Viime vuonna tähän aikaan käväisin Sveitsissä tutustumassa lähemmin mustekasettien kierrätykseen sekä baselilaiseen täyttöasemaan. Mustekasettien kierrätys on Suomessa yhä vieläkin aivan lastenkengissä; kierrätystä yleensäkin pidetään Suomessa edelleenkin naurun asiana ja isokenkäiset päättävät, kuka saa tehdä ja mitä. Mustekasettien kierrätys toimii Sveitsissä hyvin – kuten muuallakin Keski-Euroopassa, ja tämän sanon omasta kokemuksesta.
Jo ennen kuin olin ikinä kuullutkaan Muutos 2011-puolueesta ja puolueen ohjelmasta, olin sitä mieltä, että suomalaiset voisivat ottaa oppia Sveitsistä, ainakin mitä kansanäänestykseen tulee. Homma toimii siellä hyvin. Hassulta kyllä tuntui aikoinaan saada tietää, että kädennostolla kyläkokous asioista päättää, mutta tosiasia on, että näin saadaan aikaan demokraattisia päätöksiä, joista kaikki pitävät kiinni - vaikka se meistä miten keskiaikaiselta tuntuisikin. Ei kaikki se, mitä pidetään edistyksenä, ole edistystä lainkaan. Oma kokemukseni on se, että jos päätös on yhteinen, sitä myös noudatetaan. Jos taas tulee tunne, että joku muu päättää pääni yli, tulee hälläväliä-tunnelma ja sopimuksista laistetaan minkä ehditään.
Koska minä en ole missi, en urheilija, en laulaja enkä muutenkaan ansioitunut, minun mielipiteilläni ei ole Suomessa mitään painoa. Siksi siteeraan alla kunnallisneuvos Torsti Kalliokosken 27.7.2011 Kalajokilehdessä julkaistua tekstiä. Sveitsin sinänsä tunnen kokolailla hyvin, koska asuin 16 vuotta Saksan puolella mutta aivan Sveitsin rajalla, kahdella eri paikkakunnalla, Allensbachissa ja Hilzingenissä; työni puolesta olin Sveitsissä usein. Ymmärrän Sveitsissä puhuttua ”switzerdytsiä”, joka kyllä on sakan, tarkemmin alemannien murretta, mutta poikkeaa varsin huomattavasti tavallisesta saksasta. Ystäviä on Sveitsissä, suomalaisia ja sveitsiläisiä. Ja nuorin lapsistani on syntynyt Sveitsissä…
Alla olevaan voisi lisätä, että Sveitsissä tehdään töitä 40 tuntia viikossa, virkamiehet 42, ja se aika ei sisällä ruoka- ja kahvitaukoja, vaan ne tulevat työajan lisäksi. Vuosilomaa on kaksi viikkoa. Ja jokainen aikuinen mies on velvollinen osallistumaan oman kylänsä tai kaupunginosansa palokunnan toimintaan…
Eihän elämä oikeasti sillä tavalla mene, että kopioidaan tuosta vaan toisen maan tavat. Jokainen seutu on kasvanut sellaiseksi kuin se nyt on. Mutta minun mielestäni voisi kyllä hyväksi koetun ottaa itselleen. Me emme näes ole ainoita ihmisiä maailmassa.
…………………………………………………………
Kalliokoski kirjoittaa näin:
”Minulla on jo vuosikymmenien ajan ollut unelma. Eli toive päästä tutustumaan Sveitsiin. Television, elokuvien ja kirjojenkin kautta on muodostunut mielikuva mahtavien Alppien hallitsemasta maasta, jossa asuu omintakeinen itsenäisyyttään ja puolueettomuuttaan tarkoin varjeleva kansa. Siellä toteutetaan myös pitkälle menevää kansalaisyhteiskunta-periaatetta. Demokratia toteutuu siten, että kansanäänestyksien kautta kansalaisilla on mahdollisuus suoraan vaikuttaa lainsäädäntöön sekä liittovaltiossa että kanttoneissa.
Vaikka Sveitsillä on omia luonnonvaroja erittäin niukasti, niin siitä huolimatta se on yksi maailman vauraimmista maista. Itse asiassa keskimääräinen vauraus henkeä kohti on maailman suurin.
Olin jo luopunut tavoittelemasta tätä unelmaa, kun ehkä vähän yllättäen saimme kesäkuun lopulla vaimoni sisaren pojalta vierailukutsun Lausannen kaupunkiin.
Isäntäperheen opastama junaretki yli 2000 metrin korkeudessa sijaitsevaan vuoristokylään sekä Alppien ylitys autolla osoitti todeksi maisemien jylhyyden ja suorastaan huikeat näköalat Alppien huipulta laaksoihin ja erittäin viehättäviin vuoristokyliin. Saimme kuulla, että vuoristoseutuja asutetaan taas uudestaan. väki pakeni sieltä aikaisemmin työn ja helpomman elämän toivossa kaupunkeihin. Nyt ihmiset tulevat taas viikonloppuisin ja lomilla ylös vuoristoon. Vanhoja rakennuksia korjataan, rakennetaan uusia vuoristoratoja, urheilukeskuksia, hotelleja ja loma-asuntoja.
Kalleimmat asunnot eräässä lomakeskuksessa maksoivat noin 13 miljoonaa Sveitsin frangia eli noin 10 miljoonaa euroa. Käsittämätöntä, vaikka maa onkin eräs maailman kalleimpia ellei kallein.
Kylien ja kaupunkien viehättävyys ja siisteys suorastaan mykistää vierailijan.
Tiukka lainsäädäntö ja valvonta, mutta myös kansalaisten tuntema perinteiden arvostus johtaa siihen, että vanhasta kyläkuvasta pidetään huolta. Perinteiden arvostus näkyy siinäkin, että maassa on yli 700 kotiseutumuseota. Saavutukset säilytetään ja olemassa olevaa hoidetaan.
Tässä olisi todella meille kalajokisillekin paljon opiksi otettavaa. Lainsäädäntö Suomessakin on toki olemassa, mutta valvonta on riittämätöntä. Ja kansalaisten asenteissakin on korjattavaa. Tässä ympäristölautakunnalla, kansalaisjärjestöillä ja mm. kyläyhdistyksillä olisi paljon tehtävää.
Toisaalta kaavoituksen osaltakin pitäisi jälleen kerran miettiä, että mikä on realistinen Kalajoen asema ja rooli tässä kuntakentässä ja mikä on kaavojen oikea, tarpeesta lähtevä mitoitus. Olemmeko viihtyisä maaseutukaupunki vai pyrimmekö jonkinlaiseksi bisnes-cityksi korkeine kerrostaloineen? Vain todellisista tarpeista lähtevä kaava voi käytännössä edistää rakentamista.
Toinen asia, joka niin ikään jäi matkalta mieleeni on se, että Sveitsissä rakennuksen käyttäjän katsotaan olevan 150-200 vuotta, ehkä enemmänkin. Tämä perustuu juuri kiinteistöjen lainmukaiseen huolenpitoon ja hoitoon. Suomessa rakennusten käyttöikä on huomattavasti lyhyempi. Asenne on paljolti sellainen, että vanhaa ei kannata korjata, vaan mieluummin rakennetaan uusin ja nykyaikainen. Näin kyläkuvasta muodostuu helposti sekava rykelmä rakennuksia ilman yhtenäistä kyläkuvaa ja miljöötä. Joitakin poikkeuksia toki onneksi on.
Isäntämme oli ostanut läheltä Lausannen kaupunkia sijaitsevasta idyllisestä kylästä asunnon. Se on maan tavan mukaan vanhaan kiinteistöön peruskorjattu ja varustettu nykymukavuuksin. Tontilta on erinomaisen mahtava näköala Geneven järvelle ja taustalla näkyvät majesteettiset Alpit. Kauppahinnasta ostajan on rahoitettava omavastuuosuutena vähintään 20 %, minkä jälkeen pankki on valmis rahoittamaan loput. Kun isäntämme suomalaisen tavan mukaan meni pankinjohtajan puheille sopiakseen lainan lyhennysohjelmasta, niin pankinjohtaja kyseli kummastuneena, että haluatko sinä maksaa lainan pois. Eihän siinä ole järkeä. Hoidat vain lainan korot 2,5 %, niin asiat ovat kunnossa. Eli tässäkin tuli esiin se, että kun kiinteistö on lainan vakuutena ja sen kunnossapidosta huolehditaan asianmukaisesti, sen arvo säilyy, eikä pankilla ole mitään tarvetta periä lainaa takaisin. Jos taas tulee tarve myydä kiinteistö, niin sekin on helppoa, koska lainaosuus on jo valmiina.
Lopuksi voisi todeta, että Sveitsi on pieni, mutta varsin moni-ilmeinen maa, josta riittäisi paljonkin kirjoitettavaa. Eräs merkittävä asia on, että kun Suomessa kuntien määrää ollaan jopa pakkotoimin supistamassa, niin Sveitsissä on noin 2700 kuntaa, joiden merkitys paikallisen demokratian, aktiivisuuden ja paikalliskulttuurin edistäjinä nähdään aivan keskeiseksi.
Siksi Suomessakin kuntien vähentämisen sijasta olisi mahdollista seurata Sveitsin esimerkkiä ja siirtää laaja-alaiset tehtävät maakuntaitsehallinnolle kanttonien tapaan ja jättää paikalliset asiat kuntien harteille.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti