eivät näitä nimekkäitä tule näkemään. 

Perjantaina osanottajat kuuntelevat Beethovenin 9 sinfonian ("rauhansinfonian") Hampurin upouudessa konserttihallissa. Parisataa autoa vievät kokouksen osanottajat lauantaina lekassa kokouspaikalle messuhalliin. Harjoiteltu on, jo viikkotolkulla... 

Miksi Hampurissa? Vastaus kuuluu: koska Merkel kutsui, ja koska vain suurkaupunki pystyy majoittamaan tällaisen määrän osallistujia ja huolehtimaan heistä. Hampurin alueella on yli 5 miljoonaa asukasta.

Ongelmaksi muodostunevat massiiviset mielenosoitukset sekä Trumpia että kokousta vastaan. 

Tekstin lähteet: Spiegel online, Die Welt

Kokousmietteitä

Ke 14.6.2017
Siteeraan YLE:n toimittajaa: 

"1. Halla-aho: Aggressiivista kampanjointia häntä vastaan

Uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho väitti (heti vaalin jälkeisenä) maanantaina niin kutsutulla Työmiehen tuumaustunnilla PS:n puoluetoimistossa, että kokouspaikalla Jyväskylässä kampanjoitiin aggressiivisesti häntä vastaan.

Minun käsitykseni on toinen. Sampo Terhon kannattajat kampanjoivat ahkerasti, mutta en huomannut, että mitenkään aggressiivisesti. Sen sijaan mietin itsekseni, että onpa outoa, etteivät halla-aholaiset tee minkäänlaista viime hetken vaalityötä, vaikka paikalle on juuri tulossa 2.300 äänioikeutettua, joista ennakkokyselyjen mukaan huomattava osa ei ollut vielä tehnyt omaa päätöstään."

Hulppeat olivat kokouksen raamit. Minä uusjyväskyläläinen olin Jyväskylän Paviljongissa paikalla ja istuimme kokoussalissa melko edessä. Ei sinne porttikieltoa ollut, mutta ilmoittautua piti ja äänestäähän saavat vain jäsenet. Annoin peräti kaksi lehtihaastattelua, molemmissa sanoin, että rasismi ei mielestäni kuulu minkään puolueen ohjelmaan ja että ennakoin puolueen hajoavan. Sitä, että Halla-aho itse ei kampanjoinut, ihmettelin itse asiassa minäkin. Terho kätteli kaikki sisääntulijat, ystävällisesti, eikä sanonut mitään negatiivista mistään. Halla-aho tuli näkysälle vasta kokouksen alkaessa.

Vähän ennen kokouksen alkua paikalle tuli iso joukko pukumiehiä (isoja jänteviä miehiä, joilla liian pienet huonosti istuvat puvut :-)), jotka äänekkäästi julistivat "vihdoinkin tilaisuuden tulleen". Kehuivatkin tulleensa kaukaa. Tuli sellainen olo silloin, että nämä oli kärrätty paikalle varta vasten kannattamaan Halla-ahoa. Tätä en tietenkään tiedä, mutta itse jattelin, että siinä joukko elämään tyytymättömiä nuoria miehiä. He sitten siinä toisia neuvoivat, että äänestäisivät Halla-ahoa. Aika agressiivisesti siis kampanjoitiin Halla-ahon puolesta  - ei häntä vastaan.

Natsitervehdyksiä en nähnyt, mutta mölyävää intoa puhkuvaa väkeä paljon.

Vaalituloksen julistamisen aikaan olimme lounassalissa, joka oli suorassa yhteydessä kokoussaliin ja jossa oli myös jättikokoinen videonäyttö kokoussalista. Lounassalissa ei Halla-ahon voitolle taputettu.

Ja kyllä, kokoussalissa oli uusnatsien lehtiä.

Putkonen-Soini-haastattelun kuulin, mutta päivällä, illalla emme olleet paikalla. Ilmeisesti Soini on sanonut samat asiat Putkoselle kahteen kertaan.

Hullunkurista minusta on, että persujen lippalakin teksti on englaninkielinen. Ja että kokousmusiikki oli amerikkalaista ja englanniksi laulettua. Jos kerran korostetaan suomalaisuutta, niin missä on suomen kieli ja missä oli suomalainen musiikki? Tai missä kansallinen musiikki yleensä nationalisteilla on? Ilmeisesti eivät ole huomanneet, että Suomi on ja on aina ollut hyvin kansainvälinen. Se ei tietenkään tarkoita, ettei nk. suomalaisuutta olisi, mutta että se sulkisi muun maailman kokonaan pois, on täyttä puppua. Kansallisaate sinänsä on jo varsin kansainvälinen… 

Paljon olen nähnyt kähmäilyä ja epäoikeudenmukaisuutta persuissa. Siellä kyllä otettiin jäseniä tiukan seulan mukaan, mutta eroteltiin miten sattuu, ilman minkäänlaista moraalia ja ei eroteltu vaikka olisi miten ollut aihetta. Älkää lukeko persuista kirjoitettuja persujen kirjoittamia kirjoja, ovat huuhaata.

Mutta vielä enemmän olen nähnyt kähmäilyä ja epäoikeudenmukaisuutta kepussa. Kunnallispolitiikassa. Muun muassa tuulivoimaloiden rakentamisessa. Joten revi siitä...

Miksikö olin ennen persujen kannattaja? 1) Olen kyllästynyt konsensuspolitiikkaan, jossa neljän vuoden välein porukka vaihtuu ja aina seuraaja haukkuu edeltäjänsä. Olen kyllästynyt byrokratian ihannointiin. Toivoin asiaan muutosta. On kuitenkin selvää ja ymmärrettävää, että minkään puolueen ohjelma yksin ei ole hallituksen ohjelma, joten mitään puoluetta ei oikeasti voi syyttää takinkääntämisestä. Sellaiseen voi olla kaksi syytä. Hallitus tekee aina kompromisseja. Joskus ne ylittävät sietorajan, jolloin on pakko luopua yhteistyöstä. Näin ovat tehneet esimerkiksi kaksi vasemmistoliiton ryhmän jäsentä tai vihreät. Toisekseen, uusien tosiasioiden valossa mielipide saattaa muuttua. Vaikeaa se voi olla: esimerkiksi Hanna Halmeenpään on mahdotonta muuttaa uskonnonomaista ja pelkälle pelottelulle, ei faktoille perustuvaa mielipidettään, koska silloin kannattajat suuttuisivat ja siitä seuraisi poliittisen uran loppu. Yli kuusituhatta palkkaa kuukaudessa plus kulurahat, erorahat ja eläke ovat ihan mukavia lisiä kenelle hyvänsä. 2) Asioita ei voi muuttaa räyhäämällä tai huutelemalla tekijöille ulkopuolelta. Niitä voi muuttaa vain itse tekemällä, itse osallistumalla, sisältäpäin. 

Viikkoa myöhemmin samaisessa Jyväskylän Paviljongissa, karjalaisilla kesäpäivillä, Soini taas puhui. Ei kertonut oman perheensä evakkotarinaa (Soini itse on evakkoperheestä, mutta on kertonut siitä vain ruotsinkieliselle medialle), mutta vaimonsa evakkotarinan kertoi... 

Byrokratia, Saksa ja Suomi

Vitsi kuuluu, että maailman paksuin kirja on Saksan lakikirja. Saksa siis byrokraattinen maa? Niin minäkin luulin -  kunnes muutin takaisin Suomeen.

Noin joka kymmenes saksalainen on työssä julkisessa palvelussa. Mutta useimmissa teollisuusvaltioissa heitä on paljon enemmän. Luku on noin viisi prosenttia alempi kuin OECD-valtioiden keskiarvo. Viimeisin vuoden 2008  talouskriisikään ei ole asetelmaa juurikaan muuttanut. 

  Kuva: Goverment at a Glance, OECD, 2013

Huomaa: Skandinavian maissa julkisella sektorilla on työnantajana iso rooli. Norjassa ja Tanskassa peräti 30% työntekijöistä oli valtion ja kuntien palveluksessa. Ruotsissakin 26%. Mutta Koreassa, Japanissa, Kreikassa ja Meksikossa luku on vain 9% tai vieläkin vähemmän.

Monet valtiot ovat talouskriisin seurauksena luvanneet vähentää valtion työnantajaroolia. Todellisuudessa ei ole tapahtunut paljon mitään, sillä luvut ovat likimain samoja kuin ennenkin. Saksassa absoluuttinen luku on jopa hieman kasvanut, mutta vain siksi, että veroa maksavien palkkatyötä tekevien määräkin on kasvanut.

Jos mukaan lasketaan valtion omistamat yritykset Saksassa, esimerkiksi posti ja valtion rautatiet, niin niiden osuus oli vuonnan 2011 koko OECD:n alueella keskimäärin 4.7%, noin prosentin vähemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin.

Tässäkin Saksa on parhaiden joukossa: 14% palkkatyötä tekevästä väestöstä on valtion tai kuntien omistamien yritysten palkkalistoilla. Norjassa luku on 34%, Ruotsissa 32%, Suomessa noin 20%.

Saksassa kansalaisten luottamus hallitukseen on vuodesta 2007 selvästi kasvanut. Niiden kansalaisten osuus, joiden mielestä hallitus toimii hyvin, on noussut. Tammikuussa tänä vuonna tehty kysely (Die Welt ja ARD)  osoittaa, että yhdeksän kymmenestä on tyytyväinen poliisiin ja luottamus on korkeimmillaan 20 vuoteen. Selvästi yli puolet kansalaisista on myös tyytyväinen valtion toimiin, vaikkakin heidän mielestään valtion tulisi huolehtia muustakin kuin pakolaisista, nimittäin etupäässä sosiaalisesta tasa-arvosta ja sisäisestä turvallisuudesta. 

Suomen tilastot löytyvät täältä.  

Asiasta enemmän täällä.