Modernin maailman byrokratiaa

Mieheni hautajaiset tulivat kalliiksi. Paitsi "normaalit" asiat, myös tosi paljon paperisotaa. Sekä hän että minä olimme olleet hyvin liikkuvaisia, joten jokaisesta asuinpaikasta tarvittiin myös asumistodistus.

Tunnetusti Saksa on digitaalisissa asioissa Suomea ja Ruotsia jäljessä. Saksaan kirjoittelin sähköposteja, osin maksoin pienen käsittelymaksun ja sain todistukset myös sähköpostilla. Ihan kätevää.

Sähköpostini saavuttua kuitenkin yhdestä kunnasta soitti ystävällinen virkailija ja kertoi innostuneena, että nyt heiltä voi saada paperin digitaalisesti. Sepä hienoa, siis kuten Suomessa. Ensin hän kuitenkin kysyi, osaanko käyttää tietokonetta.

Inhottava minä, hyi. Vastasin, että ei suomalaiselta tuollaista tarvitse kysyä. Hän ei häkeltynyt, vaan ystävällisesti kertoi koko proseduurin. Menetelmä toimi kahdella tavalla: todistuksen saa, jos on Saksan eläkejärjestelmän digitaalisen palvelun asiakas, tai sitten EU-kansalainen, jota varten täytyy hankkia EU-numero.

Eikun nettiin.

Olen kyllä Saksan veroviraston asiakas, mutta Saksan ulkomaista vastaava virasto ei jostain syystä halua käyttää digipalveluita. Tosin siellä asiat hoituvat vallan mallikelpoisesti ilmankin.

Toinen kanava olikin monimutkaisempi. Ensin pitää etsiä listasta kyseinen EU-maa. Mutta kas, Suomea ei löytynyt. No, ei se mikään ihme olekaan, olihan vasta vuosi 2024 ja Suomihan on ollut EU:n jäsen vasta vuodesta 1995.

Mitä nyt?

Oli toki vielä yksi mahdollisuus: lähteä itse hakemaan tuo paperi tai valtuuttaa joku muu se hakemaan. Matka Saksaan tuota paperia varten olisi ollut jotakuinkin suhteettoman kallis. Koska myös tuon kunnan asumisesta on pitkä tovi, sekin olisi ollut isompi urakka.

Pohdiskelin asiaa tovin ja päätin sitten: kirjoitan vanhanaikaisen kirjeen. Kirjoitin kunnanvirastoon paperisen kirjeen, höystin sen tapani mukaan kuivalla huumorilla, laitoin kuoreen ja postimerkin päälle ja vein postilaatikkoon. Lisäsin mukaan vaaditun palvelumaksun, kymmenen euron setelin. 

Kirje Saksaan saattaa kestää aikoja, mutta tällä kertaa kirje oli ilmeisesti perillä seuraavana päivänä. Sähköpostiin tuli saman tien viesti virastosta ja sen mukana pyydetty dokumentti.

Mitenkähän kyseinen ystävällinen virkailija asian esihenkilölleen selitti?