Serkukset ja talvinen kansanlaulu

Etsin saksan keskustelukerholleni joululaulujen sanoja, ja tiedostoja selatessa tuli vastaan ”Es ist für uns eine Zeit angekommen…” 
 

Me asuimme Allensbachissa, alemannien alueella, Sveitsin rajalla. Tämä laulu on sveitsiläinen kansanlaulu, Luzernin kanttoonista, syntynyt viimeistään 1800-luvulla, ja sitä laulettiin kolmen kuninkaan näytelmässä eli suomeksi tiernapojissa. Tiernapojat olivat peräti hiipuneet olemattomiin modernin maailmanmenon alta, mutta nyttemmin elvytetty uuteen kukoistukseen. Se siitä oululaisesta erikoisuudesta… meillä Saksassa katolisilla seuduilla kolmen kuninkaan päivänä eli loppiaisena kolme kuningasta käyvät talosta taloon laulamassa ja talon siunaamassa. Laulu pääsi joidenkin evankelisten seurakuntien virsikirjoihin, ja niin siitä tuli laajalti tunnettu. 

Hassulta minusta tuntuu, että Suomessa kolme kuningasta tulevat tuomaan Jeesukselle lahjoja ennen kuin Jeesus on syntynyt. Kuninkaatkaan eivät olisi mitenkään ehtineet tulla tuhansia kilometrejä itäisiltä mailta Juudeaan vain kahdessa viikossa, joulusta loppiaiseen...

Tuo laulu toi mieleen toisenlaisen tapahtuman. Vanhempi poika tanhusi kansantanssiryhmässä, ja näissä asioissa esitti ehkä kaksitoistavuotiaana toisen ryhmäläisen, Barbaran kanssa sveitsiläisen laulunäytelmän ”Vetteri und Bäsli” hienosti alemannin eli oman alueemme murteella ja milloin missäkin tapahtumassa. Näytelmän nimi on suomeksi ”serkku ja serkku” - eli tietenkin miespuolinen ja naispuolinen serkku eli serkukset. Laulunäytelmän päätteeksi lapset sitten tavallisesti lauloivat tuon talvisen laulun.

Esiintyivät sitten kerran satapäiselle yleisölle jossain vanhusten tapahtumassa juuri ennen joulua Allensbachin katolisen seurakunnan salissa. Kun väki alkoi taputtaa, lapset laulaa lurauttivat vielä tuon laulun, vaikka se ei kuulukaan näytelmään eikä siitä oltu mitenkään sovittu. Ja voi miten vanhukset tykkäsivät!

  Laulava poikani. Ei lopettanut laulamista, laulut vain ovat toisenlaisia. MaQ: Suomi Finnland

Muistuipa samassa yhteydessä mieleen, että juuri tuota edeltävänä päivänä olin tyystin unohtanut tuoda pojan harjoituksiin. Se onkin sitten ainoa kerta, jolloin olen tuollaisen asian unohtanut. Mutta eipä hätiä – poika hallitsi asiansa erinomaisesti äidin huonosta muistista huolimatta.:-)

 "Serkukset". Näin se olisi voinut olla, jos olisin tuolloin itse kuvannut.
Tytöllä päässä Bodenjärven alueen kansallispukujen päähine.