lauantai 5. elokuuta 2017

Mihin katosi sivistyksemme?


Tyrmistyneenä luin Rax Rinnekankaan kirjaa ”Kadonnut kieli”. Kielenopettajana ja yleensäkin kielistä kiinnostuneena toki jo tuollainen otsikko kiinnittää huomioni. Ja voi, mitä tämä mies kirjoittakaan! Kuin suoraan sitä, mitä olen jo jonkin aikaa miettinyt ja - pelännyt pahinta.

Me tiedämme, että suomalainen nuoriso roikkuu netissä ja että yliopiston opettajien mielestä iso osa edes yliopisto-opiskelijoista ei enää osaa kirjoittaa. Koululaitoksemme auttaa kehitystä poistamalla kirjat ja pakottamalla kaikki lapset käyttämään tablettia.

Onhan Suomessa ennenkin virheitä tehty. Nyt kun on poistettu kaunokirjoitus, poistetaan kirjallisuuskin - ja sen myötä kieli.

Suomessa on puolue, joka sanoo ajavansa Suomen etua. Minä näen, että se ajaa omaa valtaansa ja etupäässä Amerikan etua. Sielläkin keskitytään kuluttamaan englanninkielistä aamusta iltaa, jokapäiväinen kielemme on muuttumassa fingelskaksi, varsinaista kulttuuria, jonka perusta on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, yritetään murentaa kaikin keinoin. Eiikö heidän ja meidän kaikkien pitäisi nimenomaan pyrkiä vahvistamaan omaa kieltämme ja kulttuuriamme sen sijaan, että yritämme sitä kaikin keinoin heikentää?

Mitenkähän moni suomalainen pystyy enää lukemaan kirjallisuutta jollain muulla valtakielellä kuin englanniksi? Ja yleensäkään mitään muuta kuin viihdekirjallisuutta? 

Olin englantilaisen kirjakerhon jäsen pari vuosikymmentä ja ostin usein, en ihan joka kuukausi englanninkielistä kirjallisuutta kielitaitoani ylläpitääkseni. Totean, että vaikka puhun englantia kyllä sujuvasti, lukeminen ei aina ollut lainkaan helppoa. Se johtuu siitä, että englannin kieli on ihan muuta kuin kouluenglanti: vaikka kielioppi on helppo, sanasto on monikerroksinen.

Rinnekankaan mukaan suomalaiset eivät arvosta kääntäjän työtä eivätkä siis lue käännöskirjallisuutta. Väite, että alkuperäinen teksti on aina parempi kuin käännös, ei mielestäni pidä lainkaan paikkaansa. Hyvä käännös on aina uusi taideteos ja itse asiassa kannattaa lukea molemmat.

Suomalaiset ovat Rinnekankaan mukaan kadottaneet juurensa. Kun kerran käännöskirjallisuutta ei ole, saamme aikaan sisäänlämpiävän yhteiskunnan, jonka kieli köyhtyy. Meidän sivistyksemme kehto on Keski-Euroopassa.

Siteeraan: ”Julminta on se, että vain ikuisen Neuvostoliiton voiman pelko eli kansallisen itsenäisyytemme menettämisen hirveä pelko havahduttaa meitä suomalaisia aika ajoin ajattelemaan kansallisen olemassaolon säilymisen ehtoja. Mutta kasvavaa ulkopuolisuutta suhteessa koko eurooppalaiseen kulttuurilliseen todellisuuteen ja kirjallisuuteen mikään pelon sysäämä ajatus ei poista.

Meillä on hyvin pitkä matka jopa täysin yksinkertaisen vastavuoroisuuden – Immanuel Kantin filosofian – sisäistämiseen. Sen johdosta: Kun Suomi sulkee itsensä – tietoisuutensa ja ymmärtämisensä, kirjakauppansa ja kotinsa – keskieurooppalaiselta kirjallisuudelta, niin miten meillä on ylipäänsä edes oikeutta olettaa, että yksikään keskieurooppalainen kustantamo julkaisee tuntematonta suomalaista kirjallisuutta - ranskaksi tai saksaksi?
Tätä muutosta edistäisi ratkaisevalla tavalla jo se, kun valtakunnan tasolla toimivan suppean perusmedian sisältä syntyisi ja kehittyisi vuona 1946 perustetun saksalaisen Die Zeit –laatuviikkolehden veroinen, eri yhteiskuntien ja kansainvälisten todellisuuksien kaikkia ydinaloja – kulttuureista tieteisiin, politiikasta talouskysymyksiin – analysoiva, paperille painettu laatulehti, joka ilmestyisi valtakunnallisesti korvaten nykyisen paperille painetu lehdistön, josta osa kuolee virtuaalisen tiedovälityksen seurauksena tulevina vuosina. ”


Niin. Minä(kään) en luota suomalaiseen mediaan. Toimittajat tekevät juttujaan siten, että ne myyvät. Eivät useinkaan ota asioista selvää. Ja ne myyvät vain, jos ne sisältävät sensaatioita...

1 kommentti:

  1. Entäs me ulkosuomalaiset Keski-Euroopan maissa esim. saksalaisella kielialueella? Kannattaako meidän enää ylläpitää suomenkielentaitoamme? Meidän identiteettimme on vielä 30- 50 vuoden jälkeen vahvasti kiinni äidinkielessä. Onko meidän parempi vaihtaa identiteettiämme? Me vanhat kykenemme jo vaivattomasti lukemaan saksankielistä kirjallisuutta ja saamaan kaiken informaation saksaksi. Kannattaako meidän raahata lapsiamme rasittavan koulupäivän jälkeen suomalaisiin kielikouluihin ja kerätä varoja niihin myyjäisillä jne? Mm. Saksassa on 22 suomikoulua. Saksan kouluissa on kirjallisuudella suuri merkitys jo alakoulusta asti. Meidän ulkosuomalaisten lapsemmekin oppivat samat asiat. He oppivat koulussa myös englantia kuten koululaiset Suomessakin. Onko tavoitteena, että seuraavat sukupolvet kommunikoivat kummallekin vieraalla englannin kielellä? Suomalaiset (lapset) saattavat menettää kielensä ja kulttuurinsa, saksankielialueen ihmiset eivät. Maahanmuuttajiakaan ei jätetä yhteiskunnan ulkopuolelle oman äidinkielensä ja/tai englanninkielen varaan.

    VastaaPoista