keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Minun autot. Nostalgiaa

 Ai ei oo auto? Maalasin vanhan polkupyörän samanväriseksi kuin meidän autokin oli. Sitä ihmeteltiin. Vastasin, että miksi ei ikinä automme väriä ihmetellä?

Tällä vempeleellä pyöräilin työpaikalleni Leopoldshafenista asunnoltamme ydintutkimuskeskukseen. Työhaastattelupäivänä satoi kaatamalla. Olin perille tullessani kuin uitettu koira. Varmaan esimiestä nauratti, mutta ottihan se minut kuitenkin töihin...





Näitä, tämänvärisenä, meillä oli peräjälkeen kaksi. Ensimmäisen maksoi Saksan valtion rautatiet ;-)
Ihan totta. Ex  oli  saanut valtiolta lainan, kun oli sitoutunut menemään valmistumisensa jälkeen rautateille töihin. Mutta kun valmistui, ei töitä ollutkaan. Siitä hyvästä sai rahat pitää... Töitä oli kyllä muualla vallan riittämiin. 

Taunuksen ostin, kun muutimme Taunukseen... hups, siis Taunus-vuoren juurelle. Oli vaikea auto... kuoli vanhuuttaan.

Tähän väliin kuuluu yksi Peugeot 504. Saarlandilaiset ostivat vain ranskalaisia autoja, ja se oli kuulunut saarlandilaiselle apelleni. En isommin tykännyt romuluisesta isosta pösöstä...


Tämä L300 oli paras auto ikinä. Saimme sen lahjaksi, kun appi oli sen ostanut, mutta ei sairautensa takia sitä koskaan voinut käyttää. Ei mitään korjauksia, vain huolto. Ex teki siitä asuntoauton ja sillä kurvailtiin ympäri Eurooppaa, aina Hammerfestista Pyreneille. Ranskassa käytiin monet kerrat. Sitten meidät erotti ruoste.
 
Samanaikaisesti meillä oli tämä... hyvä ajaa mutta kallis kuin mikä. Harvinainen Saksassa. Tämän auton tarinan olen kertonut aiemminkin. Se on se "tilattu" auto...

Oli niin hyvä tuo Mitsu, että ostin toisenkin Mitsun, tällaisen harmaanhopeaisen Coltin. Sen ajoin romuksi Schwarzwaldissa, lähes uutena... heti sen jälkeen, kun ex oli ajanut omansa romuksi...  Kaskovakuutus ei halunnut maksaa, joten vein sen oikeuteen ja voitin.

 ... sitten ostin tämän. Ystävät nauroivat, että väri on vihdoinkin oikea. Hyvä auto oli ja kauan kesti!

Mitä näissä on saksalaista? Ei mitään. Mutta Volkswagen - Hitlerin hieno keksintö "kansan auto" - on tällä hetkellä maailman kolmanneksi suurin aitonvalmistaja. Olen saanut tutustua sisältäpäin Mersun kuorma-autotehtaaseen.  Saksassa lähes kaikki taksit ovat kermanvärisiä Mersuja. Autoja on vaikka mitä ja liikenne sujuvaa. Onhan 57,8 miljoonaa autoa samansuuruisessa maassa kuin Suomi paljon? Per asukas kuitenkin suurinpiirtein yhtä paljon kuin Suomessakin.

Ja onhan minulla auto nytkin, oikeammin peräti kaksi, parempi ja vanhempi. Auto on sitä varten, että sillä mennään paikasta toiseen ja piste. Että sellaisia. 

Entäs seuraava sukupolvi...


Poika ihastui Suomen liikennepuistoihin ikihyviksi. Ilmoitti haluavansa kunnanjohtajaksi, jolloin voisi päättää asioista ja rakennuttaa liikennepuiston myös silloiseen omaan kuntaan, Allensbachiin. Kerroin asian kunnanjohtajalle, ja tämähän oitis kutsui pojan tutustumaan tarkemmin kunnanjohtajan työhön. Siinä vaiheessa pojan rohkeus petti...