perjantai 1. tammikuuta 2010

Ei ole aikaa

Me teemme kaikki ja aina valintoja. Kun emme tee tietoista valintaa, teemme kuitenkin valinnan. Valitsemme aina sen, mikä sillä hetkellä tuntuu mielenkiintoisimmalta.

Usein saan kuulla, että ei ole soittanut kun ei ollut numeroa. Numeron saa kätevästi eniron numeropalvelusta netistä, vain yksi pieni maksu ja se yhden ainoan kerran, sen jälkeen hakupalvelu on aina käytettävissä. Tai tietenkin on niille, jotka eivät tiedä että ei ole kovinkaan järkevää heitellä rahaa ikkunoista ja ovista ulos, on puhelimen hakupalvelu. Vähän on loppujen lopuksi salaisia numeroita. Sitten on erilaisia muita hakupalveluja. Ja kaikissa puhelimissa on toiminto, että sisään tulleen numeron voi tallentaa nimellä omaan puhelimeen. Siis olisi voinut. Kun sitä numeroa ei siis ollut, ei voinut soittaa. Sille joka puhelua odotti eikä sitä tullut, tuli perille viesti että hänestä ei välitetty, hän tai asia ei ollut tärkeä.

Itse inhoan puhelimessa puhumista yli kaiken. Siksi viestitän mieluiten toisilla tavoin.

Yhtä usein saan kuulla, että ei voinut kirjoittaa kun ei ollut osoitetta. Googlaamalla saa selville yllättävän paljon. Kaikkien näiden netin olemassaolovuosien aikana ja kaikkien niiden tuhansien ihmisten kohdalla joita olen työni puolesta tai muuten tavannut tai enimmäkseen oikeammin joutunut tapaamaan, vain kaksi on keksinyt googlettaa. Välin tulee todellakin kysyttyä, missä ihmisten aivot.

Lisäksi on olemassa erilaisia menetelmiä taltioida osoitteita. Itse käytän yhä vielä ja varmaan hamaan kuolemaani asti yksinkertaista kortistoa. Paksua paperia, jota kartongiksi kutsutaan. Siis: varsin tarkoituksellisesti en käytä tietokonetta, enkä mitään sähköistä välinettä, syystä että olen kahdesti menettänyt kaikki vaivalla kerätyt osoitteet. Toisen vahingon teki ruotsalainen yhteistyökumppanini järjestelemällä kovalevyni tietämättäni uudelleen. Se tapahtui Allensbachissa; se mies teki minulle muutenkin paljon hallaa, mutta se on toinen tarina se: sellainen ihminen, joka yrittää hoitaa markkinointia, mutta ei uskalla keskustella asiakkaitten kanssa, ei juuri hyödytä mitään... Liika luottamus minun puoleltani ei ollut hyvä asia!

A7-kokoinen kortisto osoittautui tässä modernissa Suomen maassa isoksi ongelmaksi. Ihan Helsinkiin asti piti mennä ja sittenkin löydettiin vain hätäapu, eikä tuon kokoisia kortteja lainkaan, eikä muitakaan, mutta onneksi yksi työrupeama Simpeleellä kartonkitehtaassa mahdollisti omatekoiset kortit, tarkemmin niiden leikkaamiset. Kyllähän tälle "vanhanaikaiselle" menetelmälleni on naurettu täällä Suomessa monet kerrat. Kuitenkin tulipalo on vähemmän todennäköinen kuin kovalevyn rikkoontuminen... !

"Ei ole aikaa" voidaan kiteyttää muotoon "en halua". Aikaa on aina sille mikä on omasta mielestä tärkeää. Nettideittailijat ilmoittavat/valittavat usein, että ei ollut aikaa, ja jättävät vastaamatta viesteihin. Jos miehellä, joka haluaa deittailla ja sanoo olevansa yksinäinen, on aikaa lähteä hiihtämään - mikä on hyvä asia - mutta samanaikaisesti "ei ole aikaa" kirjoittaa lyhyttäkään viestiä saati tavata potentiaalisia naisystäviä, niin perille tullut viesti on selvä: ei ollut mielenkiintoa. Turha sitten on yksinäisyyttä valitella.

Palveluammateissa monet suomalaiset nimenomaan kunnostautuvat siinä, että eivät vastaa viesteihin. Jos toimitusjohtajalla tai markkinointipäälliköllä "ei ollut aikaa" vastata asiakkaan kyselyyn, viesti on sielläkin varsin selvä: firmalla ei ollut mitään mielenkiintoa palvella tätä asiakasta. Turha sitten on lamaa valitella. Kysyä sitten voi, onko pienessä firmassa tehtävät jaettu oikein. Pitääkö toimitusjohtajan ihan itse hoitaa kaikki asiat?

Seuraavaksi ryhtynen, Positiivareiden Jussi Töytärin mallin mukaan, kokoamaan listaa niistä palveluyrityksistä, jotka välittävät asiakkaista. Ensi sijassa haluan mainita tässä Jari Raivion, autokorjaamon Lauritsalasta. Seuraavaksi kalentereita valmistavan firman Time/system Finland Oy:n Vantaalta. Totta kai on muitakin - onneksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti