sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Perustuslaki on jumalille aina vaikea asia


”Saksa, sinun jumalasi” (”Deutschland, deine Götter”)
 
Gideon Böss on kirjoittanut kirjan uskonnoista Saksassa. Hän kiersi Alpeilta Pohjanmerelle ja etsi, olisiko hänen vielä vapauttamattomalle sielulleen siellä jotain. Valinnanvara on valtava, monipuolinen ja – hyvin viihdyttävä.

Saksan tilanne on kuin Amerikan. Ainakin mitä uskontojen monipuolisuuteen tulee. Katolisen ja evankelisen kirkon lisäksi on olemassa monikulttuurinen sekamelska mitä erilaisimpia jumaluuksia. Maagisia susia, naimisissa olevia noitia, hyväntahtoisia avaruusoloita, kaukomaiden Buddhia ja jopa elävä Johannes Kastaja. Samantekevää, mitä kenenkin sielu halajaa, jokainen löytää jotain. Gideon Böss matkusti ympäri Saksan ja tapasi mitä erilaisimpia ryhmittymiä ja kuunteli heidän käsityksiään. Syntyi hauska ja kuitenkin tietoa antava kuvaus siitä, mitä vajaa viisi vuosisataa Lutherin uskonpuhdistuksen jälkeen Saksassa uskotaan, miten rukoillaan ja mitä toivotaan. 



Gideon Böss on vuodesta 2008 kirjoittanut kolumneja Die Welt-lehteen. Tässä niistä viimeisin. 
....................
Perustuslaki on jumalille aina vaikea asia



Berliini, 4.5.2016

Jan Fleischhauer kirjoitti kolumnissaan Vaihtoehto Saksalle –puolueesta ja sen kannasta islaminuskoon. Erityisesti mitä islamiin ja perustuslakiin tulee, hän hänee isoja ongelmia. Hän mainitsee samassa yhteydessä myös uuden kirjani ”Saksa, sinun jumalasi” (”Deutschland, deine Götter”) ja siksi olen sitä mieltä, että vaikka kiersinkin yhden vuoden tapaamassa mitä erilaisimpia uskonnollisia yhteisöjä, minusta ei ole tullut uskontojen asiantuntijaa, mutta on minusta sentään tullut uskontoturisti. 

Siksi puutun tähän teemaan. Noin yleisesti ottaen pitää sanoa, että jumalat eivät suuremmin välitä ihmisten tekemästä perustuslaista. Siellä ylhäällä jumalten temppelissä ei ole ketään, kuka välittäisi siitä, toimimmeko perustuslain mukaisesti (muutenhan jumala olisi itse tehnyt perustuslain ja tuonut sen kivitauluihin kirjoitettuna kansalle). Siitä johtuen yksikään uskonto ei selviäisi kansalaisuustestistä. Jumalat olisivat autoritäärisen ja/tai totalitaarisen asenteensa takia paremminkin tapaus perustuslakituomioistuimelle. 

Esimerkiksi raamatussa, joka on sekä juutalaisille että kristityille eräänlainen uskon käyttäytymisohje, on kappaleita, joissa jumalalle nousee kunnon himo verilöylyyn ja hän vaatii murhaa ja tappoa kaikenlaisista asioista, joista me pääsemme korkeintaan iltapäivälehtien palstoille. Afäärejä, uskottomuutta, seksiä naapurin (tai eläinten) kanssa. Jumala haluaa jopa, että se tapetaan, ”joka kiroaa isänsä tai äitinsä”. Mikä on vastoin perustuslaissa taattua oman persoonallisuuden kehittämistä, vastoin mielipiteen vapautta ja henkilösuojaa – ja vastoin muutamia muitakin oikeuksia.
Hinduismista kastijärjestelmästä löytyy rasistinen ihmiskäsitys, joka vain ylenkatsoo yksittäisen ihmisen hätää, koska sehän on itse aiheutettua. Jos ei entisessä elämässä olisi tehnyt pahoja tekoja, ei olisi tässä elämässä yhteiskunnan hyljeksimä. 

Homoseksuaalisuus on kaikille uskonnoille vaikea asia. Mikä on sitäkin kummallisempaa, sillä uskovaiset pystyvät hyväksymään sen, että korkeammat maailmankaikkeuden voimat ovat synnyttäneet maailman ja olivat jo aina olemassa ja myös tulevat aina olemaan. Mutta ajatus siitä, että kaksi miestä tai kaksi naista voisi rakastaa toisiaan, menee yli heidän käsityskykynsä.

Se, että useimmat Saksan uskonnot (ja tässä tarkoitetaan aina: useimmat kristityt) eivät hyökkää homojen kimppuun, eivätkä halua peruuttaa miehen ja naisen tasa-arvoa eivätkä muutenkaan ota jumalan sanoja kovin tarkasti, ei johdu uskonnosta, vaan siitä, että jumalan sanat on suhteutettu toisiinsa. 

Väite oikeassa olemisesta, joka useimmilla uskontokunnilla on, ei tietenkään koskaan ole sovitettavissa maallisen perustuslain kanssa. Niinpä esimerkiksi Pius-veljet - se on se meripihkaan suljettu katolisuuden muoto ajalta ennen toista vatikaanista kirkolliskokousta – kieltävät ihmisoikeudet. Syy: ihmisoikeudet takaavat uskonnonvapauden.  Mutta koska ei ole olemassa muuta oikeaa uskoa kuin katolisuus, siksi uskonnonvapaus on uskonvastainen ja loppujen lopuksi jumalan vastainen salaliitto.

Tämä asenne ei ole vain heillä, vaan useimmilla monoteistisilla suunnilla. Ja vaikka nykyisin painotetaankin yhteistyötä, ei asia ole muuttunut; käännytystyötä tekevillä on edelleen voimassa vanha highlander-iskulause: voi olla vain yksi!

Uskonnot eivät siis ole mallidemokraatteja. Siihen jumalia kiinnostavat vallan jako, vapaat ja salaiset vaalit ja poliittiset kompromissit liian vähän. Sellaista jumalaa, joka polttaa kokonaisia kaupunkeja, ei haluta riidanselvittäjäksi Stuttgartin ratatunnelikiistoihin*. 

Niin kauan kuin uskonnot pysyvät niissä rajoissa, jotka perustuslaki niille sallii, niiden uskonnon harjoitus on sallittua ja suojattua. Mutta jos joku on sitä mieltä, että perustuslaki tulee korvata uskonnollisilla laeilla, hänestä tulee tämän perustuslain vihollinen, jonka takia oikeusvaltio tulee taistelemaan häntä vastaan. Uskonnon vapaus on yksityisen oikeus, ja jo siksi olisi jonkin uskonnon kieltäminen mahdotonta. Joka haluaa poistaa tämän perusoikeuden, taistelee oikeusvaltiotamme vastaan. Niin voi tehdä, mutta sitten on demokratiamme vihollinen eikä sen puolustaja. 




.........................

*Stuttgartissa rakennetaan pääteaseman tilalle läpikulkuasemaa, mikä jättiläishanke on herättänyt suuria tunteita. Jopa jumala vedettiin mukaan. Sosiaalidemokraattipoliitikko Claus Schmiedel hallitsee ironian. Hänen mielestään itse jumala on päättänyt olla puoltaa rakentamista.
Viimeisimman tiedon mukaan kokonaiskustannukset ovat hieman yli 4 miljardia euroa. 




lauantai 14. toukokuuta 2016

Huomioita. Margit Schreiner

Todennäköisesti ihminen ja luonto eivät sovi yhteen. Jos ihminen löytää koskematonta luontoa, on elämä koskemattomassa luonnossa hänelle liian hankalaa ja hän tuhoaa sen parantaakseen sitä. Kun hän on sen parantanut, siis tuhonnut, hän kaipaa koskematonta luontoa. Sama koskee tunteitamme. Emme kykene niitä käsittelemään. Jos mitään ei tapahdu, meillä on tylsää, jos jotain tapahtuu, se on meille heti liikaa. Otetaan esimerkiksi vaikkapa yli kuusikymppiset… 

 
Wahrscheinlich ist der Mensch von Natur aus ungeeignet für die Natur. Findet er nämlich ungestörte Natur vor, ist ihm das Leben in der ungestörten Natur zu mühsam, also zerstört er sie, um sie zu verbessern. Hat er sie verbessert, also zerstört, sehnt er sich nach ungestörter Natur. Das Gleiche gilt für unsere Gefühle. Wir sind unfähig, damit umzugehen. Passiert nichts, ist uns langweilig, passiert etwas, sind wir gleich überfordert. Nehmen wir zum Beispiel die über Sechzigjährigen. …

Margit Schreiner: Das menschliche Gleichgewicht
.................................

Margit Schreiner on itävaltalainen kirjailija. On uutta saksankielistä kirjallisuutta, vaan suomalaisilla ei ole saksan kielen taitoa, ja aina huonommaksi menee. Kirjallisuustapahtumassa WSOY:llä puolestaan valiteltiin perinteisten kirjojen lukijoiden vähyyttä. Mihin nämä kaksi trendiä yhdessä saksankielisen kirjallisuuden kohdalla johtavat, Luoja tietää mutta ei kerro...

Tulee mieleen Frankfurtin ajat ja "kotirouvapiirimme". Naisporukoissa yhdessä harrastimme monenlaista, muun muassa kävimme kirjallisuuskurssin, jonka olimme pyytäneet ja saaneet kurssittajaksi upean paikallisen Hessenin radion toimittajan. Niin sitten luettiin ja käytiin läpi sekä vanhempaa, klassista että aivan upouutta saksankielistä kirjallisuutta. Juuri sinä syksynä oli ilmestynyt Elfriede Jelinekin "Pianonsoittaja", ja kursittaja valitsi uusista kirjoista juuri sen. Meistä se oli kauheaa luettavaa, sehän kertoo tytöstä, jolla on vaikeaa, joka pakotetaan pianistiksi ja joka kovan paineen alla viiltelee itseään. Tuolloin en tiennyt viiltelystä vielä mitään, eikä taida monikaan tietää. Nyt tiedän, kun asia on vakavasti vastaan tullut. No, tuolloin kurssittaja sanoi, että tämä Jelinekin kirja tulee olemaan aikansa klassikko ja kirjailija tulee saamaan Nobelin palkinnon. Näin kävi - ennustus toteutui muutamaa vuotta myöhemmin...



torstai 5. toukokuuta 2016

Yhdelle näistä pienimmistä


Kaikki ihmiset ajattelevat aina ensin omaa itseään, sillä oma suuhan on lähinnä. Seuraavaksi ajattelemme omia sukulaisiamme. Vaikka perhesiteet ovatkin höllenneet, näemme kuitenkin ensin omat lapsemme, vanhempamme, sisaruksemme. Ja oikeinhan se toki onkin, sillä vaikeaa on auttaa toisia, jos ei osaa auttaa itseään ja vaikeaa on antaa tosille, jos itsellä ei ole mitään. 

Viime aikoina on esitetty mitä karmeampia kauhukuvia siitä, miten huonosti asiat Suomessa ovat. Ja miten hirveää on, jos joutuu piirunkaan omastaan luopumaan. Elättämään näitä loisia, jotka vain haluavat meidän rahamme. Meillähän on saavutetut etumme… 

Maahanmuuttajia kouluttaessa muiden maiden asiat ja myös ongelmat tulevat lähemmäksi, ja olenhan itsekin maailmaa myös Euroopan ulkopuolella nähnyt. Maahanmuuton syitä on yhtä monenlaisia kuin meitä ihmisiä on, eikä kenenkään otsaan ole merkitty lähdön syytä. Suomeen tulee ihmisiä kaikkialta maailmasta. ei vain sotaa käyvistä maista. Pakolaisiakin on,  ja on aina ollut. 

Nykyinen ”aalto” ei juurikaan poikkea siitä, mitä me suomalaisetkin olemme viimeisen sadan vuoden aikana kokeneet. Oli kaksi sotaa ja taloudellisen kurjuuden vuodet. Oli veljessodan kauheudet, Vienan pakolaiset, oli Karjalan ja Petsamon pakolaiset, joita vieroksuttiin ja loisiksi väitettiin, oli taloudelliset pakotteet 60-70-luvuilla, jolloin puoli miljoonaa suomalaista lähti Ruotsiin. Miksi muuten kutsumme vain suomalaisia maahanmuuttajia siirtolaisiksi, emme muista maista toiseen muuttavia?

Miten nyt? Venäläiset ja ukrainalaiset lähtevät omasta maastaan hekin usein toivottomia olosuhteita pakoon. Thaimaalaiset vaimoksi otetut pakenevat prostituutiota ja köyhyyttä ja joutuvat yhdestä helvetistä toiseen, kun monesti saavat todeta suomalaisen miehensä juopoksi. 

Puhumattakaan sotaa tai sisällissotaa käyvistä Afrikan maista ja Lähi-Idästä. Isot pamput päättävät maailman politiikasta ja pienet ihmiset kärsivät. Nepalilainen nuori nainen kertoi maanjäristyksestä. Talo meni… Monta tarinaa, monta syytä. 

En ole vielä tavannut sitä maahanmuuttajaa, joka ei töihin haluaisi. Viime viikollakin sain sen kuulla oikein painokkaasti. "En halua mitään avustuksia, haluan tehdä oikeaa työtä!"
 
Kreikkalainen oppilaani kehui talvella Kreikan ilmastoa ja sanoi, että Suomen media antaa Kreikasta väärän kuvan, kyllä siellä elämä jatkuu. Kun kysyin, miksi sitten olet täällä, hän vastasi: ”No se rakkaus…” 

Toissaviikon sijaistin Tampereella. Ihmettelin noin viisikymppistä pariskuntaa, he kun eivät lainkaan näyttäneet ulkomaalaisilta. Vaimolla tosin oli huivi kuten joillakin muslimeilla on, mutta niin oli myös minun isoäidilläni, hän ei voinut kuvitellakaan lähtevänsä mihinkään ilman, että hänellä on huivi päässä. 




Viikko meni vauhdilla, ja hyvästiä jättäessään viikon lopulla tuo pariskunta tuli minua halaamaan, ja mies sanoi: ”Me olemme pakolaisia. Sitä kaupunkia, josta lähdimme, ei ole enää olemassa. Meillä ei ole mitään, ei yhtään mitään. Kiitos, Suomi.” 

En selvinnyt kyynelittä. Maailman hätä tuli liian lähelle. 

”Minkä te olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä, sen te olette tehneet minulle.”


keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Merkel

Anu Kantola kertoo kirjassaan "Matala valta" vallan eri muodoista ja niiden muutoksista aikojen kuluessa. Nyt on vallalla polulaarinen vaihe, jossa jokainen vallanpitäjä yrittää mahdollisuuksiensa mukaan antaa sellaisen kuvan, että hän on "yksi meistä".

Tässä kuvaus "kansakunnan äidistä" Angela Merkelistä. Osuvasti kuvattu; Kantolan lainaus on Newsweekistä. 





Saksan liittokansleri Angela Merkelin tavaramerkkinä on kohtuullisuus ja säästäväisyys – molemmat saksalaisten tärkeitä arvoja. Merkel on julkisissa esiintymisissään vaatimaton eikä tee itsestään erityisesti numeroa. Merkelin kotoisaa tyyliä, jossa hän pukeutuu vaatimattomasti eikä satsaa kampauksiin, on pidetty yhtenä hänen suosionsa salaisuutena. Merkel on nähty ruokakaupassa, ja hän on kertonut viihtyvänsä vaatimattomassa Berliinin kodissaan paremminkin kanslerin virka-asunnossa. 
 


Maanläheinen nauru, addiktio tekstiviesteihin, innostus jalkapalloon ja tapa imitoida muita johtajia saa hänet tuntumaan tavalliselta ihmiseltä. Saksassa herätti huomiota kun hän piti Bayreuthin oopperajuhlilla samaa asua kuin muutamaa vuotta aikaisemmin. 

The Genius of Merkel, Prospect Magazine 12.12.2012,
http://www.prospectmagazine.co.uk/merkel-genius-popularity-germany/
Anu Kantola: Matala valta, 2014