tiistai 22. joulukuuta 2009

Jouluevankeliumi Lappeen murteella

Kun en netistä löytänyt jouluevankeliumia millään eteläkarjalaisella murteella, tein sellaisen itse. Mie oon Lappeelt, mut sielt Jousseno rajalt, Tuomojalt. Ja nythä ne o sammaa kaupunkii.

................................

Hyvät uutiset silviisii ko Luukas ne meile mustii pan.

Sillo maalima aikaa se keisar Aukusti määräs et kaikkie pittää maksaa veroloi. Se ol iha ensimmäist kertaa ja se ol sillo ko Kirini määräil siel Syyria maal. No kaik männiit sit panemaa puumerkkiisä niihe veropaperloihi, ja jokkaine män ommaa kaupunkiisa.

Jooseppi läks sit sekkii Kalileast, sielt Nasareti kaupunkist ja män Juuteaa, Taaveti kaupunkii Peetlehemmii, sitä varte kerta se ol Taaveti jälkeläisii. Sen pit nääs männä sinne mist se o kotosii sitä verova varte. Se otti mukkaasa Marjan, jonka kans se ol mänt kihloihi, ja Marja ol viimesillää. Ja ko ne ol päässeet sinne perile, ni se lapsha meinas et nyt pittää syntyy, ja niihä sieltä putkaht poikalaps, ja sehä ol Marja ensimmäine. Marja laitto lapsen vällylöihi ja pan sen sitte elukoitte ruppuu, ko ei ne mahtuneet mihikää muuho ko läävää.

Siel lähel ol sit illal paimenii ja ne tietystkii vahtiivat lampaitaa. Siin käi sit silviistii, et niile paimenil ilmesty enkel, ja sielä ol het hirmuse kirkast. No niit paimeniiha hirvitti kovast, mut se enkel sano, et ei mittää hättää, ko mie oon tullu tänne sanomaa teil et teil on asjat oikee hyväst, teile on syntynt pelastaja tuol Taaveti kaupunkis. Se on se Kristus, ja se o herra. Työ ko määttä sitä kattomaa, ni työ löyvättä semmosen kapalovauvan siel elukoitte rupus. Ja sithä siihe tul sen enkeli vieree paljo muit enkelilöit, melkei ko armeija, ja ne alkoivat laulamaa tälviisii:

Jumale olkoo kaik kunnia siel taivaslois, ja maa pääl olkoo rauha immeisii keskuuves, katos ko Jumala rakastaa teitä immeisii.

Sit ko ne enkelit ol männeet takasii taivaasee, ni ne paimenet meinasiit et no männää sit vasite sinne Peetlehemmii, sielhä myö nähhää mitä siel on käynt, ja senkii mitä se enkel sano. Ne läks koval vauhil ja nehä het löys Marjan ja Joosepin ja sen vauvan, ja se makas siel rupus. Ko ne ol nähneet et tottaha se kaik olkii, ni ne kertoivat mitä ne ol siit pienest lapsest enkelilt kuulleet. No tietyst kaik sit kovast ihmettelliit jotka sen kuuliivat. Marja pan kaik sanat mieleesä ja ihmettel itekkii kovast.

Paimenet läksiit takasii ja olliit ilosii ja kiittiivät ja lauloivat Jumalale kaikest siitä mitä olliit kuulleet ja nähneet. Sehä ol kaik olt just silviisii ko höile ol sanottukkii.

1 kommentti:

  1. Hyvin tutun tuntuista ja selvää tekstiä, kiitos!
    Marja-Sisko

    VastaaPoista