Vuosi taisi olla jotain 1996. Olin jossain muistaakseni suomalaisten kielikoulujen opettajien päivillä Suomessa kuulemassa esitelmää nettisivuista ja siitä, miten tärkeää on olla esillä ja että mahdollisimman moni saisi tiedon kielikoulujen olemassaolosta. Taisi olla kyse ryhmätöistä. Vetäjä kertoi, että Otaniemen teknillinen korkeakoulu tarjoaisi mahdollisuuden nettisivun ylläpitoon. Minulle kerrottiin, miten asia hoidettaisiin ja ostinpa omin nokkineni kirjankin, jossa kerrottiin, miten tämä kaikki tehdään. Asia kuulosti jännittävältä, ja maailmanlaajuinen kielikoulujen esilläolo ja tulevaisuuteen suuntautuminen minusta täysin loogiselta.
Otaniemessä oli olemassa tuolloinen ”opinportti” sivustoineen, kahviloineen, keskustelukanavoineen. Teknillinen korkeakoulu, siellä tietotekniikan osasto ylläpiti suomalaisten opinahojen yhteyttä.
Meillä kotona oli yksi Saksan varhaisimmista internetyhteyksistä, mikä johtui siitä, että mieheni oli ammattikorkeakoulun yliopettaja, joka opetti tietotekniikkaa rakennusalalla sekä teki ohjelmistoja, ja näin ollen meillä oli pääsy verkkoon vain puhelinmaksulla. Muillahan yhteydet olivat tuolloin jotakuinkin harvinaisia, koska hyvin kalliita. Vanhempi poikani oli tuolloin 14-vuotias, surffaili ahkerasti netissä ja tunsi ja tiesi internetistä enemmän kuin me muut yhteensä. Yhdessä hänen kanssaan teimme siis kielikouluille sivuston. Samoihin aikoihin muistan tehneeni Konstanzin ammattikorkeakoululle käännöksen heidän ensimmäisiä kotisivujaan varten.
Emme sitä kielikoulujen sivua kuitenkaan ihan noin vaan voineet tehdä! Muistan vallan hyvin, millaiseen vastustukseen törmäsin. Olin kuulemma hörhö, tein täysin tarpeettomia asioita, joita ei kukaan ikinä tarvitse… ja sitä rataa. Ainoana kielikouluna Rhein-Neckarin koululla oli tuolloin oma kotisivu, ja sieltä puollettiin hankettamme.
Silloin ei ollut ikkunoita, windowsia. Aika yksinkertainenkin sivu oli. Teknisistä asioista en tiedä mitään. Tai, no ;-)
Sitten ajat muuttuivat… ja hups, joku sai tehtäväkseen oikein rahasta hoitaa kielikouluille kotisivut. Kuten niin monet muutkin kielikouluasiat, jotka olin alulle pannut, ovat tänään itsestään selviä...
Vaan olihan itse Bill Gates sanonut aikoinaan, että sellaista aikaa ei tule, että jokaisella olisi oma tietokone!
Vuonna 1998, kun silloinen saksalainen mieheni vietti sapattivuottaan opettaen lujuuslaskentaa Delhissä, Intiassa, meidän kommunikaatiomme Saksan ja Intian välillä toimi jo oikein hyvin internetin välityksellä, s-postitse. Ja nyt tänään kun katselen tämän blogini lukijoita, heitä on totisesti ympäri maailmaa. Missä meitä suomalaisia siis onkaan, hyvänen aika!
Rengas.de on Saksassa toimivan Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen nettisivusto, ja järjestelmällisesti kielikoulut ovat sen alaisia. Sivusto on minusta nykyisellään varsin onnistunut, selvä ja helppokäyttöinen.
Aalto-yliopisto sen sijaan ei olekaan se maailmankuulu laitos, jonka edellinen hallitus ja suomalaiset olettavat sen olevan. Tokihan tämä on mielipide, mutta ei minun, vaan sen olen kuullut muutaman kerran ulkomailta. Aalto-yliopistohan muodostettiin entisistä tunnetuista ja maineikkaista laitoksista - siis myös osana tuo Otaniemen teknillinen korkeakoulu - yhdistämällä ne mm. siksi, että saataisiin säästettyä yhteiskunnan varoja. Liitos on maksanut maltaita ja kansainvälinen tulos huonontunut. Nyt kolmea taidekorkeakoulua ei yhdistetä siksi, että se maksaisi liikaa. Skitsofrenista toimintaa Suomen hallitukselta, sanoisin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti