Pelon juhlaa

Jörg Schindlerin Der Spiegel –lehdessä viime kesänä julkaistua artikkelia mukaellen. Schindler on kirjoittanut aiheesta kirjan ”Panikmache – wie wir vor lauter Angst unser Leben verpassen” (”Pelottelu  - miten me unohdamme elää, koska pelkäämme niin paljon“).

Se jolla paljon on, on paljon menetettävää. Siksi pelko on niiden uskollinen seuralainen, joilla on puolustettavanaan tietty hyvinvointi.

Joka tuutista tulee nykyisin kauhua: on terrori-iskuja, geenimanipulaatiota, ydinvoimalan räjähdyksiä, kammottavia epidemioita. Media riepottelee vähäisiäkin tapahtumia luihin ja ytimiin asti. Ja jos ei mediasta nähnyt, niin ainakin tuttavan tuttavan naamakirjasivulta. Uusien vaihtoehtopuolueiden kuten Saksan AfD:n tai Suomen vihreiden menestys perustuu pelon lietsomiseen. AfD:n johtaja Frauke Petry onkin sanonut suoraan: ”Tarvitsemme pelkureita, jotta voimme liikuttaa massoja.”

Saksalaisista joka neljäs pelkää joutuvansa väkivallan uhriksi. Melkein puolet väestä on sitä mieltä, että vaara kasvaa vuosi vuodelta. Totuus on kuitenkin päinvastainen. Esimerkiksi murha: Saksan poliisi kirjasi vuonna 2000 murhia 454. Viisi vuotta myöhemmin murhia oli 387, siitä vielä viisi vuotta myöhemmin 293, vuonna 2015 murhia oli 281. Sama suunta vamman tuottamisella ja ryöstöillä. Väkivaltarikosten määrä väheni vuoden 2007 luvusta 218.000 vuoteen 2015 lukuun 181.000. Samanaikaisesti pelkäävien ihmisten määrä kasvoi 60 prosentista 82 prosenttiin. 

Itse asiassa kaikkien vaarojen määrä on vähentynyt. Se koskee jopa terrorismia. Me emme ole ikinä eläneet niin turvallisessa maailmassa kuin juuri nyt. Sodan ja kurjuuden eurooppalaiset tuntevat vain kertomuksista. Absoluuttisesti köyhiä ei oikeastaan ole ollenkaan, kukaan ei kuole nälkään. Kaikista elintarvikeskandaaleista huolimatta ruokamme ei juuri milloinkaan ole ollut niin terveellistä kuin nyt. Yksikään tarttuvista taudeistamme, ei edes AIDS, ole saanut sellaista tuhoa aikaan kuin aiempina aikoina. Vuosina 1346 – 1350 esimerkiksi rutto tappoi valtavia väestömääriä Pohjois-Euroopassa. Influenssaan kuoli talvella 1918/19 maailmanlaajuisesti vähintään 25 miljoonaa ihmistä. Siis enemmän kuin ensimmäisen maailmansodan aikana. 

 

On kuitenkin olemassa koko joukko maita, joissa joka kymmenes lapsi ei saa käydä koulua, sillä se kuolee sitä ennen. Maailmanlaajuisen ruokaohjelman mukaan 800 miljoonaa ihmistä kärsii nälkää – siis 145 kertaa enemmän kuin Suomessa on ihmisiä. Siihen verrattuna meidän herkkyytemme ja intoleranssimme ovat suorastaan luksusta, johon ”meillä on varaa, koska meillä on puhdasta vettä, katto pään päällä, talvella lämmin asunto ja mahdollisuus tehdä terveellistä ruokaa”, saksalainen taloustieteilijä Walter Krämer kirjoittaa.

Mutta eikö vaara vaani koko ajan joka puolella? Siltä näyttää, koska näemme katastrofeja nykymedian ansioista liian läheltä. Jotkut pelkäävät niin hirveästi, että he menevät heti kyykkyyn, kun jossainpäin Kiinaa kaatuu säkillinen riisiä.

Jos Japanissa vahingoittuu ydinvoimala, ostavat eurooppalaiset tonneittain jodia, ja heti sen jälkeen kuitenkin istuvat lentokoneeseen. Jos lentokone putoaa, ajamme varmuuden vuoksi autolla. Ehkä emme tiedä tai ainakaan ajattele, että autossa onnettomuusriski on paljon suurempi. Näin kävi Amerikassa tornien kaatumisen jälkeen: ihmiset kulkivat autoilla, eivät lentokoneilla. Samassa suhteessa nousivat sitten liikenneonnettomuudet. Ja kun saksalainen pilotti syöksyi koneineen Alpeilla, ei kukaan uskonut, että juuri se vuosi – 2015 – oli ilmailuhistorian turvallisin. ”Media valehtelee” – ajattelivat monet.

Useimmat ihmiset eivät osaa erotella vähäisiä, liioiteltuja ja todellisia riskejä. Monet pelkäävät esimerkiksi geenimuunneltuja ruoka-aineita. Samoja ihmisiä ei kuitenkaan yhtään huoleta liian rasvainen, makea, yksipuolinen ravinto, joka on useimpien nk. hyvinvointisairauksien syy. Huumeiden vapauttamisen puolesta käydään kuumia keskusteluja, mutta samalla unohdetaan alkoholi, joka on se huume, joka on takuuvarmasti tappanut enemmän ihmisiä kuin kaikki laittomat huumeet yhteensä. Ja entä sitten terrorismin pelko! Niin vaikealta kuin se tuntuukin ymmärtää, on totta, että jopa Pariisin terrori-iskussa, jossa kuoli 130 ihmistä, kuolleita oli vähemmän kuin mitä kuolee Saksassa passiivitupakoinnin seurauksena joka vuosi: keskimäärin 3300. 

 Me elämme aikaa, jolloin ihmiset elävät vanhemmiksi kuin koskaan aiemmin. Samalla me pelkäämme yhä pahemmin. Me haluamme kaikin mahdollisin keinoin varautua mitä epätodennäköisimpiin vaaroihin.

”Yllättävää kyllä, hyvinvoinnin kasvaessa turvallisuuden tarve kasvaa”, saksalainen poliitikko Norbert Blüm on sanonut. Kun vuoristokiipeilijä on saavuttanut vuoren huipun, hän ei enää voi nousta ylemmäksi. Entäpä jos tuleekin sadetta eikä pääsekään huipulle? Jotkut eivät pääse. On niitä, jotka eivät ehkä pystykään enää maksamaan sähkölaskuaan.

Pelon lietsojia on kaikkialla. Lääkefirmoissa, vakuutuksissa, elintarviketeollisuudessa, turvapalveluissa, mediassa. Vuosisadan pandemia sikainfluenssa oli tästä hyvä esimerkki. Raha ratkaisee. Uutinen, jossa ei veri vuoda, ei kiinnosta ketään.

Ja politiikassa. Donald Trump näyttää mallia. Hän nousi valtaan ihmisten peloilla. Koko Euroopassa populistit seurailevat tätä helppoa reseptiä, ja aiheuttavat vanhoille puolueille suurta päänvaivaa. Olisi terveellistä erotella kuvitellut vaarat todellisista. Ikävän monille riittää, että löytyy syyllinen, jonka niskaan voi sälyttää kaikki syyt ja kaikki omat pelot. ”Jos maahanmuuttajia ei olisi, heidät pitäisi keksiä”, kirjoittaa sosiologi Zygmunt Bauman. Vierasta, tuntematonta vastaan monet rakentavat aitoja. Ja ovat sitten omien pelkojensa vankeja.