En tiedä, miten taloutta pitäisi johtaa. Taloustieteen opintoni avoimessa vliopistossa ovat olleet hyvin mielenkiintoisia ja valaisseet maailmankuvaa paljon...
Miksi Saksan talous kukoistaa? Tässä yksi näkökulma historiaan. Magneettimedia ei minusta ole kovinkaan luotettava lähde, mutta oletan, että IMF on...
Hitlerin tekosia ovat autobaanat ja Volkswagen...
Joka rahasta lisää haluaa tietää, voi käydä eduskunnan kansalaisinfossa 17.7.2016: http://talousdemokratia.fi/?q=node/248
--------------------------------
Talousdemokraatit vahvistavat: Hitler paransi pankkijärjestelmän!
10.6.2016Johtava kansainvälinen talousdemokraattinen liike Positive Money on julkaissut artikkelisarjan kansallista etua palvelevan pankkitoiminnan historiasta.
Kansallissosialistinen Saksa jätetään usein vastaavista historiallisista katsauksista pois ”poliittisen korrektiuden” vuoksi. Positive Money päätti tehdä kuitenkin ilahduttavan irtioton valtavirrasta ja kertoa rehellisesti, miksi Weimarin tasavallan politiikka aiheutti hyperinflaation, kun taas Hitler nosti Saksan tukevasti takaisin jaloilleen.
Suomennos on tiivistelmä artikkelisarjan osista ”Hyperinflation: How the Wrong Lessons Were Learned from Weimar and Zimbabwe” sekä ”Money Creation for the Public in Germany – Moving Beyond Weimar”. Mikäli artikkelit päätetään jossain vaiheessa poistaa Positive Moneyn sivuilta, löytää ne Archive.org-palvelulla: 1, 2.
* * *
Kautta historian hallitukset ovat rahoittaneet valtioiden menoja luomalla itsenäisesti rahaa. Tätä kutsutaan nykyään muun muassa ”helikopterirahaksi”, ”keskuspankkirahaksi” ja ”velattomaksi rahaksi” tai talousdemokraattiseksi politiikaksi (1, 2).
Yhdistävä tekijä on ollut se, että julkinen valta laski itse liikkeelle uutta rahaa sen sijaan, että tehtävä olisi annettu voittoa tavoitteleville yksityisille pankeille.
Kansallista keskuspankkirahoitusta vastustavat vetoavat usein väitteeseen, että talousdemokraattinen politiikka johtaisi automaattisesti ankaraan inflaatioon. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys. Inflaatioargumenttiin takertuvat taloustieteilijät ovat tulkinneet esimerkiksi Weimarin Saksan historian kokonaan väärin.
Weimarin tasavallan hyperinflaation varsinainen syy oli kokonaisvaltainen taloudellinen romahdus, joka ei suinkaan aiheutunut hallituksen nimellisestä rahanluontioikeudesta.
Hyperinflaatio
Inflaatio tarkoittaa hintojen nousua ja valuutan ostovoiman rapautumista. Hyperinflaatio on sen sijaan täysin erillinen ilmiö.
Useat ekonomistit erottavat hyperinflaation korkeasta inflaatiosta määrittelemällä hyperinflaation tilaksi, jossa hinnat nousevat vähintään 50 % kuussa. ”Tavallisen” inflaation tahti on huomattavasti hitaampi. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa inflaatio pyritään pitämään kahdessa prosentissa per vuosi. Hyperinflaatiot ovat onneksi erittäin harvinainen ilmiö; niitä on syntynyt koko modernin taloushistorian aikana vain 56 kertaa.
Jokainen hyperinflaatio on syntynyt aivan erityisen vaikeissa taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa olosuhteissa, joita ei voi verrata esimerkiksi moderneihin länsimaihin.
Cato-instituutin tutkimuksen mukaan kaikki 56 hyperinflaatiotapausta syntyivät ääriolosuhteissa esimerkiksi sodan aikana tai tilanteessa, jossa maan reaalinen tuotantokapasiteetti romahti nopeasti. Valtion finanssi- ja rahapolitiikka eivät sen sijaan ole koskaan aiheuttaneet hyperinflaatiota.
Weimarin tasavalta
Saksan hyperinflaatiota 1923 käytetään usein ”varoittavana esimerkkinä” siitä, mihin hallituksen rahanluontioikeus voi johtaa.
Mielenkiintoista kyllä, jopa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ekonomistit ovat kumonneet Weimar-myytin artikkelissaan ”The Chicago Plan Revisited”:
”Saksan keskuspankin tuolloinen
johtaja Hjalmar Schacht on selvittänyt, mitä tuolloin todella tapahtui.
Toukokuussa 1922 liittoutuneet vaativat, että keskuspankki täytyisi
luovuttaa kokonaan yksityiseen omistukseen.
Yksityinen ja riippumaton
keskuspankki antoi tämän jälkeen yksityisille liikepankeille oikeuden
laskea liikkeelle huimia määriä rahaa. Pian puolet kierrossa
olleesta rahasta oli yksityisten liikepankkien luomaa rahaa, joka oli
vapaasti vaihdettavissa keskuspankkirahaan.
Yksityinen keskuspankki antoi keinottelijoille luvan myydä valuuttaa lyhyeksi, vaikka valuutta oli jo muutenkin vaikeuksissa liittoutuneiden sotakorvausvaatimusten vuoksi. […]
Kun Schacht nimitettiin keskuspankin
johtoon loppuvuodesta 1923, hän määräsi, etteivät asiakkaat saaneet enää
vaihtaa liikepankkirahaa keskuspankkirahaksi. Myös keskuspankkilainoja
rajoitettiin. Hyperinflaation torjumiseksi luotiin uusi
Rentenmark-valuutta, jota keinottelijat eivät saaneet vaihtaa
ulkomaiseen valuuttaan. Keinottelijat kärsivät verisiä tappioita ja hyperinflaatio saatiin lopulta pysäytettyä.
Hyperinflaation pysäyttämisessä
auttoi myös Dawesin suunnitelma, joka leikkasi Saksan tähtitieteellisiä
sotakorvausvelvoitteita.”
”[Weimarin tasavallan hyperinflaatio]
ei näin ollen aiheutunut siitä, että hallituksen kontrolloima julkinen
keskuspankki olisi luonut liikaa rahaa. Hyperinflaation aiheuttivat
kaksi tekijää. Ensimmäinen niistä oli epärealistisen suuret
sotakorvausvaatimukset.
Toinen syy oli se, että yksityiset keinottelijat loivat yksityisen keskuspankin avulla tähtitieteellisiä summia rahaa.”
Kansallissosialistien Voimaa ilosta –ohjelma jakoi talouskasvun hedelmiä koko kansalle.
Kansallissosialistinen Saksa
Kuinka Saksa kykeni nousemaan konkurssin raunioista yhdeksi Euroopan vahvimmista talouksista neljässä vuodessa ilman ensimmäistäkään siirtomaata, jota käyttää hyväksi? Tämä on kysymys, jota ei käsitellä yleensä lainkaan taloustieteellisessä kirjallisuudessa.
Kun Adolf Hitlerin kansallissosialistinen puolue tuli valtaan, Saksan talous oli vielä katastrofaalisessa tilassa.
Ensimmäisen maailmansodan tappion vuoksi ulkomaisen velan määrä oli naurettavan suuri. Versailles’n häpeärauhan ehtoihin kuului, että Saksan tuli maksaa sotakorvauksia kolme kertaa enemmän kuin koko maalla oli omaisuutta. Maa kärsi myös edelleen 1929 alkaneesta kansainvälisestä talouskriisistä. 1923 Saksan markan arvo oli romahtanut, mikä oli tuhonnut yksityisten säästöjen arvon.
Pitkään jatkuneen kriisin vuoksi Saksa ei houkutellut ulkomaalaisia investointeja eikä lainoja. Ainut keino, jolla Hitler sai talouden käyntiin, oli oman julkisen valuutan käyttäminen.
Hallitus käytti uutta valuuttaa rahoittaakseen laajoja julkisia infrastruktuurihankkeita. Hallitus remontoi julkisia rakennuksia sekä rakensi uusia teitä, siltoja, satamia ja kanavia. Infrastruktuurihankkeen budjetti oli noin miljardi yksikköä kansallista valuuttaa. Se rahoitettiin valtiovarainministeriön lupakirjoilla. Ellen Brown on kirjoittanut:
”Valtiovarainministeriö laski
liikkeelle inflaationeutraaleja lupakirjoja miljardin valuuttayksikön
edestä. Miljoonat saksalaiset saatiin työllistettyä hankkeen avulla. Palkka
maksettiin valtiovarainministeriön lupakirjoilla. Kansalaiset
kuluttivat palkkansa ostamalla tuotteita ja palveluita, mikä loi töitä
yhä useammille ihmisille. […]
Lupakirjat eivät itse asiassa olleet
velattomia; ne olivat velkakirjoja, joista hallitus maksoi korkoa. Ne
kiersivät kuitenkin markkinoilla vapaasti rahan tavoin. Niiden vuoksi valtion ei tarvinnut lainata rahaa ulkomaalaisilta eikä maksaa ulkomaanvelkojaan takaisin.”
Lisäksi rahapoliittiset ongelmat oli ratkaistu: inflaatio oli pysäytetty, eikä ulkomaanvelka enää haitannut talouden kasvua. Arvostettu taloustieteilijä Henry Liu on kirjoittanut:
”Kansallistamalla
pankkitoiminnan ja ajamalla täystyöllisyyden politiikkaa laajojen
julkisten hankkeiden avulla Kolmas valtakunta kipusi nopeasti Euroopan
johtavien talouksien joukkoon, vaikka Saksa oli menettänyt siirtomaansa.
Saksan talous koki täydellisen
muodonmuutoksen neljässä vuodessa jo ennen asevarustelun alkua.
Taloudellinen elpyminen ei vain edeltänyt asevarustelua – ilman talousdemokraattisia uudistuksia Saksa ei olisi edes kyennyt rakentamaan vahvaa armeijaa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti