Mitä kansanedustaja tietää PK-yrityksen viennistä?

Kävinpä tutustumassa eduskuntarakennukseen, kevättalvella vuonna 2007. Kävimme läpi valtuustosalit, puolueen istuntosalit sun muut. Ystäväni, joka toimi tuolloin eduskunta-avustajana, esitteli minut tietenkin myös päämiehelleen. 

 TÄMÄ, tervetuliaislahja, on minulla vieläkin.

Päämies kyseli, mitä teen töikseni ja minä kerroin. Kerroin suomalaisista PK-yrittäjistä Keski-Euroopassa. Minkälaisten ongelmien kanssa he kamppailevat, ja minkälaisten minä. Vienti on usein pienen yrityksen toimitusjohtajan vastuulla, kaiken muun tekemisen lisäksi. Yrittäjän arki sisältää työtä 24/7, verotus on korkea ja byrokratia runsasta ja laajaa. Finnpron palvelut mielletään liian kalliiksi, vain suuryrityksille sopiviksi. 

Monet suomalaiset toisaalta eivät noudata sopimuksia, valmistavat huonoa laatua ja kuvittelevat olevansa maailman parhaita, koska ovat suomalaisia. Kuvittelevat, että mikä tahansa suomalainen tuote myy maailmalla, koska se on suomalainen. Ennen kaikkea eivät useinkaan käsitä sitä, että muualla tehdään asioita eri tavalla kuin Suomessa. Oikeassa elämässähän asiat eivät mene näin, vaan ne menevät aina ja vain ostajan ehdoilla. Luettelin koko joukon esimerkkejä tapahtuneista asioista. Kerroin myös saksalaisten, sveitsiläisten ja ranskalaisten pankkien ja rahoittajien mietteitä investoimisesta Suomeen. Ei kiitos, liian hankalaa, sanovat.

Edustaja kuunteli tarkkaavaisesti ja sanoi sitten olevansa kauppa- ja teollisuusjaston sekä valtiovarainvaliokunnan jäsen ja siksi aihe kiinnostaa. Ja että hänelle oli kerrottu Suomen viennistä aivan muuta. Siellä annettu kuva oli ruusuinen, minun antamani rosoinen. Totesin siihen vain, että en tiedä mistään jaostoista, kerronpahan vain tapahtumista ja tekemisistä ruohonjuuritasolla, siellä käytännön työssä.

Päivä päättyi siihen, että ystäväni melkein suuttui, kun meidän keskustelustamme ei ollut tulla loppua lainkaan, ja hänellä oli ihan muuta mielessä. Ja poliitikko hänkin sentään.

Mitä tästä opimme? Ainakaan vientiasioissa Suomen valtion virallinen versio ei ole yhteneväinen todellisuuden kanssa. Kuka paneutuisi joskus todellisiin ongelmiin? Mielestäni yrittäjyyttä pitää opettaa jo koulussa, Suomen pitää panostaa monipuoliseen kielitaitoon, opettaa enemmän ymmärtämään ja hyväksymään erilaisia toimintatapoja ja tehdä yrittämisestä palkitsevaa. Suomi kun nyt vaan ei ole maailman napa, ei Jumalan valittu kansa, vaan yksi maa muiden joukossa.