Yksi tuttavani kertoi tietävänsä eräästä
kaupungista enemmän kuin media, koska oli käynyt tekemässä työtä siellä silloin,
kun sinne ei turisteja päästetty. Totesin, että onhan se toki mahdollista,
mutta ei kovin todennäköistä, sillä ei yhden kaupungin kadulla käveleminen
vielä oikeuta tietämään maasta kaikkea.
Olen minäkin käynyt Gizeh’n pyramidissa (peräti neljä kertaa), maannut Taj
Mahalin terassilla kokonaisen yön, ja kiivennyt Pisan torniin, paikkoja jonne
ei nykyisin enää pääse, mutta se ei todista vielä mitään muuta kuin että olen
noissa paikoissa käynyt. Samoin tämä tuttu kertoi tavanneensa kuninkaita ja olleensa
kuuluisuuksien yksityiselämän lähellä enemmän kuin kukaan osaa aavistaa. Jäin
miettimään, mitä kaikkea omassa elämässäni on tapahtunut.
Onhan tähän elämään mahtunut monenlaista. Ikäviä kokemuksia, hauskoja sattumia, jännittäviä asioita. Ikävä kyllä, on paljon asioita, joista en voi edes hiiskua saati kirjoittaa. Kuuluisuuksia, isojen yritysten johtajia, kuninkaita, poliitikkoja, rikoskomisarioita. Paljon liikkuneena ja tulkkina pääsee kaikenlaisiin paikkoihin, joihin ei muuten pääse, ja saa tietoonsa kaikenlaista, josta ei voi kertoa. Eihän tästä ole kuin pari kuukautta, kun juttelin hyvin vaikutusvaltaisen henkilön kanssa, mutta en voi kertoa kenen kanssa ja mistä asiasta. Monesti media sitten kertoo asioista myöhemmin, ja voin vain todeta, että tiesinhän minä tuon jo. - Arvasit väärin. Putinia enkä Trumpia en ole tavannut.
Asia, joka on minusta aika hauska, on jäänyt mieleen. Asiakkaiden kanssa toimiessa käytin joskus menetelmää, jossa pyrin johonkin lopputulokseen, mutta josta joku päättävä johtaja tai elin ehdottomasti kieltäytyi. Niinpä vaivihkaa esitin hänelle asian siten, että lopputuloksena hän ajatteli itse keksineensä tuloksen. Näin saatiin aikaan kaikkia hyödyttäviä tuloksia. Itserakkaat pomottavat miehet lankeavat tuohon ansaan aika helposti. Kerran jopa nainen, niin että huolimatta kokonaisen kaupungin ja nk. asiantuntijoiden pitäessä asiaa mahdottomana, kokonainen eliittirakennus saatiin korjattua hyvin pienin kustannuksin. Ja tämä nainen sai kruununsa. – Arvasit taas väärin. Se ei ollut Kalajoen Ventelän talo.
Näin ollen ja kokemuksesta ajattelen, että miehen aivojen täytyy olla vaikutuksille herkemmät kuin naisten, ehkä siksi miehet eivät tykkää naisjohtajista? Kokemuksesta minusta on tullut feministi, vaikken sitä mitenkään ihanteena pidäkään, mutta maailman nyt vain on sellainen.
Useammankin kerran ovat ystävät kysyneet, miten ihmeessä uskalsin puhua sille ja sille henkilölle. Siihen auttaa kummasti, että tietää myös toisten ihmisten olevan ihmisiä, aivan riippumatta asemasta. En todellakaan esitä olevani mitenkään merkittävä ihminen.
Menetelmän nimi on käänteinen psykologia. Kielletty hedelmä kun vaan maistuu niin paljon makeammalta.
