Muukalaisia. Rasismia. Maahanmuutto - kannattaako?

Kaksi irakilaisperhettä muutti Helsinkiin. Perheiden isät löivät keskenään vetoa siitä, kumpi olisi stadilaisempi vuoden kuluttua.
Vuoden kuluttua isät sitten sattumalta kohtasivat, ja toinen tervehti toista iloisesti varmana voitostaan:
- Helou! Tulin tossa just handelista ku piti kato ostaa pari flindaa bissee ku tänään tulee kato toi Suomi-Svedu lätkämatsi illalla.
Johon toinen vastasi:
- Painu sinä rättipää vittuun!

Naurattiko? Perjantaina Kärsämäen elämäntarinafestivaaleilla seminaarissa teemana muukalaisuus kerroimme kollegani ja minä taas kerran Haapaveden opiston maahanmuuttajatyöstä ja omasta työstämme monikulttuurisuuskoordinaattoreina. 

Siteerasin useita ajankohtaisia lehtijuttuja koskien maahanmuuttajakeskustelua, ilman omia mielipiteitäni


Kaleva, pääkirjoitus 10.2.2010:

”Suomen väestön ikärakenteesta johtuen selviytyminen ilman ulkomaalaisperäisen väestön huomattavaa kasvua on 15-20 vuoden päästä melkeinpä mahdotonta. Töihin tarvittaisiin satojatuhansia ulkomaalaisia, jotta hyvinvointivaltio pysyisi käynnissä.

Satojentuhansien työikäisten ja -kykyisten saaminen Suomeen on utopiaa. Ihmisiä ei siirrellä kuin laatikoita sinne, missä heitä tarvitaan. Mutta ei siinä pitäisi sentään olla mitään väärää, että Suomi asettaa selkeät tavoitteet opiskelijoista, ammattiosaajista ja korkeakoulutetuista, joita se arvelee tarvitsevansa. 

On nimittäin aivan järkeenkäypää, että vain taloudellisesti vahva maa kykenee auttamaan muita. Ilman ulkomaalaisia työntekijöitä taloutemme perusta on parinkymmenen vuoden jälkeen suhteellisesti nykyistä heikompi. Suomen pitää siis olla itsekäs nyt, jotta se voi olla auttaa epäitsekkäästi myöhemmin.

Maahanmuuton perustaksi voisi edellyttää tarkkaa suunnittelua, koulutusta ja kielten opetusta.”  
     
   

Helsingin Sanomat, 18.6.2013:

”Maahanmuuttajista koituvat menot ovat tuloja pienemmät, sillä kantaväestöön verrattuna ryhmä on parhaassa työiässä.

Toisin kuin monet luulevat, maahanmuuttajat tuovat Suomen julkiselle sektorille enemmän rahaa kuin siltä vievät.

Kun maahanmuuttajista valtiolle kertyvät tulot, kuten verot sekä sosiaaliturva- ja eläkemaksut, ynnätään yhteen, Suomi jää lievästi plussan puolelle. Maahanmuuttajat siis tuovat julkiselle taloudelle enemmän tuloja kuin saavat takaisin erilaisina palveluina ja tulonsiirtoina.

Johtopäätös on peräisin tuoreesta teollisuusmaiden järjestön OECD:n raportista, jossa tarkasteltiin vuoden 2011 tilannetta. Maahanmuuttajilta saadut tulot ja heistä koituneet menot suhteutettiin kunkin maan bruttokansantuotteeseen.”
 
     

Aamulehti, 10.7.2013

”Euroopan neuvoston rasisminvastaisen komission (Ecri) tiistaina julkistaman raportin mukaan suomalaista rasismia ilmenee koulutuksessa, työelämässä, asumisessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa – eivätkä viranomaiset tee riittävästi asian eteen.

Rasistista väkivaltaa kohtaavat tyypillisimmin somalit, turkkilaiset, irakilaiset ja venäjänkieliset.

Venäjänkieliset ovat yleensä koulutettuja ja puhuvat hyvää suomea, mutta he ovat silti useammin työttömänä kuin väestö keskimäärin. Jopa Suomessa syntyneet, täällä koulutetut ja paremmin suomea kuin venäjää puhuvat venäjänkieliset kohtaavat vaikeuksia työnhaussa. Pelkkä vieraskielinen nimi siis riittää syrjintään. 

Oleskeluluvan menettämistä pelkäävä maahanmuuttaja on erityisen riippuvainen työpaikastaan. Ecri on huolissaan Venäjältä ja Baltian maista tulleiden epäinhimillisistä työoloista ja palkoista. Raportti nostaa esille myös ulkomaalaisten marjanpoimijoiden puutteellisen työsuojelun.”    

Minusta me Suomessa keskustelemme maahanmuutosta aivan kuin se olisi joku tauti, josta pitää päästä eroon. Jokaisella on mielipide, mutta juuri kukaan ei osaa perustaa mielipidettään millekään muulle kuin tunteelle.

Seminaarin kakkososassa sitten keskusteltiin toiseuden, muukalaisuuden tunteesta, alustajana Mika Ronkaisen filmi ”Laulu koti-ikävästä” sekä myös sen pääosan esittäjä Kai Latvalehto. Erikoista, että tämä on ensimmäinen kerta, jolloin kuvataan toisen Ruotsiin muuttaneen sukupolven tunteita. Tunne on kuitenkin kaikilla maasta toiseen muuttaneilla sama: meillä on pala ”sitä toista kotimaata” sydämessä, ei sille mitään mahda.