Varaston kätköistä löytyi mappi, johon olin jokunen vuosi sitten kerännyt
aineistoa blogistani mahdollista uutta julkaisua varten. Kyse oli Saksasta
tulleen paluumuuttajan ajatuksista. Vuosikymmenien jälkeen kotimaahan paluu on
kaikkea muuta kuin helppoa. Ihan kaikki asiat pitää opetella uudestaan,
paikallistiedoissa on isoja aukkoja, ja sitä, mitä on maailmalla oppinut, joko
vähätellään tai peräti haukutaan. Paluumuutto on ollut useimmille Suomeen
palanneille shokki.
Satu Rommi on kirjoittanut paluumuutosta kirjasen ”Loskalauluja”.
Hän kirjoittaa:
”Suomeen palaava päätyy pakostakin pohdiskelemaan itseään,
identiteettiään ja omaa suomalaisuuttaan. Kuinka paljon oma identiteetti on
sidoksissa suomalaisuuteen?”
Olen tullut siihen tulokseen, ettei minun tarvitse sopeutua
yhtään mihinkään. Sille tosiasialle, että ulkomaan kokemusten myötä
yksinkertaisesti tietää enemmän asioita kuin paikallaan pysynyt suomalainen, ei
voi mitään. Se herättää kateutta, vaikkei yhtään leventelisi, mutta se ei
niinkään kerro paluumuuttajasta, vaan paikalleen jääneestä itsestään. Sellainen
pitää vain hyväksyä. Ei kaikkien ihmisten kanssa tarvitse olla kaveri.
Ehkä siksi olen nyt oikeassa ammatissa maahanmuuttajien
kouluttajana. Olenhan itse tehnyt kaikki ne virheet, mistä heitä nyt
varoittelen. Monet opiskelijani ovat sanoneet, että en ole ”oikea suomalainen”,
kun en pidä Suomea maailman parhaana maana. Suomalaiset itse kun kehuvat olevansa maailman parhaita kaikissa asioissa - joita ei objektiivisesti voi mitata. Totta kai asuminen ulkomailla, kokemukseni
Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä kasvattavat ja avartavat silmiä. On sitä
paitsi ihan eri asia käydä turistina jossain kuin asua siellä. Tämähän ei
tarkoita, että väheksyisin hyviä asioita Suomessa. Mutta että kaikki pitäisi
aina ja edelleen tehdä niin kuin on aina tehty – sitä en ymmärrä. Suomihan on
juuri siitä kehittynyt, että se on ottanut vaarin muualta tulleista
vaikutteista. Pahinta Suomelle on joidenkin ehdoton vaatimus laittaa rajat
kiinni. Meidän pitää ennemminkin hyödyntää se tietotaito, jonka maahanmuuttajat
tuovat tullessaan. Maahanmuuttajat, eivät edes pakolaiset ole valkoisia
tauluja, johon me voimme kirjoitella mitä haluamme. Kannustan heitä hyväksymään
maan tavat ja toimimaan hyvien tapojen puitteissa, mutta samalla muistamaan
oman alkuperänsä ja olemaan siitä ylpeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti