lauantai 25. lokakuuta 2014

Kuka keksi koulun? Sehän oli Kaarle Suuri...



 

”Qui a eu cette idée folle un jour d’inventer l’école? C’est ce sacré Charlemagne!” Kun muutin Saksaan, kuuntelimme usein ranskalaisia ja italialaisia lauluja, jotka minulle suomalaisena olivat täysin uusia, täällä kun kuunneltiin vain englanninkielisiä. Silloinen poikaystäväni, myöhemmin aviomieheni ja lasteni isä on syntynyt ja kasvanut Saarlandin osavaltiossa, joka maailmansodan seurauksena aina toiseen kansaäänestykseen vuonna 1955 asti oli osa Ranskaa, ja ensimmäinen opetettava vieras kieli Saarlandissa oli tietenkin ranska, ei englanti, väestön kotikieli taas oli ja on saksa. Siitä syystä ranska oli ensimmäiset kolme vuotta yhteinen kielemme. Tästä johtuen muuten tiedän hyvin, mitä on vaihtaa kotikieli toiseen, olenhan sen tehnyt jo kolmesti.

Ylläolevan tekstin laulun lauloi vuonna 1964 levylle France Gall, josta tuli eurovisiovoittaja vuodelta 1965 kappaleellaan ”Vahanukke”.

Laulun karaokeversio löytyy täältä.

Laulussa kysytään, kuka keksi koulun, ja vastataan, että sehän oli se vihonviimeinen Kaarle Suuri.  Sana ”sacré” on tietenkin sananmukaisesti ”pyhä”, mutta kuten Suomessakin taivastellaan ja käännetään sanojen merkitys ironisesti päälaellaan, niin on tässäkin laulussa. Koululaiset eivät tykkää koulusta, sehän on selvä, ja joku on syypää vihonviimeisen koululaitoksen syntyyn. Meilläkin on sanaliittoja ”kamalan hyvä” ja ”hirveän kaunis”…


Veijo Murtomäki kirjoittaa artikkelissaan ”Kristillisen liturgian varhaiset vaiheet” näin: 

"Notaation ja ohjelmiston synnyn poliittinen tausta 

Notaation kehittäminen yhtenäisen laulutyylin saavuttamiseksi ja ohjelmiston kodifioimiseksi suoritettin kahdesta syystä. Näistä ensimmäinen oli luonteeltaan inhimillinen: nuottikirjoitus otettiin avuksi, sillä liturgian paisuessa ja monimutkaistuessa oli vaikeaa muistaa kaikkea ulkoa. 


Toinen syy oli poliittinen. Frankkien kuningas Pipin Pieni (751—768) valloitti langobardien hallitsemat italialaisalueet ja luovutti ne paaville. Ristin ja kruunun yhteistyö syveni, kun paavi Leo III (795—816) kruunasi Kaarle Suuren (768–814) Pietarinkirkon joulumessussa vuonna 800 Rooman keisariksi.

Aachenista tuli karolinkivaltion hallintokaupunki. Se säilyi sinä 1200-luvun vaihteeseen saakka. Keisarius periytyi myöhemmin Otto I:n kruunauksen 962 seurauksena saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijalle.

Kaarle Suuri saavutti paavin, joka tähtäsi laajaan kirkkovaltioon ja maallisen vallan yläpuolelle nousemiseen, avulla edellytykset valtakuntansa yhtenäisyydelle. Siinä auttoi myös yhtäläisen liturgian ja lauluohjelmiston muodostuminen.

Kaarle oli jo 789 antanut määräyksen, että luostareihin ja piispanistuinten yhteyteen piti perustaa kouluja psalmi- ja kirkkolaulun, kalenteriopin ja grammatiikan opettamiseksi: latinankielen ja laulutyylin levittäminen alkoi koko kristikuntaan. Samalla koettiin ns. karolinginen renessanssi 800-luvulla.

Yhtenäinen liturgia oli tulosta roomalaisen ja gallikaanisen riitin yhteensulautumisesta, kun Kaarle määräsi “roomalaisen aineiston laulamisesta kokonaisuudessaan” ja kun Amalarius Metziläinen sekä Lyonin piispa Agobard sovittivat 800-luvun alussa antifonariumeissaan roomalaiset kirjat frankkikirkkojen käyttöön. Tässä prosessissa syntyi ns. “gregoriaaninen” eli franko-roomalainen liturgia, jota tosin vanharoomalaisen liturgian kannattajat karsastivat pitkään.”

Kaarle Suuren aikaisia taideteoksia voi taas marraskuun alusta käydä ihmettelemässä Aachenissa Kaarle Suuren museossa. Vuosi 2014 onkin Kaarlen vuosi. 

 Kaarle Suuren kruunu

Nykyään sekä Saksa että Ranska pitävät Kaarle Suurta valtioidensa perustajana. Rajat ovatkin vuosien saatossa olleet häilyviä. Elsass ja Lothringen ovat yhä tänäänkin sekakielisiä, eli sekä saksan- että ranskankielisiä, huolimatta pakosta käydä koulu ranskaksi. Hyvällä syyllä voisi sanoa, että Kaarle oli kaikin puolin monikulttuurinen ja maailmankansalainen, mutta muistaa täytyy toki, että aiemmin ei ollut olemassa mitään kansallisuuskäsitettä; kansallisaate syntyi vasta 1800-luvulla, sekin saksalaisten keskuudessa. Siitä taas mielestäni on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.


Kaarle uudisti siis myös valtakuntansa koululaitoksen. Näin saivat tavallisetkin kansalaiset oikeuden ja mahdollisuuden saada oppia. Luostarien yhteydessä toimivat luostarikoulut ja tuomiokirkkojen yhteydessä katedraalikoulut. Kaarlen hovissa Aachenissa toimi palatsikoulu. Muut kuin papeiksi aikovat opiskelivat niin sanotussa ulkokoulussa. Ensimmäisenä opetettiin luku- ja kirjoitustaitoa, laulua, laskemista sekä latinan kielen alkeita. Kaarle kävi usein tarkastamassa oppilaitoksiaan ja oli varsin ankara laiskoja oppilaita kohtaan. 


 Aachenin tuomiokirkko, "Kaarle Suuren kirkko"
  
Kaarle Suuren aika oli kaikin puolin kulttuurin kukoistusaikaa. Kirjojen kopionti merkitsi myös muutosta kirjoitustaidossa: käyttöön otettiin aiempaa helpompi yhtenäinen kirjaimisto,  nk. karolinkinen minuskeli, ja se helpotti lukemista ja kirjoittamista huomattavasti.  Lisäksi Kaarle otti käyttöön yhtenäisen valuutan. Painettiin rahoja, joiden hopeapitoisuus oli korkea, ja nämä rahat helpottivat kaupantekoa aina itämaita myöten. 
 
Maantieteellistä Ranskaa olen kahlannut vuosien varrella laajalti. Olen sekä frankofooni että frankofiili, eli sekä osaan kieltä että tykkään Ranskasta. Ranska ja Saksa ovat vuosisatojen saatosssa kehittyneet varsin erilaisiksi, mutta niillä on yhteinen sydän – kansainvaellusten seurauksena ne ovat perimältään samaa kansaa. Puhtaita kansallisuuksia ei ole olemassa; ei ole puhtaita suomalaisiakaan, sillä vaikka mitä muuta väitettäisiin, kaikki me olemme jotain sekoitusta. Puhe etnisesti puhtaasta Suomesta on täyttä hölynpölyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti