keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Enkeleitä, onhan heitä

*Suomen talvea*

Ei liene kenellekään iso yllätys, että talvella keli saattaa olla liukas. Suomalaisten ajotaidosta liukkaalla antoi liikenneopettaja hiljan arvosanan seitsemän. Oma ajotaito yliarvioidaan säännöllisesti.

Olen liikkunut Suomessa talvella millä autolla milloinkin, säässä kuin säässä, vaikka asuinkin Saksassa. Myös siellä keli saattaa olla liukas - aivan samalla tavalla kuin täälläkin. Älkööt suomalaiset ajotaitonsa puolesta yhtään pullistelko. Minusta suomalaisten ajotaito on - verrattuna Keski-Eurooppaan - huomattavan huono. Ne jotka minut tuntevat, tietävät miten autoa ajan ja miten paljon.

Vaan kerrankos sitä! Lähdin eilen myöhään iltapäivällä Kouvolasta Kuusaalle. Nollakeli. Vauhtiakaan en ehtinyt edes ottamaan, kun auto suistui luisuun ja päätyi koko pituudeltaan ja painoltaan penkkaan. Huh, ei vastapäiselle kaistalle! Sanoisinko, että hukkui pehmeään lumeen.

Siellä se, rumsdibums! Otin autosta lapion ja kävin ensin kuorimaan autoa lumesta. Kyydissä ollut serkkuni totesi, että yksin emme lumesta pääse, joten hän soitamaan miehelleen, että tulisi vetämään meidät pois. Mutta mies vastaa puhelimeen, että ei voi nyt tulla, kun on juuri ajanut ojaan ja odottelee hinausautoa...

Kymmenittäin autoja ajoi ohi. Ryhdyimme siis mukana olleella lapiolla kaivamaan autoa kinoksesta. Vastapäisellä kaistalla vihdoin pysähtyi autoilija ja kysyi, tarvitsemmeko apua. Serkkuni vastasi että totta kai. Niinpä tämä mies ryhtyi toimiin. Auttoi kaivamaan auton esiin. Soitti kaverilleen, joka veti auton tielle. Auttoi poistamaan pahimmat moottoritilasta pakkautuneet lumet. Tarkisti toiminnat ja totesi, että laturin hihna on poikki. Auttoi löytämään hihhan. Haki kotoaan työkalut, laittoi hihnan paikalleen. Ajoi perässäni serkkuni kotiin asti, jotta näkisi, että varmasi pääsen perille.

Ehdin jo välillä kysymään, mistä hänellä on minulle niin paljon aikaa. Hän vastasi: "Minulla ei ole nyt mitään muuta kuin aikaa sinulle."

Välin paikalla kävi läheisen jätekeskuksen mies ja tuumasi, että jo toinen auto tänä vuonna tuossa samassa penkassa.

Melkein kolmen tunnin työn jälkeen halusin toki korvata palvelun. Vaan tämäpä mies sanoi, että mikään maksu ei tule kuuloonkaan. Ei suostunut edes kertomaan nimeään. Sanoi, että minun ei tarvitse siitä huolehtia, sillä kyllä tämä hänelle elämässä palautuu - se on karman laki!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti