”Hei Sun,
olen kahdeksan vuotta vanha. jotkut ystäväni sanovat: joulupukkia ei ole. Isä sanoo, että mitä Sunissa kirjoitetaan, on totta. Pyydän siksi että kerrot, onko joulupukki olemassa?”
Kirjeeseen vastaaminen oli päätoimittajalle niin tärkeää, että hän kirjoitti vastauksen itse. Yli puoli vuosisataa, aina siihen asti kunnes lehti lopetettiin vuonna 1950, lehti julkaisi tämän kirjeenvaihdon ja aina etusivullaan. Aivan oikeutetusti – minun mielestäni – sillä päätoimittajan vastaus kuuluu kauneimpiin joulutarinoihin mitä ylipäänsä on olemassa.
”Rakas Virginia,
nuoret ystäväsi eivät ole oikeassa. He uskovat vain sen mitä näkevät; he eivät usko, että voi olla olemassa sellaista mitä he eivät voi käsittää. Ihmisen mieli on pieni, kuuluupa se sitten aikuiselle tai lapselle. Maailmankaikkeuteen se häviäisi kuin pikkuriikkinen hyönteinen. Ei sellaisen muurahaisen äly riitä ymmärtämään koko totuutta.
Niin, Virginia, kyllä joulupukki on olemassa. Aivan yhtä varmasti kuin on olemassa rakkautta ja jaloutta ja uskollisuutta. Sen takia että niitä on, meidän elämässämme voi olla kauneutta ja iloa. Miten pimeä maailma olisikaan, jos joulupukkia ei olisi!
Ei myöskään olisi Virginiaa, ei uskoa, ei runoutta – ei mitään, mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Vain kaiken näkyvän kauniin varjo jäisi jäljelle. Lapsuuden valo, joka maailman valaisee, sammuisi. Joulupukki on olemassa. Muutenhan ei voisi uskoa satuihinkaan. Tietenkin voisit pyytää isääsi lähettämään jouluaattona ihmisiä pyydystämään joulupukin. Eikä kukaan näkisi joulupukkia – mitä se todistaisi? Ei joulupukkia kukaan noin vain näe. Se ei todista mitään. Tärkeimpiä asioita ei useinkaan näe. Esimerkiksi keijuja ei näe, kun ne tanssivat kuutamossa. Ja kuitenkin ne ovat olemassa. Näitä kaikkia ihmeitä ei pysty edes maailman viisain ymmärtämään, saati sitten näkemään.
Mitä sinä näetkin, ikinä et näe kaikkea. Voit avata kaleidoskoopin ja etsiä kauniita värikuvioita. Löydät vain muutaman värillisen palasen, et muuta. Miksi? Koska on olemassa verho, joka kätkee todellisen maailman, verho, jota ei voi edes maailman kaikki voima rikkoa. Vain usko ja runous ja rakkaus voivat sitä verhoa raottaa. Silloin sen alta kuin ihmeen kautta näkyy kauneus ja ihanuus. Voit sitten kysyä: ’Onko se totta?’ Virginia, mikään maailmassa ei ole enemmän totta ja varmempaa. Joulupukki elää, ja tulee aina elämään. Vielä kymmenen kertaa kymmenentuhannen vuoden päästä hän on olemassa, jotta lapset kuten sinä, täyttyisivät ilolla avoimin sydämin.
Hyvää joulua, Virginia,
Sinun
Francis P. Church.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti