tiistai 24. marraskuuta 2009

Syksyn pimeyttä

Eipäs masennutakaan, eipäs kiusallakaan.

Yhdet valittavat, että ei ole töitä. Toiset valittavat, että eivät pääse putkeen. Kolmannet valittavat, että on liian paljon töitä.

Mitä olet tehnyt saadaksesi töitä? Ihmetellyt kädet ristissä kotona? Juossut työvoimatoimistossa? Valittanut, että kukaan ei ota töihin? Että yrittäjät ne sen kun vaan riistävät työläisiä, rikastuvat heidän kustannuksellaan?

Kenen luulet maksavan meidän kaikkien hyvinvoinnin? Kenen luulet tarjoavan työpaikkoja? Sehän on varmaankin se hallitus, eikös juu :-)
Ei kun väärin, työpaikkojahan kasvaa syksyllä metsässä.

Liian paljon... muistitko ottaa myös aikaa itsellesi? Siipallesi? Lapsille? Ai jaa, eihän ne mitään ymmärrä... Miksi eivät? Milloin viimeksi kerroit mitä teet, ja miksi? Ovatko lapset käyneet työpaikallasi? Jos eivät, miksi?

Mitään kun ei tapahdu itsestään. Pitää muistaa toimia, sitten tapahtuu.

Pieni vinkki vain: aamulla peilistä katsoo vakava naama, pussit silmien alla. Menepä sinä likinäköinen vähäsen lähemmäksi. Hymyile sille, joka sieltä kuvastimesta katsoo. Mitä tapahtui? Kas, se hymyili takaisin... eioototta.... Hymyilepä uudelleen. Niin se tekee, se virnistää sieltä sinulle takaisin. Tee tämä joka aamu. Et varmaan tiennyt, että ylöspäin suuntautuneet suun lihakset aiheuttavat ihmisessä merkillisen ilmiön: hän tulee hyvälle tuulelle.

Mitäpä silloin pimeydestä. Lähdet päivään iloisin mielin.

Kokeile! Se ei maksa yhtään mitään!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti