Näkökulma: miksi ihmiset valitsevat äärioikeiston?

AfD: Kunpa he vain tietäisivät

Yksi aliarvioiduista syistä Saksan äärioikeistopuolueen AfD:n suosion nousuun on se, että se tarjoaa eräänlaista vääristynyttä ideologista kritiikkiä. Koska sen avulla on helppo elää.

AfD:n tämänhetkiselle korkealle sijoitukselle mielipidemittauksissa on yleensä kaksi pääselitystä. Toinen on "mitä" eli pyörii ennen kaikkea puolueen ohjelman ympärillä. Tämän lähestymistavan mukaan puolue on niin suosittu, koska monet ihmiset haluaisivat sulkea rajat, muuttaa radikaalisti EU:n rakennetta tai lopettaa asetoimitukset Ukrainaan. Toinen lähestymistapa taas tarkastelee "miten" ja näkee puolueen huiman suosion syyn ennen kaikkea siinä, että se toimii tyytymättömien ihmisten protestipuolueena aggressiivisen ja hyvin räätälöidyn viestinnän kautta mediassa ja sosiaalisissa verkostoissa.

Periaatteessa molemmat ovat luultavasti totta. Ratkaisevampaa on kuitenkin se, että on olemassa kolmaskin selitys, joka on jossain määrin kahden muun selityksen rajalla. Ja se on se, että AfD:llä - kuten monilla muillakin oikeistopopulistisilla puolueilla - on tarjolla erityinen ajattelutapa. Tämä sanoo: kaikkien suurten yhteiskunnallisten ilmiöiden takana on toinen, piilotettu totuus. Ukrainan sota? Se ei ole hyökkäyksen kohteeksi joutuneen kansakunnan selviytymistaistelu, vaan Yhdysvaltojen valtakirjasota uusien aseiden testaamiseksi! Koronatoimenpiteet? Ei yritys suojella väestöä, vaan järjestelmäpuolueiden biopoliittinen hyökkäys vapaa-ajattelijoita vastaan! Siirtolaisuus? Ei työntö- ja vetotekijöiden yhteispeliä, vaan osa ´suurta väestönsiirtoa´!"

Tämän voisi yksinkertaisesti liittää salaliittoteorioihin. Ja on varmasti totta, että jotkut AfD:n toimihenkilöt ja äänestäjät kannattavat näitä teorioita. Mutta se olisi helppoa. Ensinnäkin uskoa salattuihin motiiveihin ja pahanlaatuisiin tukijoihin ei esitetä vain edellä mainituissa äärimmäisissä muodoissa. Usein se ilmenee hiljaisina sävyeroina. Mottona on: Yhdysvallat on ensisijaisesti syyllinen Ukrainan sotaan! Tämä on väärin, mutta se ei ole vielä salaliittoteoria. Toisaalta ei ole mitään pohjimmiltaan väärää siinä, että kysytään piilomotiiveista ja -intresseistä. Kaiken lisäksi se on periaatteessa sitä, mikä vasemmistolaisessa ajattelussa on aina kuulunut ideologiakritiikin piiriin.

Karl Marxin ja Friedrich Engelsin ideologian kritiikki tarkoittaa yksinkertaisesti sanottuna väärän tietoisuuden tuomitsemista, joka peittää todelliset yhteiskunnalliset eturistiriidat. Toisin sanoen, Theodor W. Adornon ja Max Horkheimerin termiä käyttäen, kyse on "harhaisen kontekstin" selvittämisestä". 

 

On kuin olisi näkevä ihminen sokeiden joukossa

Mutta myös vasemmistossa on aina ollut vääristyneitä ideologiakritiikin muotoja, jotka ovat esiintyneet kriittisinä mutta rajoittuneet itse asiassa ajattelumallien refleksiiviseen soveltamiseen. Sitten ideologiakritiikki toimii suurin piirtein, kuten ohjaaja John Carpenter osoitti - valitettavasti melko epäironisesti - vuonna 1988 ilmestyneessä tieteiselokuvassaan He elävät. Päähenkilö näkee erityisten aurinkolasien avulla todelliset viestit värikkään kulutusmaailman takana. Mainoskylteissä lukee silloin käskyjä "Tottele!", "Kuluta!" tai "Naimisiin ja lisääntymään!", rahaseteleissä lukee "Tämä on sinun Jumalasi!"

Jos tämä on kapitalismikriittistä kansanperinnettä, kuten esimerkiksi vasemmistokabareen osissa vielä nykyäänkin, sitä täydentävät myös melkoisen monien vasemmistolaisten pitkään jatkuneet kaunat. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi oletetut sosiaalisten asioiden puolestapuhujat kääntyvät lopulta täysin antisemitismin tai antiamerikkalaisuuden suuntaan.

AfD:llä on myös populistinen, uudistettu ideologisen kritiikin muoto, mutta oikealta. Poliittisten tapahtumien oletetut piilomotiivit eivät synny poliittisten ja taloudellisten etujen järjestelmällisestä analyysistä, vaan ne ovat aina etukäteen tiedossa: maahanmuuttajat, vasemmistovihreät tai "globalistit". Joskus ne ovat kuitenkin yksinkertaisesti "systeemielementtejä" tai "kansan vihollisia" eli kaikkia, jotka ajattelevat eri tavalla kuin muut kuin ”me”.

Mutta juuri siinä on sen menestys: se ei ole älyllisesti rehellinen ideologiakritiikin muoto, joka olisi avoin oman kantansa eriyttämiselle, monimutkaisuudelle ja itsereflektiolle, vaan päinvastoin. Tällainen oikeistopopulistinen ideologiakritiikin muoto mahdollistaa sen, että voi kuvitella itsensä kriittiseksi aikalaiseksi ilman, että tarvitsee ajatella liikaa. Sen avulla voi nähdä itsensä näkevänä sokeiden joukossa - ja sitten nähdä itsensä joko syrjäytyneenä uhrina tai osana kriittistä vastaeliittiä. Tila, jossa on henkisesti mukava elää.

Tämä on sitäkin valitettavampaa, kun otetaan huomioon, että kriittinen näkemys nykyhetkestä ei oikeastaan edellytä mitään erityistä paneutumista salattuihin motiiveihin ja peiteltyihin todellisuuksiin. Yritysten neljännesvuosiluvut, ilmaston lämpenemisen eteneminen tai paikallisen infrastruktuurin tila voidaan yleensä lukea sanomalehdestä.

Ne, jotka sen sijaan puhuvat mieluummin "globalisteista" tai "koronan diktatuurista", eivät ehkä yksinkertaisesti ole kiinnostuneita todellisista ongelmista.

 Lähde: ZEIT am Wochenende  31/2023

 

Saksalaiset ovat myös tutkimuksissaan löytäneet  yhteneväisyyksiä perheen natsimenneisyyden ja nykyisen äärioikeiston välillä. Samoin sen tosiasian, että siellä, missä on paljon maahanmuuttajia, maahanmuuttajavihamielisyyttä on paljon vähemmän kuin siellä, missä heitä on vähän.