sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pakolaiskeskustelusta Saksassa

Yrjö Lautela kirjoittaa Ulkopolitiikka-lehdessä 1/2016 mielestäni erittäin ansioituneesti kirja-arvostelun kahdesta Saksassa ilmestyneestä kirjasta pakolaiskeskusteluun liittyen. 

Anja Reschke (toim): Und das ist erst der Anfang. Deutschland und die Flüchtlinge. Rowohlt Polaris 2015, 334 s.
Jens Spahn (toim.): Ins Offene. Deutschland, Europa und die Flüchtlinge. Herder 2015, 202 s
.
 
"Saksassa on tervehditty turvapaikanhakijoita sekä ystävällisellä avu­nannolla että poltto­pulloilla. Kaksi kirjaa kokoaa aiheesta näkemyksiä puoluekentän eri laidoilta.

... Kristillisdemokraatteja edustava parlamentaarikko Jens Spahn on toimittanut aiheesta teoksen, jonka kir­joittajien joukossa on Spahnin puoluetovereita. Samaa aihetta käsittelevään tv-toimittaja Anja Reschken kirjaan on koottu kirjoituksia tutkijoilta ja toimittajilta, joista muutamien tausta on vasemmistossa.

Kiistellyimpiä seikkoja pakolaiskeskustelussa on ollut, voidaanko vastaanotettavien pakolaisten määrälle asettaa yläraja.
...

Muiden muassa toimittaja Gabriele Gillen edustaa vastakkaista näkökulmaa Anja Reschken toimittamassa kir­jassa. Gillenin mielestä Euroo­pan maat torjuvat kasvavaa pakolaismäärää kiivaasti muun muassa siksi, että rikkaan poh­joisen valkoinen valhe uskot­telee hyvinvointimme olevan pelkästään oman työmme ansiota. Toivomme kaiken jäävän ennalleen, kun olemme hyötyneet epäoikeudenmu­kaisesta maailmankaupasta ja riistosta, Nordrhein-Westfale­nin yleisradioyhtiössä työsken­televä Gillen kirjoittaa.
 ...

Anja Reschken toimit­tamassa kirjassa Münkler huomauttaa, että nykyinen muuttoliike eroaa olennaisella tavalla aiemmista. Se kohdis­tuu yhteiskuntiin, jotka ovat nyt haavoittuvia siksi, että niiden alimmat yhteiskunta­luokat pelkäävät joutuvansa kilpailemaan maahanmuutta­jien kanssa hyvinvointivaltion eduista. 

Münkler arvioi, että jos Saksa onnistuu kotouttamaan nyt tulleet siirtolaiset osaksi yhteiskuntaa, Saksan vaiku­tusvalta kasvaa. Tämän vuoksi osassa Eurooppaa on vähätelty Saksan humanitaarista toimin­taa, ja Unkarin pääministeri Victor Orbán on moittinut epäsuorasti Merkeliä moraali­sesta imperialismista."  




Koko tekstin voit lukea täältä

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Ihmisiä eri puolilta maailmaa

Tämänhetkisessä työssäni Helsingissä olen taas saanut tutustua lähemmin monenlaisiin maahanmuuttajiin. Ensimmäinen suomalaisten minulle sanoma toteamus on ollut: "Pakolaisiahan on nyt paljon." Kaikki maahanmuuttajat vaan eivät ole pakolaisia; pakolaisia on mutta hyvin pieni vähemmistö. Pakolaisia on aina ennenkin ollut. Eiväthän kaikki suomalaisetkaan ole vasenkätisiä tai lukihäiriöisiä tai ...

Voin taas kerran vain todeta, että ei ole olemassa "perusmuslimia" tai yhtään mitään muutakaan perusryhmää, on vain olemassa erilaisia ihmisiä. Eri maiden muslimit - minullakin nyt omissa ryhmissä muslimeja Algeriasta, Tunisiasta, Pakistanista, Indonesiasta, Tsetseniasta, Kosovosta, Albaniasta, Syyriasta, Somaliasta, Irakista, Iranista, Afganistanista, Egyptistä – ovat erilaisia, mutta kaikki tuomitsevat ISIS:in teot ykskantaan.

Eivätkä kaikki näistä maista tulleet ole suinkaan edes ole muslimeja.

Kotoutumiskurssilaisiani muista maista: Argentiina, Venezuela, Jamaika, San Domino, Brasilia, Kongo, Eritrea, Etiopia, Nigeria, Kamerun, Ghana, Senegal, Angola, Tansania, Filippiinit, Thaimaa, Nepal, Kreikka, Italia, Britannia, Ruotsi, Tanska, Bulgaria, Romania, Ukraina, Venäjä, Viro, Valko-Venäjä, Serbia, Turkki, Kiina, Vietnam… Ei, ei enemmistö ole Irakista, ei Afganistanista eikä varsinkaan Syyriasta, kuten somessa mielellään väitetään. 

En ollut lainkaan hämmästynyt, että noin kolmanneksella pakolaisista on korkeakouluopintoja. Se on myös minun kokemukseni. Sitten on toki niitä maita, joissa ääriuskonto tai politiikka kieltää opiskelun, jopa peruskoulun. Se ei sano mitään näiden ihmisten älykkyydestä. He ovat tasan yhtä paljon tai vähän älykkäitä kuin suomalaisetkin. 

Yhteistä kaikille on se, että meidän on pakko keskustella vain suomeksi, sillä muuta kaikille yhteistä kieltä meillä ei ole. Ihan ensiaskeleissa se vaatii opettajalta melkoista näyttelijäntaitoa, mutta kaikki ovat oppineet... Toisekseen: maahanmuuttajilla on korkea motivaatio oppia, sillä he haluavat töihin ja haluavat itse elättää itsensä ja perheensä. 
 



Suomen media ja some tuntuvat keskustelevan lähes pelkästään maahanmuuttajatulvasta, invaasioista ja hirveistä vaikeuksista heidän kotouttamisekseen. Oma lähihistoria on näköjään täysin unohdettu. Sodan jälkeen Karjalasta ja Petsamosta tuli Kanta-Suomeen noin 420.000 ihmistä; he kaikki ovat löytäneet paikkansa ja leipänsä. Hieman yllättäen osoitti tutkimus, että Karjalasta tulleet ovat menestyneet elämässään paremmin kuin muut suomalaiset. Entiseen emämaahamme Ruotsiin puolestaan lähti 1960-luvulla noin puoli miljoonaa suomalaista, elintasopakolaisina. Vuosisadan alussa Amerikkaan ja Australiaan. Missä he ovat nyt? Millä tavalla Ruotsi tai USA ovat siitä kärsineet?

Mihin muihin maihin suomalaisia on lähtenyt? Suomi-kouluja, joissa opetetaan suomea suomalaisille lapsille ja suomalaisten jälkeläisille, on tällä hetkellä 46 maassa. http://www.suomikoulut.fi/uusi/index.php/maailman-suomi-koulut
Suomalaisia ulkomailla on noin 1,2 miljoonaa.Siis noin joka viides suomalainen asuu ulkomailla...

Kansallisaate on maailman kansainvälisin poliittinen aate, joka on levinnyt laajemmalle kuin mikään muu poliittinen aate. Se keksittiin Saksassa 1800-luvun alkupuolella. Saksassa!
http://pipa01.blogspot.fi/2014/09/saksalaisia-keksintoja-kansallisaate.html




torstai 24. maaliskuuta 2016

Voi länsimaita! Vaihtoehto Saksalle?


Äly hoi, älä jätä!

Saksassa "Vaihtoehto Saksalle" (AfD) sai kolmen osavaltion vaaleissa paljon lisää kannatusta. Kuulostaa ihan siltä, että ääri-islamistit ovat pääsemässä tavoitteeseensa: ovat pelotelleet hyvin monet saksalaiset - kuten myös hyvin monet suomalaiset - pelkäämään kuollakseen. Mielestäni asia on selvä: mitä enemmän me täällä pelkäämme, sitä vahvempi ISIS:istä tulee.



Vapaassa lännessä kuka hyvänsä voi perustaa puolueen, jonka ohjelma perustuu vihan lietsomiseen vähemmistöjä vastaan. Samalla AfD ja Pegida yrittävät olla jotain parempaa. Koska ne eivät voi samoin kuin äärioikeistolainen "Saksan kansallisdemokraattinen" puolue NPD vain huutaa" ”Ulkomaalaiset pois maasta”, AfD väittää seuraavansa suurempaa kulttuuritehtävää. Kyse on 

1) länsimaiden pelastamisesta
2) perinteisten saksalaisten hyveiden kuten säädyllisyyden puolustamisesta,
3) lain ja järjestyksen ylläpitämisestä ja
4) saksalaisten kulttuuriperinnön säilyttämisestä.

Olisi ehkä ollut hyvä etukäteen katsoa, että puolueessa on oikeat henkilöt tekemään tätä kaikkea. Sillä kukaan näistä puolustajiksi itsensä nimenneistä ei ole vielä selvittänyt, mitä sanalla ”länsimaat” tarkoitetaan.

Hyveiden kohdalla AfD ja Pegida keksivät päivittäin uusia määritelmiä. Pegidan johtaja Tatjana Festerling kirjoitti Die Zeit-lehden päätoimittajasta omalla facebook-sivullaan näin: ”Millainen paskiainen sinä oletkaan!” Näyttää siltä, että länsi- ja itämaiden raja kulkee suurin piirtein vyötärön kohdilla. Jotkut toki sanovat, että AfD ja Pediga eivät ole sama asia. Aivan, voisimme myös väittää, että Wolfsburgin tehtaan jalkapallojoukkueella ja Volkkarilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Myös keskeisen vaatimuksen eli lain ja järjestyksen ylläpitämisellä on ongelmansa. Tavallisesti sillä ei ole väliä, mitä poliitikot tekevät vapaa-ajallaan. Olisi kuitenkin ehkä tässä tapauksessa tärkeää, että AfD:n poliitikoilla ei olisi itsellään tuomioita tai rikostutkimuksia. Pegidan ja AfD:n johtohenkilöstön rikosluettelo on kuin lukisi Hells Angelsin tekemisiä: liian pitkä tähän listattavaksi. 
 
Ja miten mahtaa olla näiden järjestöjen ylpeys kulttuuriperinnöstä? Mahtaako heistä kukaan olla lukenut tai kuullut siitä mitään? Heinrich Heinesta, yhdestä Saksan suurimmista runoilijoista heillä ei ainakaan ole aavistustakaan. Tuntisivat muuten varmaan hänen runonsa.

”Isänmaa ja uskonto
ovat vain vaatekappaleita -
Pois peitteet! Ja painan sydämeeni
alastoman ihmisen.”

(Markus Feldenkirchenin tekstiä mukaellen)


keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Miten hyvin tunnet Saksaa?

Ei, eivät aiheet eivät ole minulla hukassa, vaan aika. Työni maahanmuuttajien parissa on hauskaa, mutta vie tietenkin myös aikaa. Ihanaa on nähdä, miten opiskelijoille tulee oppimisen elämyksiä, silmät kirkastuvat ja suu sanoo "Ahaa!"

Nyt kun kollega lähtee lomalle Berliiniin ja minä en, annan matkalaukkuun vinkkejä. 
Valitettavasti täytyy tietää, että kuten Suomessakin samalla asialla saattaa olla Saksassa monta nimeä riippuen siitä, missä ollaan. 
Tämä seuraava koskee Berliiniä. 

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/27/tunnetko-saksaa-tunnista-oikea-kuva

Saksalaisiin nuoriin ja heidän maailmaansa voit saman portiilin kautta tutustua täällä

Omia kommenttejani:
Vaikka "Kuchen" onkin uunissa paistettu kakku ja "Torte" täytetty kakku, ei ero kuitenkaan käytännössä ole noin jyrkkä, molempia sanoja käytetään myös aika sekaisin. Suomalainen täytekakku on siis "Sahnetorte". Sitä saksalaiset rakastavat. 



"Mit Kind und Kegel": onnistuin kerran Hessenissä käyttämään tuota sinänsä neutraalia sanontaa, ja sain kuulla tupenrapinat. Siellä asia ymmärrettin yhtä negatiivisena kuin jos olisin sanonut "mit Sack und Pack" eli kaikenkarvaisten tavaroiden tai vaikkapa kaikenlaisen roskajoukon kanssa. Kumpikin sanonta tarkoittaa vain että on paljon perhettä tai väkeä tavaroineen. 

Ei se mitään. Mene ja nauti! 



lauantai 12. maaliskuuta 2016

Puhelimessa

Nykyisin kadulla kävellessä pitää väistellä vastaantulijoita. Etenkin nuoret tuijottavat vain kännyköihinsä eivätkä näe mitään muuta. Muutamankin kerran he ovat kävelleet suoraan päälle. Nykyisin en enää väistele, annan kävellä. ”Oho!” on siihen päälle kävelijän kommentti.

Helsingissä postitalossa pitää nykyisin kulkea  Mannerheimintieltä tullessa valokuvausliikkeen kautta kaikkien monien entisten postiluukkujen ohi, jos haluaa vaikkapa kirjastoon. Joka kerta tulee mieleen vanhat ajat, mistä huomaa itse tulleensa komposti-ikäiseksi. 

Kun olin lapsi, meille ensimmäisenä Tuomojan kylässä hankittiin puhelin. Sentraalisantra Karhusjärvellä yhdisti ja varmaankin myös kuunteli, mitä puhuttiin.


Kun 70-luvulla muutin Saksaan, minulla oli kyllä työpaikalla koko Saksan valtion ydintutkimuskeskuksen kolmesta puhelimesta yksi, jolla voi soittaa suoraan mihin vaan maailmassa. Siis huomaa: koko paikkakunnan puhelimista yksi. Puhelin meillä kotona toki oli... :-)

 
Enpä nyt tänäänkään juuri soittele Amerikkaan tai Venäjälle, siirtomaksut pitävät siitä huolen, että en tavallisilla puhelimilla saati kännyköillä soita, mutta mahdollista se kyllä olisi. Sen sijaan meillä on monen monta muuta kanavaa, millä soitella minne vaan. Lasten kanssa pidämme yhteyttä yleensä skypellä, usein konferenssina eli meitä on linjoilla samalla monta. 

 
Kun siis noina vanhoina aikoina vietimme jouluja ja kesälomia Lappeenrannassa, ei sitä noin vain Saksaan soiteltu. Piti mennä Helsinkiin pääpostiin ja tilata siellä tiskiltä puhelu Saksaan. Sitten odottamaan. Odottaa piti vähintään tunti, joskus kaksi tai kolme. Kun puhelu tuli, mentiin puhumaan yhteen niistä pienistä kopeista, jotka ovat postitalon eteisessä. Puhelu lisäksi maksoi runsaanlaisesti, vaan pakkohan sitä oli saada anoppi jotenkin rauhoittumaan. 


 
Kuka tätä nykyaikana enää uskoo?!