sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Brezel - saksalainen rinkeli

Viipurinrinkelileipurien tyttärenä olen toki jonkin verran perehtynyt rinkelin historiaan. Sen ilmeisesti toivat Viipuriin, luostariin, keskiajalla saksalaiset munkit. Siitä tuli vähitellen juhlaruoka. Sodan jälkeen perinne siirtyi Lappeelle ja nykyisin rinkeliä saa markkinoilta sekä veljeni leipomon tuotteita herkkukaupoista Lappeenrannasta, Imatralta, Joutsenosta, Haminasta, Kotkasta, Porvoosta, Helsingistä ja Espoosta. Viipuristakin saa nykyisin taas viipurinrinkeliä: Knut Possen patsaan juuressa Linnansillan päässä on pieni kahvila, josta sitä saa. Se on varsin erilainen kuin Suomessa leivotut… 

 

Brezel on kuitenkin Saksassa aivan jotain muuta, vain muoto on sama kuin Suomessakin. Se on leivonnainen, joka tehdään sokerittomasta taikinasta, heitetään mutkille, keitetään soodaliuoksessa ja paistetaan sitten, päälle sirotellaan suuria suolarakeita. Rinkeli on varsin tavallinen eri puolilla Etelä-Saksaa varhaisaamiaisena tai suolaisena purtavana kahviaikaan tai ihan muuten vaan pieneen nälkään. Päälle toki oikeaa voita! Tuoreena hyvin herkullista! Brezelin syntytarinoita on monenlaisia. Ensimmäisen kerran asiakirjoista löytyy leipurien ammattikunnan vaakunasta rinkelin kuva, vuodelta 1111. Se löydettiin Lausitzista, rakennuksen seinältä. 

  

Miksi sitten leipurit valitsivat tunnuskuvakseen juuri rinkelin, selittää seuraava, rinkelin tarina. Rinkelit olivat antiikinajan ja varhaiskristillisen ajan symbolileipiä. Nimi ”Brezel” on peräisin vanhan yläsaksan kielen sanasta ”Brezitella”, ja se taas latinankielisestä sanasta ”Brachiatellum”, joka tarkoittaa suurinpiirtein käsivartta. Rinkeli siis symbolisoi rukoukseen ristittyjä käsivarsia. Roomalaisten pyöreästä leivästä, jota käytettiin varhaiskristillisellä ajalla ehtoollisleipänä, syntyi aluksi tämä hieman muutettu muoto, jossa yksi käsivarsi – kuten numero kuusi – ulottui ympyrän ulkopuolelle. Tämän päivän muotoon siirryttiin, kun yhdistettiin kaksi ”yhden käden” rinkeliä. Tämä historia sekä läheinen yhteys kristinuskoon selittävät, miksi rinkeliä pidettiin „pyhänä leivonnaisena“ ja miksi uskottiin sen parantavaan voimaan. Rinkeli on Saksassa myös paastonajan leivonnainen. Samoin joillakin seudulla se kuuluu uudenvuoden yön perinteeseen.

 

On myös makeita versioita. Koulun alkaminen on Saksassa aina perhejuhla. Hessenissä, kun tyttäreni lähti ensimmäiselle luokalle, hän sai ensimmäisenä päivänä paitsi koulutötterönsä, myös suuren makean rinkelin. Maku vaan ei ollut lainkaan sama kuin suomalaisessa rinkelissä. Mutta ihmekös tuo. Jo hiivataikinan leipomista pidetään Saksassa vaikeana ja siitä taidosta sain siellä paljon kiitosta ja kunnioitusta. 

 

Lisää leipomisesta ja leivonnaisista leipurimuseosta, joka sijaitsee Ulmissa, Tonavan rannalla. Valitettavasti museo ei ole juuri nyt avoinna, netistä tietoa toki löytyy. Kävin museossa paitsi leipurintyttärenä, myös siksi, että oma tyttäreni asui ja vaikutti vuosia Ulmissa. 

 

 

Miten rinkelit sitten tehdään ja millainen keittoliemi on kemialliselta koostumukseltaan, voi lukea vaikkapa Wikipediasta.

 

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus rinkeleistä, viipurinrinkilä kainalossa aina markkinoilta tullaan, joko Tyrisevä tai sitten joku muu.
    Saksassa maisteltiin brezeliä, maku ihan ok, suolarakeet karkeita siinä päällä.
    Kerroit, että keitetään soodaliuoksessa. Meillä kotona ennenvanhaan tehtiin vesirinkeleitä, eivät kovin makeita olleet, mutta ensin kohotuksen jälkeen keitettiin suolavedessä ja sitten paistettiin uunissa. Lappeenrannasta olen saanut herkullisia vesirinkeleitä, liekö se kauppa enää olemassa siellä.

    VastaaPoista
  2. Iso ja lämmin kiitos Pirjolle tästä historiikista.

    Nykyään brezeleitä saa ainakin Stockmannilta. Eilen sain kotona leivottun brezelin. Se oli niin maukas, että uteliaisuus heräsi. Kotona ei rinkeleistä saa niin siloisia kuin leipomossa, mutta maku oli intensiivinen, ihana.

    Vastaavia maukkaita ovat voirinkelit. Kuopiossa toimi pitkään Kukkosen veljesten leipomo, jonka voirinkelit sytyttivät aistinten ilotulituksen. Tuoksu, maku, koostumus ja habitus super! Veljekset möksähtivät jostain. Eivät ole suostuneet myymään resepiä kellekään eivätkä itse enää pidä leipomoa.

    VastaaPoista