Muistoja Münchenin olympialaisista 1972

En ymmärrä urheilusta mitään. ;-) Jaa no - tietenkin sen, mikä mielestäni kuuluu yleissivistykseen. Urheilu on tullut elämääni paitsi mieheni, Suomen mestaruustason nyrkkeilijän ja valtakunnan tason nyrkkeilyvalmentajan kautta, niin myös vähän takakautta ja siksi, että "puhun kielillä". :-)

Münchenin olympialaisissa vuonna 1972 nyrkkeilijä Reima Virtanen voitti hopeaa. Münchenissä mukana oli myös Juha Väätäinen, joka ei siellä kuitenkaan ollut parhaimmillaan, vaan kultaa voitti Lasse Virén. Virtaseen ja Väätäiseen olen saanut tutustua nyt myöhemmässä elämässäni, ja keskustelut ovat avartaneet käsitystäni kilpailu-urheilusta sinänsä. Arvostan molempia herroja paitsi urheilusaavutuksistaan, myös ihmisinä.

Olin elokuussa 1972 tulossa serkkuni ja hänen edesmenneen miehensä kanssa autolla lomalta Italiasta Suomeen Münchenin kautta, ja koska Münchenin olympialaisten valmisteluissa mukana oli saksalainen ystäväni Dixi, hän kutsui meidät tutustumaan olympia-alueeseen. Tämä tapahtui yhtä päivää ennen olympialaisten avajaisia. Varsinaiset avajaiset katsoimme sitten jossain tavernassa Berliinissä, jossa muuten totesimme tuolloin, että saksalaiset tekevät parempaa pitsaa kuin italialaiset…

Müncheniin oli rakennettu paitsi mahtavat tapahtumapaikat, myös mahtavat tilat osanottajille ja heidän joukoilleen. Ne eivät nykyisinkään siellä tyhjinä ammota, vaan ovat sekä asuin- että vuokrakäytössä edelleenkin, siis aivan toisin kuin Sotsin asunnot. Viimeksi olen kävellyt olympia-alueella viitisentoista vuotta sitten, kun ystäviemme luona Münchenissä vieraillessamme teimme pitkän kävelyretken heidän kotinsa ympäristöön.

 

Reima kertoi Münchenin olympialaisista sinänsä hyvin lämpimään sävyyn. Mitään ei puuttunut, kaikkea oli yllin kyllin ja kaikki oli aluksi tapahtunut erittäin mukavassa kevyessä ilmapiirissä, mihin syy oli se, että saksalaiset olivat halunneet häivyttää kaikki muistot Berliinin olympialaisista. Tapahtuma oli ollut huikea kokemus kemiläiselle nuorelle miehelle. Mieleen oli jäänyt muun muassa monet eksoottiset hedelmät ja tanssi-ilta jonkun paikallisen suomalaisen henkilökuntaan kuuluneen kanssa ja jonkun muun kehuminen, miten sekin ilta näkyisi koko maailmassa… mikä olikin ollut vain kiusoittelua.

Kunnes sitten – kaikki muuttui täysin. Kahdeksan aseistettua palestiinalaisen terroristijärjestön Mustan syyskuun jäsentä tunkeutui israelilaisten majoituspaikkaan ja otti yksitoista joukkueen jäsentä panttivangeiksi. Kaksi israelilaista kuoli ampumahaavoihin lähes heti iskun jälkeen. Palestiinalaiset vaativat vankiensa vapauttamista Israelin vankiloista. Saksalaiset eivät olleet tilanteen herroja, vaan täysin epäonnistuneen vapauttamisyrityksen aikana armeijan lentokentällä kuolivat samana iltana kaikki yhdeksän israelilaista, yksi saksalainen poliisi ja viisi terroristia. Kaikkiaan lentokentällä kuoli 17 henkilöä.

Reima kertoi, että tapahtuman seurauksena kreikkalaiset ja suomalaiset joutuivat vaihtamaan sinivalkoisen vaatetuksensa, sillä se oli liian samanvärinen kuin israelilaisten asut, ja että olympiakylästä tuli eräänlainen vankila, eli kaikki vapaudet päättyivät kuin seinään. Olympialaisia kuitenkin jatkettiin pienen tauon jälkeen Israelin hallituksen niin päätettyä.

Kävi ilmi, että tapahtunutta Saksassa oli ollut auttamassa äärioikeistolaistahoja. Saksa oli tehnyt useita virheitä yrittäessään pelastaa panttivangit, mutta epäonnistunut täysin. Siitä seurauksena Saksassa perustettiin antiterroristiyksikkö ja säädettiin antiterroristilaki.

Samoin Reima kertoi, että Saksa oli hävittänyt monet olympialaisvideot, jotta ei olisi suututtanut Neuvostoliittoa, ja niiden mukana myös videon hänen hopeaottelustaan ja palkinnonjakotilaisuudesta. Kunnes - vuosikymmeniä myöhemmin siitä löytyi video youtubesta, kun joku venäläinen oli sen sinne laittanut!

Voiton jälkeen ja sen kunniaksi Väätäinen oli tarjonnut Reimalle puoli pullollista suomalaista vodkaa. Mistä suomalainen vodka, on jäänyt hänelle kysymysmerkiksi, sillä alkoholilaki ja Euroopan tullit olivat tuolloin muuta kuin tänään. Sen sijaan se jäi mieleen, että humalaanhan siitä tuli, vaikka Reima ei viinamiehiä olekaan.