Petroskoissa juteltua

Huomiota herättää venäläisten kaunis käsiala. Pidän sitä paitsi suorituksena sitä, että he kirjoittavat latinalaiset kirjaimet kauniisti, siististi – toisin kuin minä. Saattaa tosin olla, että minun kirjoittaman venäjä on myös kaunista, koska minun on kiinnitettävä, ainakin vielä, huomiota jokaiseen kirjaimeen, että osaan itse myöhemmin lukea mitä olen kirjoittanut.
Varsin otettu olin aikuisoppilaiden selvistä tavoitteista. Ne ovat hyvin erilaisia, mutta suunta on selvä: halutaan olla mahdollisimman paljon tekemisissä sukulaiskansan kanssa. Monet oppilaista ovat jollain muotoa inkeriläistä tai karjalaista alkuperää.

Petroskoissa ei päivitellä suomen kielen vaikeutta kuten Saksassa. Tuntuu siltä, että suomalaiset päivittelevät enemmän venäjän ja Suomen sisämaalaiset varsinkin ruotsin kielen vaikeutta. Selvästi näkyy, että kysymys ei ole vaikeudesta, vaan – kuten kaikissa asioissa – asenteesta.


Tässä karaokea venäjäksi :-)

Pyysin petroskoilaisia oppilaitani kertomaan, mitä he pitävät Petroskoista. Yksi tyttö sanoi, että Lappeenranta on kaunis kaupunki, koska se on järven rannalla. Sanoin siihen, että onhan Petroskoikin järven rannalla. Hän vastasi että kyllä, mutta Lappeenranta on siisti ja Petroskoi likainen! Totta. Kyllä kaupungilla on puhtaanapitolaitos, mutta selvästikin puhtaanapito on taloudellinen kysymys. Petroskoi ei ole varakas kaupunki, Karjala kuuluu Venäjän köyhimpiin osavaltioihin. Tämä muistuttaa minua lähinnä siitä kehityksestä, jonka olen nähnyt tapahtuvan Ranskassa viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Kun sinne piikomaan menin, siellä oli likaista ja tiet huonokuntoisia. Nyt on aivan toisin.



Mitä ensimmäiseksi näkee Venäjällä, kun taloihin sisään menee, on tietenkin takapiha ja porttikäytävä. Suomessa otettaisiin ohjat omiin käsiin, järjestettäisiin talkoot ja siivottaisiin ja maalattaisiin. Saksassa siivoamiseen ja puhtaanapitoon velvoittaa osavaltioiden laki. Katu on lakaistava ja taloyhtiöiden säännöissä sanotaan, että vuorotellen on porraskäytävä pidettävä siistinä, muuten tulee häätö. Kukaan ei täällä näköjään vieläkään tunne omaa kerrostaloaan ja omaa kerrostalopihaansa omakseen. Tottahan se onkin eri asia kuin pitää pieni omakotitalopiha siistinä. Ja talo remontoidaan ja maalataan kun siihen on varaa, niinhän kaikkialla maailmassa tehdään.





Ylimpiä päättäjiä pelätään – aivan kuten Suomessakin. Virkamieskoneistolle kumarrellaan – aivan kuten Suomessakin. Ystäväni kertoi, että kun hän talonsa osti, hirsisen omakotitalon lähes keskustasta, ja hän olisi hakenut lainaa ja remontoinut talonsa, hänelle sanottiin, että kohtahan kaupunki tontin kuitenkin pilkkahintaan lunastaa, ei siis kannata remontoida. Nyt tästä on kulunut kaksikymmentä vuotta. Talo on kiireellisesti remontin tarpeessa. Onneksi vanha hirsinen rakennus ei sentään mätäne.

Niinpä sitten ihmiset sopeutuvat ja ovat hiljaa. Aivan kuten Suomessakin. Vai missä olet nähnyt Suomessa siviilirohkeutta tehdä asioita kunnolla virkamieskoneistosta ja poliittisten puolueiden konsensuksesta huolimatta? Minulla on tästä kosolti esimerkkejä, miten Suomi nähdään maailmalla. Se ei ole lintukoto, vaan asioita tehdään mahdollisimman monimutkaisesti. Ja veronmaksajan selkänahasta maksetaan viulut. Ei kai kukaan tosissaan väitä, että 90-luvun pankkitoiminta olisi ollut moraalisesti oikein? Ja mitä tapahtui? Satatuhatta yritystä meni konkurssiin, pitkäaikaistyöttömyys ei ole vieläkään parantunut piiruakaan, eikä kuitenkaan kukaan älähtänyt.

On hauska huomata, että Petroskoin suomalaiset, suomenkieliset ja suomenmieliset pitävät yhtä aivan kuten Saksassakin. Minusta tuli vallan tahtomattani jonkinlainen keskipiste. :-)

Ja tätäkin tapahtui, tosin nimi ei mennyt kohdalleen.
http://www.karjalansanomat.ru/old%20news/2011/2011-03-09.htm