Bodenjärvi

Facebookissa oli avattu Bodensee-fänisivu. Ei kun rupesi itkettämään, niin kaunista järviseudulla on! Ihanteellinen lomakohde. Kaikkea on yllin kyllin: historiaa, kulttuuria, toimintaa, luontoa. Kaikki on lähellä, palvelu ystävällistä, hinnat kohdallaan (Suomesta katsoen siis halpaa…)



Asuin järven rannalla Allensbachissa, järven länsipäässä 1989-2004, ja seuraavat kaksi vuotta vielä melko lähellä järveä. Kuvassa näkyy Allensbachin katolinen kirkko valaistuna, takana Reichenaun saari, kaukana takana Sveitsin ranta.

Bodenjärvi sijaitsee Saksan, Sveitsin ja Itävallan välissä. Saksa on osavaltio, jokainen osavaltio huolehtii itse omista asioistaan ja niin voi hyvällä syyllä sanoa, että Saksan puolella valtioita on kaksi: Baden-Württemberg ja Baijeri. Baden-Württemberg taas koostuu kolmesta entisestä osavaltiosta, eivätkä badenilaiset, joilla on pisin rantaviiva, lainkaan tykkää siitä, että järveä Saksassa myös Svaabin mereksi (Schwäbisches Meer) kutsutaan, sillä Svaabinmaalla Stuttgart pääkaupunkinaan on se lyhin pätkä…



Tähän kohtaan lienee syytä mainita, että Saksa ei suinkaan ole samanlainen yhtenäinen valtio kuten Suomi, ei siellä osteta punaista maitoa joka kaupasta, vaan jokaisella seudulla siellä on omat tapansa, omat lakinsa, oma murteensa eli kieliasunsa, oma ruokansa… Se joka sanoo käyneensä Saksassa jossain yhdessä kaupungissa, ei vielä tiedä Saksasta juuri mitään.

Järvi on 65 kilometriä pitkä ja leveimmillään 14 m leveä, syvimmillään 254 metriä, keskisyvyys 90 metriä. Meillä oli purjevene; viikko vesillä vierähtää mukavasti, sillä näkemistä riittää eikä rantaviiva ole yksitoikkoinen. Alajärvestä yläjärveen tosin piti kaataa masto - se on noin puolen tunnin urakka – sillä Konstanzin sillan korkeus ei valitettavasti riitä.



Reinin joki virtaa järven läpi. Vesi ei sekoitu järviveteen lainkaan. Joki tulee Alpeilta järven Itävallan päässä ja maamassa uhkaa tukkia järven isäpään. Reinin alkujuurilta saattaa tänäkin päivänä löytää kristalleja. Sitten joki laskee kovalla virtauksella Konstanzissa pienen matkan nk. Alajärveen ja jatkaa sitten mutkien kautta Schaffhauseniin, jossa laskee kovalla pauhinalla Euroopan korkeimman vesiputouksen (jolloin Imatra jää kuin varjoksi), ja jatkaa matkaa aina Pohjanmereen asti. Reinin vesi on kristallinkirkasta, kuten järvenkin. Reinin suistoista alajuoksulta saattaa löytää kultahippusia vielä tänäänkin, aivan kuten Lemmenjoestakin.

Mainaun saaren isäntä, edesmennyt kreivi Lennart Bernadotte, Ruotsin kuninkaan isoisän veli, nosti vettä suoraan järvestä kertoen pitkän hyvin ikänsä salaisuuden olevan juuri järven puhtaan veden. Vettä nostetaankin Sipplingenissä, järven pohjoisrannalta, ylös vuorelle, jossa se suodatetaan luonnollisesti ja vesi kulkee sieltä alaspäin pohjoiseen omalla painollaan aina Mannheimin kaupunkiin asti, ja kaikki matkan varrella olevat kunnat mukaan lukien Stuttgartin puolimiljoonaisen kaupungin juovat Bodenjärven vettä.

Järven vesi oli 70-luvulla kehnoa, ja kaikki rantavaltiot sitoutuivat veden puhdistukseen. Vaikka valtioiden vesirajoja ei ole missään sopimuksissa tarkasti määritelty, yhteistyö toimi mallikelpoisesti. Missään ei jätevesi laske järveen. Investoinnit olivat kunnille huomattavia. Järven vettä valvotaan muutenkin hyvin tarkoin: moottoriveneet, joita onkin lähes pelkästään vain sveitsiläisillä, tarkistetaan oikeasti paikan päällä, vesilaitoksen vettä valvovat ensimmäisenä sellaiset kalat, jotka menestyvät vain täysin puhtaassa vedessä…

Ilmasto saattaa olla vesillä liikkujalle vaarallinen. Se johtuu ilmanpaineen nopeista muutoksista kahden vuoriston välissä, Alppien etelässä ja Allgäun ja Schwarzwaldin pohjoisessa. Itse olen kerran myrskyvaroituksen nähtyämme vetänyt fokkapurjetta sisään kädet verille asti, vaikka poiju oli vain muutaman metrin päässä. Myrsky tuli kuin taikaiskusta hyvin nopeasti. Vuosittain vesillä kuolee keskimäärin kahdeksan tottumatonta joko purjehtijaa tai sukeltajaa. Purjehtijalta vaaditaan erityinen Bodenseen purjehduslupa ja sen mukanaoloa myös tiukasti valvotaan. Paras kuvaus myrskyn kouriin joutuneesta löytyy Saksan kirjailijaliiton puheenjohtajan Martin Walserin kirjasta ”Ein fliehendes Pferd”, suomeksi ilmestynyt nimellä ”Pakeneva hevonen” vuonna 1979. http://www.iltalehti.fi/teevee/2009102810493975_tv.shtml
Saksassa teoksesta tule menestys ja sitä on myyty yli miljoona kappaletta. Walser asuu Bodenjärvellä, Wasserburgissa.

Sanotaan, että kauniilla ilmalla näkee kauas. Se juuri ei pidä paikkaansa. Yhdellä ensimmäisistä vierailuistani näin vierekkäin postikortteja, joissa toisessa näkyi Alpit, toisessa ei. Nauroin itsekseni, että onpa hyvin retusoitu kortti. Vaan seuraavana päivänä näin sitten ne Alpit ihan samasta paikasta – ja sataa tihuutti. Sade usein kertookin juuri näkyvyyden parantumisesta.



Kuvassa meidän ”kotivuoremme” Säntis, 2500 metriä korkea, järven pohjoisrannalta nähtynä.

Hauska yksityiskohta on se, että ei mitenkään voi edes hyvällä säällä nähdä järven päästä päähän. Se johtuu järven pituudesta ja siitä, että maapallo on pyöreä: vesi on siis keskellä noin 80 metriä korkeammalla kuin järven päissä!

Kaiketi tässä on mainittava toinenkin Bodenjärvellä asunut kirjailija, Herman Hesse. Gaienhofenissa on hänen kotitalonsa museona, siellä syntyi 1906 romaani ”Unterm Rad”, joka kertoo siitä, miten oppilas kärsii liikaa vaativasta opettajasta. Suomeksi kirja on ilmestynyt nimellä ”Muuan nuoruus”.



Järven rannalla on monta kaunista kaupunkia: Konstanz, Meersburg, Steckborn, Lindau, Bregenz, joitakin mainitakseni. Ja kymmenet pienemmät muut. Niistä joskus ja erikseen, jokainen on matkan arvoinen. Nuorempi poikani syntyi Münsterlingenissä, Sveitsissä, myös järven rannalla. Saariakin on useita, kuuluisin varmaankin Lindau?

Vai olisikohan sittenkin Mainau? Paratiisisaari, jossa 800 puutarhuria pitää paratiisin kukkivana.



Reichenaun saari taas kuuluu Unescon kulttuuriperintöön. Siellä kasvavat myös Etelä-Saksan markettien vihannekset, ne eivät tule Espanjasta. Bodenjärven vesimassa lämmittää ilmaston niin, että saarilla ja ympäristössä kasvavat sellaisetkin kasvit, joita periaatteessa on vain lämpimämmissä maissa – kuten vaikka palmut.

Suomalainen matkaopas sanoi 80-luvulla, että Reichenaun saarelle ei kannata mennä. Väitin kivenkovaan aina vastaan ja vein kuin veinkin vieraani katsomaan varhaiskeskiaikaisia kirkkoja… kas, sittemmin joku muukin taisi huomata saaren arvon… kun otettiin Unescon maailmanperinnöksi. Saari oli varkaiskeskiajalla Euroopan kulttuurin keskuksia monine luostareineen. Johan sen nimikin sanoo: ”Reiche aue” eli rikas jokiniitty.



Bodenjärven puusto on myös maan rikkain. Sitä puuta mitä seudulla ei luonnonmukaisesti kasva, ei Saksasta löydy. Samalla maaperä on hedelmällistä, sillä se on jääkauden jälkeistä monipuolista mineraalirikasta jättömaata.

Viininviljelyä ei tarvinne erikseen mainita. Laatu on huippua. Turha hakea Bodenjärven alueen viiniä alueen ulkopuolelta: se juodaan heti paikan päällä. On tavallista käydä juomassa neljännes illalla viinituvassa, viinituvat ovatkin aina tupaten täynnä. Humalaisia en ole seudulla nähnyt ensimmäistäkään. Yhden isohkon annoksen laatuviiniä ostin aikoinaan Sari Bernerin kaupasta Rostockista – kukaan suomalainen ei ollut sitä halunnut, kukaan ei ollut älynnyt, mitä helmiä jättivät kaupan hyllylle…

Järven veden pinta toki vaihtelee kuten muissakin järvissä. Eniten vettä järvessä on alkukesällä, kun lumi sulaa Alpeilta. Tosin vain yhden ainoan kerran koimme veden nousun oikein konkreettisesti ja näkyvästi. Olimme varanneet teatteriliput illaksi sataman näyttämöön; päivällä saimme soiton, että ottaisimme kumisaappaat mukaan… Olihan se yhdenlainen seikkailu. Loppujen lopuksi valotkin katkesivat, sillä teatterin muuntaja jäi veden alle. Samalle viikolle oli sovittu Saksan eteläisimmän puistotien avajaiset presidentteineen päivineen. Se tie menee mantereelta Reichenaun saarelle. Vaan eipä ollut avajaisia, kun ei enää näkynyt tietäkään. Väestöstä huolehdittiin sitten vesiteitse.

Talvella järvi jäätyy, osin joka talvi, kokonaan noin sadan vuoden välein. Siitä kirjoitinkin jo viime talvena, kun koko Saksassa oli hyvin kylmää. Kosteus kiteytyy kasvustoon usein ja huurtuneet maisemat ovat postikorttimaisen kauniita. Järven kokonaan jäätymiseen tarvitaan kuitenkin pitkä kylmä syksy, joka on harvinainen. Kevät nimittäin tulee varhain ja vauhdilla, ja on selvästi moninaisina kukkivine puineen hyvin kaunis vuodenaika. Bodenjärven alueella nimittäin myös hedelmällisen maaperän takia kasvatetaan paljon erilaisia hedelmäpuita, ja jokaisen kukinta on värikäs ja erilainen.

Ensimmäinen asutus järvelle tuli 3000 – 1800 e.Kr., siihen voi tutustua tarkemmin Unteruhldingenin uudelleenrakennetussa paalukylässä ja museossa.



Järven nimi ei johdu saksan sanasta ”Boden” eli pohja, vaan Bodmannin suvusta, jonka kotipaikka on järven länsipäässä.

Niin ja sitten se ikäväkin asia. Itikoita ei ole vain Suomessa, niitä on kaikkialla, missä on kosteaa kasvustoa. Bodenjärven alueella on huomattavia luonnonsuojelualueita ja niillä huomattava määrä erilaisia lintuja. Syöväthän ne niitä itikoita juu… Luonnonsuojelusta minulle jäi aika merkillinen kuva. Sitä luontoahan nimenomaan ei suojella, vaan suojellaan sitä tilaa, minkä ihminen on aikoinaan saanut aikaiseksi. Sinne sitten ovat pesiytyneet harvinaiset lintulajit ja harvinaiset kasvilajit. Olihan meillä toki lintuja sankoin määrin ihan omalla pihalla. Kokemus kuitenkin sekin lähteä aamuyöstä kaislikkoihin lintuja tiirailemaan…

Kun suomalaiset lapset palaavat kouluihin, muut eurooppalaiset lähtevät lomalle. Samantekevää onkin, onko kuuden viikon kesäloma touko-, kesä-, heinä-, elo- vai syyskuussa – lämmintä riittää. Mieleen jäi, että muuttopäivänäni kesäkuussa 2004 ahkerat apulaiseni kantoivat tavarani 39 asteen helteessä… Kummipoikani valitti meillä ollessaan päänsärkyä. Siihen oli helppo apu: aurinkolakki päähän. Joskus myös lokakuussa on uimakeli. Minusta tuntui aika erikoiselta, että hiljan uutisoitiin, että iso osa suomalaisia ei osaa uida. Saksassa uimataito kuuluu kouluopetukseen, sitä on kaksi kertaa puoli vuotta. Bodenjärvellä on lisäksi pitempi uimaopetusjakso kuin muualla. Minun lapseni ovat kaikki uimamaistereita- toisin kuin joen rannalla kasvanut äitinsä…

Ja onhan vielä rikas kulttuuritarjonta. Bregenzin musiikkijuhlat eivät minua juuri vedä, mutta en ole muutenkaan massatilaisuuksien uhri. Tosin siellä esiintyvät maailman huiput. Sen sijaan pienimuotoisempaa konserttia ja taidenäyttelyä totisesti on mistä valita. Ja kylä- ja kaupunkijuhlia joka sormelle ja varpaalle.

Lähtisiköhän tästä lomalle Bodenjärvelle?