Saksalaiset kaipaavat jo D-markkaa takaisin

Allaolevan artikkalin kirjoittaja on Berliinissä työskentelevä suomalainen toimittaja Jorma Mattila; artikkeli on julkaistu 23.7.2011 Etelä-Saimaan Mielipide-palstalla osastossa ”Taustat”. Tämä artikkeli on mielestäni kirjoitettu täysin naulan kantaan, asian ytimeen osuvasti. Niin kauan kuin muistan, olen kuullut erinäisten saksalaisten haikailevan D-markan perään. Kuin muuten myös suomalaisten mummonmarkan perään. Nyt tämä asia näkyy taas heränneen yleisen keskustelun alaiseksi. Saksassa hinnat oikeasti nousivatkin euron tulon myötä – toisin kuin Suomessa! – mutta myöhempiä aikoja on mahdotonta verrata, kun ei ole vertailukohteita. On täysin älytöntä kertoa, mitä joku tavara maksoi joskus, ja verrata sitä nykyiseen, sillä aika tekee aina tehtävänsä.



"Suurimmassa euromaassa Saksassa lisääntyvät valuuttaunionin tulevaisuutta koskevat epäilyt.
Uudet mielipidetiedustelut osoittavat, että valtaosa saksalaisista pelkää jo säästöjensä puolesta, ja yli puolet haluaisi palata takaisin vanhaan D-markkaan.

Jopa liittohallituksen talousneuvonantajat varoittavat eurojärjestelmän sortumisesta.
Tavalliset saksalaiset ovat koko valuuttaunionin ajan suhtautuneet yhteisvaluuttaan ja sen vakauteen epäilevästi.

Nyt kun pahimmin velkaantuneiden euromaiden ahdingon todellinen syvyys on paljastunut, ja Ranskan ja Saksan valtiojohtajien yhteisen Berliinin hätäistunnon jälkeen kreikan velkapaketin uusimmasta versiosta on sovittu, ovat monet saksalaiset jo valmiita ryhtymään tositoimiin.

Esimerkiksi pienessä Laufenburgin kaupungissa Lounais-Saksassa voi syyskuun 12. päivästä lähtien neljän viikon ajan maksaa vanhoilla D-markoilla.

Kaupungin 22 liikkeenharjoittajan tempausta voi tietenkin pitää leikkisänä mainostemppuna, mutta samalla se kertoo laajemminkin ilmapiiristä Saksassa.

Kölninäisen Expressen-lehden julkaiseman mielipidetiedustelun mukaan 86 prosenttia saksalaisista pelkää jo säästöjensä puolesta. Sama kysely osoittaa, että 60 prosenttia suurimman eurotalouden veronmaksajista, jotka siis joutuvat kantamaan suurimman vastuun myös velkamaiden pelastamisesta, ovat valmiita siirtymään takaisin läntisen Saksan entiseen valuttaan D-markkaan.

Laufenburgin valuuttatempauksessa ovat mukana myös paikalliset pankit, Sparkasse Hochreihin sekä Volksbank Rhein-Wehra.

Entinen valuutta ei Saksassa ole kadonnut sen enempää ihmisten mielistä kuin keskuspankin varastoistakaan. keskuspankki Bundesbankilla on edelleen yli 13 miljardia D-markkaa seteleinä ja kolikkoina.

Mutta ei Saksassa nousevassa eurokauhussa ole kysymys ainoastaan pikkukaupungin liikkeenharjoittajien kampanjasta, vaan kaikkein korkeimmissa talouden asiantuntijapiireissä on havahduttu etsimään rakenteellisesti entistä jyrkempiä ratkaisuja.

Jo lähes puolitoista vuotta on poliitikkojen linja ollut rakentaa velkamaille, kuten nyt jälleen Kreikalle, pelastuspaketti toisensa perään.

Kautta maailman uutisoidaan hektisistä öisistä neuvotteluista ja niitä seuraavista jättimäisistä tukijärjestelyistä, joiden summien giganttista suuruutta on veronmaksajien yhä vaikeampaa käsittää.

Saksan liittohallituksen talouspoliittisen päätöksenteon tukena on käytetty ns. viiden viisaan ryhmää. Tämä puolivirallinen talouskollegio julkaisee yleensä vain kerran vuodessa katsauksensa Saksan taloudenkehityksestä.

Viime viikolla jopa tämä asiantuntijajoukko painoi kriisinappulaa: ryhmä julkaisi yhteistuumin arvostetussa Frankfurter Allgemeine Zeitung -sanomalehdessä kirjoituksensa, jossa vaaditaan liittohallitukselta uusia toimia – ja nopeasti.

Asiantuntijat latelivat kylmää tekstiä: on aivan turha toive, että kriisimaat, Kreikka, Irlanti ja Portugali voisivat näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa maksaa takaisin niille myönnetyn taloudelliset tuet.

Saksan vastuut Euroopan kriisimaiden veloista alkavat nousta jo niin mittaviksi, että äänenpainot Saksan valtion luottoluokituksen pudottamiseksi voimistuvat. Saksan osuus Euroopan vakausmekanismissa nousee jo 168 miljardiin euroon. Suomen osuus tästä kaikkiaan 620 miljardin euron potista on 11 miljardia.

Johtavan finanssilaitoksen Lloydsin johtava markkinastrategi Charles Diebel lausui taannoin TV-yhtiö CNBC:n haastattelussa, että Saksan luottoluokitusta pitäisi pudottaa parhaasta AAA-luokasta. Diebel viittasi lausunnossaan siihen, että Saksan on sitoutunut kriisimaiden pelastamisessa niin valtaviin osuuksiin, apupaketeista, että liittotasavallan oma luotettavuus ei enää kestä parhaan luokituksen vaatimuksia. Suomen asema tässä parhaassa luokassa on vastikään varmistettu kolmen eri luottoluokittajan analyyseissä.

Asialla on myös toinen puolensa. Koko eurojärjestelmä hyödyttää ennen muuta jättimäisestä viennistään elävää Saksaa takaamalla sen ja koko valuutta-alueen rahapolitiikan – käytännössä korkotason ennustettavuuden. Sen varassa on kehittynyt Saksan vientivetoinen voimakas kasvu ja ulkomaankaupan ylijäämä. Ja siksi liittokansleri Angela Merkel on valmis neuvottelemaan loputtomiin uusista euroalueen pelastuspaketeista.

Kreikan ja muiden euroalueen kriisimaiden apuohjelmien tehoa odotellessa valmistautuvat nyt kuitenkin eteläisen Reininmaan asukkaat D-markkaostoksille Laufenburgissa. Vuolaan Reinin ja Niebelungin myyttien alkulähteillä voi maksaa silmälasit ja uuden television niillä piirongin laatikoon talletetuilla vanhoilla tutuilla Saksan markoilla."