Alla oleva ei ole mikään historian oppitunti. Asuin vain tuolloin Saksassa, joskin hyvin kaukana Berliinistä, nimittäin Allensbachissa Sveitsin rajalla. Saksa on iso maa.
Olinhan ollut Berliinissä monet kerrat, sekä ennen että nyt jälkeen muurin kaatumisen. Berliini senaatti on jopa kerran kutsunut minut(kin) illalliselle. Kansainväliset yhteydet olivat heille tärkeitä, ja kuuluin kielikoulujen koko maata kattavaan kansainvälisiä asioita hoitavaan puuhaväkeen.
DDR:n pitkäaikainen valtion- ja puolueenjohtaja Erich Honecker oli kotoisin Saarlandista, sieltä mistä ex-miehenikin, tosin naapurikylästä. Ex-anoppini on sukujaan Honecker, hänen serkkunsa Werner Honecker exän kummisetä ja Völklingenin metallitehtaalla työnjohtajana. Hän kertoi olleensa sukunimikaimansa oppaana, kun tämä surullisenkuuluisa Erich oli käynyt kotiseudullaan. Lapseni ovat siis väärän koivun kautta sukua Erich ja Werner Honeckerille – neljännen polven pikkuserkkuja. :-)
”Normaalisuomalaisilla” ei tuolloin tuntunut olevan kovin suurta käsitystä Saksoista; kirjeitä minulle usein läheteltiin osoitteena DDR, tai kun kerroin idästä paenneiden tuttavieni hyvin karmeista kokemuksista, niitä pidettiin Suomessa satuina. Sellaista valtiota kuin BRD ei ole koskaan ollut olemassa, lyhenne oli vain D. Tuo kirjainsarja oli vain kansan lyhenne sanoista Bundesrepublik Deutschland, Saksan liittotasavalta.
Olimme seuranneet kiristyvää tilannetta itäisessä Saksassa 1987-1989 kuten kaikki muutkin länsisaksalaiset. Muistan elävästi tuon suoran TV- ja radiolähetyksen ja DDR:n kommunistisen puolueen jäsenen Günther Schabowskin sanomat sanat lehdistön kysymykseen, milloin DDR:n kansalaisten vapaa matkustaminen länteen sallittaisiin.
Hänellähän ei ollut mallia jota seurata, eikä hän ollut saanut ajoissa tietoa siitä mitä oikeasti oli päätetty, jolloin hän vastasi, varsin empivästi tosin: ”Hm… heti.” Ja sillä hetkellä käsitin kuin välähdyksenä: ”Nyt ne tulevat”. Ja niin kävikin. Trabit tulivat tuhansin joukoin länteen.
Myöhemmin asiaa on ihmetelty kovin, sillä olisihan DDR:n rajavoimilla ollut mahdollisuus ampua ulos pyrkijät siihen paikkaan. Vaan näin eivät tehneet. Heille asti ei viesti ollut vielä mennyt, mitä oli tapahtunut, he olivat täysin ymmällä. Olen kuullut yhden rajavartioston jäsenen sanovan: ”Jos noin monet kansasta ovat sitä mieltä, että he lähtevät, niin minä en yksin heitä pysäytä”.
Wikipedia kertoo: ”Muurin murtuminen johtui oikeastaan väärinkäsityksestä. Syksyllä vuonna 1989 DDR:ssä alkoivat suuret hallituksenvastaiset mielenosoitukset. DDR:n johtaja Erich Honecker erosi 18. lokakuuta ja uusi hallitus päätti marraskuussa lievittää hiukan ankaria matkustusrajoituksia ihmisten lepyttämiseksi. Tiedotteen lukija Günter Schabowski ei ollut mukana päätöksenteossa, eikä tiennyt yksityiskohtia, ja että päätöksen piti astua voimaan seuraavana päivänä ja hän vastasi italialaistoimittajan kysymykseen: "Minun tietääkseni voimassa heti, ilman viivettä." Länsi-Saksan ARD-televisiokanavalla ilmoitettiin kuitenkin erehdyksessä, että kaikki rajoitukset olisi poistettu. Kymmenettuhannet ihmiset ryntäsivät muurille, eivätkä hämmästyneet rajavartijat tienneet, mitä tehdä valtaville hurmioituneille ihmismassoille, jotka vaativat pääsyä muurin toiselle puolelle. Koska vaihtoehtona olisi ollut omien kansalaisten joukkomurha, rajavartijoiden oli annettava periksi ja päästettävä kansanjoukot läpi. Muurin toisella puolella heitä tervehtivät riemuitsevat länsiberliiniläiset. Tätä marraskuun yhdeksättä päivää vuonna 1989 pidetään muurin murtumispäivänä.”
http://einestages.spiegel.de/static/entry/_wahnsinn/3529/bornholmer_strasse.html?o=position-ASCENDING&s=2&r=1&a=713&c=1
Sen jälkeen Saksa ei enää ollut saksittu, mutta Suomi on valitettavasti edelleenkin suomettunut.
Valitettavasti Saksan itäinen ja läntinen osa eivät edelleenkään ole tasavertaisia. Työttömyys itäisessä osassa on valtava verrattuna länteen. Kansleri Helmut Kohl teki isoja virheitä tuolloin, sanoi idän olevan vuoden sisään ”kukkiva maisema”, mutta Saksojen yhtenäistämisen olisi pitänyt tapahtua paljon hitaammin. Ihmiset ja tavat kun eivät muutu hetkessä. Yhä tänäänkin länsisaksalaiset maksavat nk. solidaarisuusveroa, jonka piti kestää vain yhden vuoden. Minäkin olen sitä Saksassa verovelvollisena maksanut.
Kesällä 1990 tulimme Suomeen Leipzigin ja Berliinin kautta, Gdanzin, vanhalta saksalaiselta nimeltään Danzigin laivalla Puolasta. Halusimme näyttää lapsille, mikä on idän ja lännen ero. Lapset olivat kuitenkin tuolloin vielä liian pieniä – 10- ja 8-vuotiaat - mitään siitä ymmärtääkseen. Pikkuvelihän syntyi vasta 1991 Nyt he saavat lukea faktat kirjoista kuten nekin, jotka eivät olleet tuolloin Saksassa.
Historian opetus on muuttunut vanhempien lapsieni ja nuoremman kouluaikoina täysin. Asioita käsitellään nykyisin asioina, tunneperäiset pelot ovat poistuneet.
Muistan matkalta elävästi Leipzigin keskustan talojen katot: kaikki romahtaneita. Miten kaunis kaupunki Leipzig sitten nykyisin onkaan! Myöhemmin ostimme sieltä aika läheltä keskusasemaa sijoitustarkoituksessa asunnon, ja niissä asioissa kävimme Leipzigissa usein. Onhan se asunto siellä vieläkin, mutta nyt se ei enää ole minun…
Nykyisin Berliinin muurin paikalla on enimmäkseen puistoa, ja sitten valtion hallituksen rakennuksia. Unter den Linden on koko Saksan paraatikatu.
Saksa ei ole enää saksittu, mutta kyllä maan liittovaltiorakenteen, saati sitten erottelun Länsi-Itäsaksa, arjessa huomaa. Aina ei kadunmieheltä kuule ylistystä yhdistymisestä. Juhlapuheet ja arki eivät aina kohtaa. Mitä muuten tarkoitat huomautuksella, että suomi on vielä(kin) suomettunut.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Ylistystä en minäkään juuri ole kuullut en itäisessä enkä läntisessä Saksassa. Työni puolesta olen kulkenut paljon molemmin puolin.
VastaaPoistaSuomi on rähmällään sekä Venäjän että EU:n suuntaan, suomalaisilla on taipumus itse asioita miettimättä hyväksyä isomman mielipiteet ja toimintatavat. Enkä tiedä eikö mietitä vai eikö uskalleta. Ollaan yhä samassa tilanteessa kuin Neuvostoliitonkin aikoihin. Esimerkki: EU:n maatalouspolitiikka ja lainat Kreikalle, tai Gaspromin putket. Olin aika yllättänyt siitä, että vaikka aiemmin kävin sentään keskimäärin kerran kuussa Suomessa, niin nyt kun asun Suomessa, asiat näyttävätkin vähemmän ruusuisilta. Suomi on hyvin byrokraattinen ja virkamiesintoinen valtio. Ja totta kai tämä on minun mielipiteeni.
Suomessa tarvittaisiin poliittinen muutos, konsensuspolitiikka on saatava päättymään. Käy keväällä äänestämässä, äänestä muutosta.