Hämmästelen.
Olen kirjoittanut säännöllisen epäsäännöllisesti vuodesta 2009 lähtien, kun useampi tuttavani pyysi minua aloittamaan blogin. Heidän mielestään minulle oli tapahtunut elämässä niin paljon kaikenlaista, että siitä kannattaisi kirjoittaa.
Ja tottahan se onkin.
En kuitenkaan koskaan ajatellut kirjoittavani suurelle maailmalle. Kirjoitin lähinnä niille, joita aiheeni kiinnostivat. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Eilen blogillani oli 1 026 lukijaa. Noin tuhat näyttää olevan tavallinen päiväkohtainen määrä. Joskus lukijoita on vähemmän, mutta toisinaan useita tuhansia.
Tilastoista näkyy myös jotain muuta mielenkiintoista: osa lukijoista on etsinyt blogini nimenomaan sen nimellä.
Missä nämä ihmiset oikein ovat?
Koska kirjoitan suomeksi, voisi kuvitella heidän olevan Suomessa.
Vaan eivätpä ole.
Heitä löytyy kaikkialta maailmasta: Intiasta, Indonesiasta, Vietnamista, Meksikosta, Argentiinasta, Etelä-Afrikasta – ja toki myös eri puolilta Eurooppaa.
Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan suuri osa lukijoista oli Venäjällä. Nyt ei juuri lainkaan. Syy lienee se, ettei amerikkalaisiin palveluihin ole enää samanlaista pääsyä kuin aiemmin.
Toinen suuri tyhjä alue kartalla on Kiina.
Kun katsoo maailmankarttaa blogin kävijätilastoista, näkee samalla yllättävän hyvin, missä internet on vapaasti käytettävissä – ja missä ei.
Miten tämä kaikki on mahdollista?
Nykytekniikka tekee ihmeitä. Selain kääntää tekstin hetkessä lähes mille kielelle tahansa. Lukija ei ehkä osaa sanaakaan suomea, mutta voi silti lukea suomalaisen blogin omalla äidinkielellään.
Siinä on jotain sekä hienoa että hieman hämmentävää.
Pitäisikö tästä olla ylpeä?
Vai pitäisikö epäillä koko tilastoa?
En tiedä.
Ja sitten tulee vielä yksi ajatus.
Pitäisikö hankkia blogiin mainoksia ja yrittää ansaita sillä rahaa?
Niin kuin tekevät influensserit ja somevaikuttajat...
...
Ei taida olla minun juttuni.
Kyllä kyllä, ylläoleva teksti on minun. Mutta ChatGTP oli apunani... 😉
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti