tiistai 19. helmikuuta 2019

Malttia maahanmuuttokeskusteluun

Mieheni on kertonut minulle ajastaan Ruotsissa, itse olen asunut suurimman osan elämääni Keski-Euroopassa. Emmehän me terroristeja olleet, joten saimme elää ulkomailla, mutta eivätpä ole terroristeja nämä tänne tulleet pakolaisetkaan. Miksi me emme antaisi heidän elää joukossamme?



Oleskeluluvan perusteet 2015 
 
Jos joku kovia kokenut yksilö sekoaa, kun häneltä vetäistään matto pois alta, eikä hän näe tulevaisuudessa enää mitään, ei se tee hänestä terroristia. Mielellämme me tosin niin väitämme, jotta pääsisimme ikään kuin samaan sarjaan suurten maiden kanssa. Ei Suomessa ole yhtään terroritekoa tehty.  Hyvinkäällä ja Imatralla kyllä ammuttiin ihmisiä, mutta molemmissa tapauksissa kyseessä oli suomalainen sekopää.  Turussa oli toki ulkomaalainen puukkosankari, joka näytti hyvin omaksuneen suomalaisten puukkoperinteen.  Menneinä aikoinahan täällä puukotettiin ihan vain tanssi-iltojen ratoksi. Turun puukottaja toki oli myös hieman sekaisin, sillä hän kuului juuri tuohon epätoivoisten pakolaisten joukkoon, jolle ei missään nimessä olisi pitänyt antaa karkotuspäätöstä.  Toisenlainen turvapaikkapäätös olisi säästänyt jonkun ihmishengen.

Olen työni puolesta seurannut maahanmuuttokeskustelua. Ihmettelen suuresti, miten perussuomalaisjohtoisesti sitä käydään, vaikka puolueessa ei tunnu olevan yhtään asiantuntijaa. Meillä kotouttamisesta vastaavilla ihmisillä on sekä kokemusta että näkemystä asiasta, mutta emme ole halunneet hämmentää jo muutoinkin ylikiehuvaa soppaa.  Sormieni kautta on kulkenut monia kymmeniä, ehkäpä satoja tähän maahan muuttaneita, ja ylivoimaisesti suurin osa heistä on kotoutumisessaan onnistuneita ahkeria ihmisiä, joilla on joko työ- tai opiskelupaikka ja joista tämä maa saa hyviä veronmaksajia.  Oikeat kansantalouden asiantuntijatkin ovat sitä mieltä, että vain maahanmuutto voi pelastaa meidän huoltotaseemme.

Vaikka kansa innostuisikin Rinteen synnytystalkoista, prosessi on liian hidas. Kun lapsi syntyy Suomeen, kestää keskimäärin 20 vuotta, ennen kuin hänestä on hyötyä yhteiskunnalle, ja koko prosessi maksaa kaikkine tukineen, neuvoloineen, koulutuksineen, lapsilisineen ja sairaalamaksuineen satoja tuhansia euroja.  Kun maahanmuuttaja tulee Suomeen, hän ikään kuin syntyy tänne. Hänen kotoutumisensa tapahtuu 3- 5 vuodessa, ja sen jälkeen hän on valmis Suomen työmarkkinoille. Oikeasti ei kannata edes puhua maahanmuuton kustannuksista, kun ne eivät pahimmillaankaan ole kuin pieni osa ”synnytystalkoiden” kustannuksista.  Ja huomio: en ole lapsivastainen, minulla on kolme lasta.

Kun rasistia sanotaan rasistiksi, niin toki hän heti kiihtyy ja sanoo, että häntä nimitetään rasistiksi.  Oikeastaan vastaus on selvä merkki rasismista. Mutta rasisti on rasisti niin kauan kuin hän käyttäytyy rasistisesti.  Maahanmuuton vastaiset puheet kumpuavat rasismista, sillä tosiasiat ovat kokonaan maahanmuuton puolella.

Varmasti kaikki suomalaiset ovat pahoillaan Oulun seksirikostapauksista, eikä tekoja voida suinkaan puolustella sillä, että suurin osa Suomessa tapahtuneista seksirikoksista on suomalaisten tekemiä ja niistä tulee näkyviin vain pieni jäävuoren huippu.  Tämä on viranomaisten virallinen ilmoitus, johon meidän on syytä uskoa.

Selvää on, että tapaukset pitää tutkia ja rikolliset rangaista. Kotimaahan palauttaminen on varmasti riittävän kova rangaistus näille rikollisille - näin totesi myös eräs korkea poliisiupseeri.  Mutta ihmettelen, miksi samanlaisia rangaistuksia jaetaan myös niille, jotka eivät eläessään ole mitään rikosta edes suunnitelleet. Haluavat vain elää rauhassa paikassa, jossa luulevat saavansa oikeutta.

Suomi on eräs maailman väkivaltaisimmista maista. Jos tuota kaikenkattavaa globaalia rangaistusjärjestelmää toteutettaisiin, meillä olisi varmasti edessä massiivinen karkotus Siperiaan.  Näin ei toki menetelty Rannanjärven aikoihinkaan, joten ei sitten menetellä nytkään. 

Maassa maan tavalla: rikokset tutkitaan ja rikollisia rangaistaan, mutta ei tuomita täysin syyttömiä.  Ei tuomita maahanmuuttajia siksi, että ovat maahanmuuttajia.  

  

perjantai 15. helmikuuta 2019

Suomi elää viennistä

Näyttää siltä, että Suomen kaltainen maa ei yksinkertaisesti omaa niin vahvoja sisämarkkinoita, että se pystyisi sen varaan luomaan nykyisen kaltaisen elintason. Monet nykyisitä oppositiopuolueista ovat koettaneet vähätellä nykyisen hallituksen saavutuksia työllisyyden ja elintason nostamisessa.

Tottahan tietysti on, että kansainvälinen noususuhdanne on auttanut meitä ja hallitusta, mutta meidän oma noususuhdanteemme on ollut paljolti juuri nykyhallituksen ansiota. Nykyhallituksen ansiota senkin uhalla, että paljon puhuttu kiky-sopimus johtuen ammattiyhdistysliikkeen vastustuksesta vesittyi ja uhkasi kokonaan kaatua. Onko todella niin, että olkoonpa kuinka suuri kansallinen hätä tahansa, niin saavutetuista eduista ei haluta luopua, eikä minkäänlaisiin yhteisiin talkoisiin haluta osallistua, koska se vaarantaa saavutetut edut?

Onneksi kuitenkin kävi niin, että edes jonkin verran kiky-sopimuksesta saatiin juntattua läpi ja sekin vähä näkyy jo vientimme nousussa. Kansainvälisillä markkinoilla kilpailukyvyllä on todella merkitystä. Suomi on kallis maa, emmekä koskaan tule saavuttamaan merkittävää hintaetua juuri suurten työvoimakustannusten ansiosta.

Olen toiminut vuosikaudet maailmalla suomalaisten yritysten avustajana vientiasioissa ja voin tämän kokemuksestani vakuuttaa. Kokonaisvaltainen laatu on se tekijä, jolla voimme kilpailla, mutta hintakaan ei saa pilviin nousta. Siksi tarvittiin kiky-sopimus.

 Hampurin satamaa

Laatu- ja vientimarkkinoinnissa onkin sitten suomalaisilla yrityksillä seuraava oppimistavoite.  Laatu ei ole pelkästään sitä, että sorvaamme mahdollisimman pyöreitä palikoita. Laatu on kokonaisvaltaista toimintaa, jonka pitää olla moitteetonta tilauksesta loppulaskuun. Toimitusten on pelattava tunnilleen ja tavaran on oltava juuri sitä, mitä tilattiin.  Opin esimerkiksi varsin pian lisäämään suomalaisen antamaan toimitusaikaan viikon tai pari, koska eipä juuri mikään toimitusaika pitänyt. Ja jos rekallinen tavaraa lähetetään Keski-Euroopasta takaisin Suomeen huonon laadun takia, ei ketään erityisesti naurata.

Suomalaisen vientiyrittäjän suurin vika, ainakin takavuosina, on ollut se, että olemme innokkaita myymään sitä, mikä meidän mielestämme on hyvää, emmekä kovin suuresti välitä siitä, mitä ostaja haluaa ostaa. Ei ihme, että näin ei kauppoja synny.
Toki monet yritykset ovat tämän jo oppineet, mutta monelle tuota vientikauppaa on saatu maistaa vain kaksi kertaa... ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Yrityksille suunnattuja yritystukia olen aina vastustanut, mutta jonkinlaisilla satsauksilla valtio voisi kyllä tulla mukaan. Ehkä ne usein nähdyt vientidelegaatiotkin voisivat jossain muodossa tulla kyseeseen, mutta paljon niitäkin tärkeämpää olisi koulutus, joka suunnattaisiin juuri niille yrityksille, jotka pystyvät ja haluavat käydä ulkomaankauppaa. Se olisi riittävä panos valtiolta.

Saksassa ollessani näin monia todellisia emämunauksia, jotka eivät kaupan syntymistä ainakaan edistäneet. Kun saksalainen tuli sovittuun palaveriin sovittuna aikana siisti pukeutuneena ja kammattuna, saattoi suomalainen tulla hieman myöhässä likaisiin farmareihin ja villapaitaan sonnustautuneena. Jos ei sitä kauppakumppani katsonut ylimielisydeksi ja välinpitämättömyydeksi, niin täytyi kyse olla todella vaikeasti saatavasta tavarasta, jota myös todella tarvittiin.
Myönnettävä on, että nuo tapaukset ovat muuttuneet entistä harvemmiksi, mutta kyllä niihin vieläkin törmää.

Suomessa käytetään usein sanaa ”nollatoleranssi”.  Vientikaupan töppäyksiin meidän pitäisi oikeasti asettaa nollatoleranssi, sillä yksikin töpeksivä yritys saattaa pilata markkinat monelta muulta yritykseltä.



torstai 31. tammikuuta 2019

Näin syntyi Sininen Tulevaisuus


Suomessa puhutaan melko yleisesti Paasikiven-Kekkosen linjasta, mutta harvoin kuulee mainittavan sanaa Vennamon linja, joka sellaisenaan on kuitenkin eräs Suomen sodanjälkeisen historian merkityksellisimpiä. 

Tullineuvos Veikko Vennamo ja hänen puolueensa muistetaan ennen kaikkea iskulauseista ”Rötösherrat kuriin”,  ”Kyllä kansa tietää” ja ”Unohdetun kansan puolesta”. Vennamo oli varsin lujatahtoinen, mutta myös toiminnassaan oikeudenmukainen eikä juurikaan hyväksynyt poliittista juonittelua ja ”lehmänkauppoja”. Vennamon suurimaksi ansioksi virallisesti hyväksyttiin vain siirtolaisten asutus, mutta toki myös hänen perustamansa unohdetun kansan puolueen SMP:n johtaminen suuriin vaalivoittoihin 70-luvulla on rinnastettavissa Timo Soinin johtamien Perussuomalaisten ”jytkyihin”, siitäkin huolimatta, että ”persut” saivat kaksinkertaisesti sen edustajamäärän, joka SMP:llä parhaimmillaan oli. SMP oli kuitenkin noussut tyhjästä hallituskelpoiseksi puolueeksi. 

Uusien puolueiden riesana on usein kuitenkin vallanhimon mukanaan tuoma riitautuminen ja sen seurauksena ehkä myös hajoaminen. Näin kävi aikoinaan SMP:lle samoin kuin sen jälkeläiselle Perussuomalaisille. Kummassakin tapauksessa vahvan perustajan väistyttyä vallantavoittelijat saivat puolueen hajalle. Puolueesta loikanneita kansanedustajia Vennamo nimitti ”seteliselkärankaisiksi,” joiden avulla Vennamon mukaan onnistuttiin junailemaan Kekkosen valinta poikkeuslailla vielä kerran presidentiksi. Toki Veikko Vennamo oli varsin omapäinen, mutta myös voimakastahtoinen poliitikko, joka ei hyväksynyt vääryyttä missään muodossa ja julisti suureen ääneen ”rötösherrojen” vääryyksiä jopa eduskunnan puhujapöntöstä, josta hänet jouduttiin joskus kantamaankin pois. Todella ärsyttävä poliitikko, joka hyväksyi kyllä Paasikiven linjan, mutta jätti Kekkosen mainitsematta siitä yksinkertaisesta syystä, että hänen mukaansa Kekkonen oli vääristellyt tuota linjaa omien tarpeittensa mukaan.

Monet aikalaiset olivatkin sitä mieltä, että oikeampi nimitys tuolle linjalle olisi ollutkin Paasikiven-Vennamon linja.

Sotien jälkeen oli politiikan linja jotakuinkin suoraviivaista, vaikka vallankumouksen uhasta puhuttiin, ja se saattoi olla jopa oikeasti olemassa. 50-luvulla se kuitenkin vähän kerrassaan haihtui, ja Suomi löysi oman tapansa tehdä politiikkaa.  Toki siihen tuli mukaan ”lehmänkaupat, joita Vennamo siis vastusti. Hyvä vai huono asia, siihen en osaa ottaa kantaa, mutta oman aikansa rehellisin poliitikko Vennamo varmasti oli.

SMP kärsi konkurssin 1990 luvun puolivälissä, ja vennamolaista politiikkaa alettiin keräämään uudelleen. Noihin aikoihin puolueen toimistossa työskennellyt Timo Soini ja ainoana kansanedustajana ollut Raimo Vistbacka perustivat SMP:n raunioille vennamolaisen linjan jatkajaksi Perussuomalaiset rp:n, joka nyttemmin on sitten luopunut vennamolaisuudesta ja muistuttaa enneminkin hitleriläisyyttä.  Kun tuo joukkio sitten todettiin hallituskelvottomaksi, päätti osa puolueen terävämmästä päästä perustaa vanhan aatteen pohjalle uuden puolueen, joka sai nimekseen Sininen tulevaisuus.  Ei liene yllätys, että mukana olivat Perussuomalaiset rp:n perustajajäsenet, jotka yksinkertaisesti eivät voineet enää puolueen alennustilaa katsoa.

Jyväskylän puoluekokous 2017 oli käännekohta. Puolueen linja ei vielä silloin ollut virallisesti muuttunut, mutta kun tietynlaisella junttauksella saatiin koko puolueen johto muutettua niin, että puheenjohtajisto kokonaisuudessaan muodostui vanhan linjan vastustajista, äärioikeistolaisista ja julkirasisteista, ei tarvinnut olla kovin kaksinen ennustaja, että osasi veikata puolueen loppua tai ainakin hajoamista. Näinhän siten kävi.
Kun minulta kysyttiin, mitä mieltä olen näistä ”loikkareista”, jotka perustivat Sinisen Tulevaisuuden, vastasin silloin samoin kun sanon nyt.  Puolue toki liukui heidän alta pois, mutta he pysyivät aatteelle uskollisina.  Vennamolaisesta ja perussuomalaisesta aatteesta loikanneita olivat ne ”seteliselkärankaiset”, jotka jäivät hämmentämään velliä kunniallisen nimen suojissa, vennamolaisten rahojen turvin. Ei mikään ihme, etteivät hallituspuolueet voineet ottaa joukkoonsa tuota porukkaa.

Toki Suomessakin on jonkin verran natseja ja rasisteja, mutta riittääkö se kokonaisen puolueen tarpeeseen, jää sitten nähtäväksi.  En todellakaan haluaisi olla suomalainen, jos perussuomalainen on tuollainen.

Kyllä minä EU-vastaisuuden ymmärrän. Se on mielipidekysymys, mutta ihmistenvastaisuus on jotain muuta.


©Ari Keronen