1700-lukua
ja mitä selvimmin tätä päivää.
„Mekö olemme meidän kansa? Mitä tarkoittaa kansa?"
Ristiretkien aikaan Jerusalemissa Rechan, rikkaan
juutalaisen Nathanin tyttären pelastaa tulipalosta nuori kristitty
temppeliritari. Kristitty ristisotilas, joka pelastaa juutalaistytön keskellä
sotaa? Mutta myös temppeliritari saa kiittää henkiinjäämisestään ihmettä:
sulttaani Saladinin sattumalta antamaa armoa. Temppeliherrain ritarikunta
perustettiin vuonna 1119; sen tehtävänä oli suojella
pyhiinvaeltajia matkalla Pyhään kaupunkiin. Tämä temppeliritari kuitenkin alkaa katua tekoaan. Recha
ihailee pelastajaansa, mutta hän estää kaikki Rechan lähestymisyritykset. Samaan
aikaan sulttaani yrittää saada Nathanin ansaan, täyttääkseen tämän rikkaan
juutalaisen rahalla sotakassansa. Nathanin on sanottava muslimijohtajalle, mikä
kolmesta uskonnosta on se oikea: kristinusko, juutalaisuus vaiko islam?
Lessingin teatterikappaleessa „Nathan Viisas“ (1779) jokaisen uskonnon
absoluuttinen oikeassa oleminen kyseenalaistetaan eletyn ihmisyyden hyväksi. Tämä
teos on uskon manifesti siinä, että keskinäinen ymmärrys kulttuuristen
ja uskonnollisten rajojen yli on mahdollista.
Nathaniin tutustuminen olisi erittäin tärkeää nykyisessä
maailmantilanteessa, jossa uskontojen riitely on kiristynyt ja purkautuu
ihmisvihan ja terrorismin sekä pelkojen ja ennakkoluulojen kautta.
Teoksellaan Lessing sai aikaan kirjallisen muistomerkin ystävälleen, vaikeista
köyhistä olosuhteista ammattiin nousseelle juutalaiselle filosofille Moses
Mendelssohnille, joka perusti juutalaisten haskala-liikkeen. Se oli liike, joka
sovelsi valistuksen aatteita juutalaisuuteen.
Teoksen syntyhistoriaa
Runomuotoinen teos syntyi valistuksen aikakaudella, vuonna 1779. Teoksen
esikuva on Boccaccion novelli ”Kolmen sormuksen tarina”, joka muodostaa teoksen
ytimen. Lessing kirjoitti tämän teoksen, koska hän oli eri mieltä virallisen
kirkon opin kanssa. Lessing oli ruhtinaskunnan kirjastonhoitajana julkaissut teesit,
jotka oli kirjoittanut hänen juutalainen ystävänsä Hermann Samuel Reimarus.
Teesit olivat seuraavat:
1- Usko Jumalan ilmoitukseen tukahduttaa oikean uskonnon
2- Jeesuksen opetus oli käytännöllistä ja järkevää, ja sen ovat myöhemmin hänen seuraajansa väärentäneet.
3- Neljä evankelia ovat keskenään niin ristiriitaisia, että ne eivät mitenkään voi olla Jumalan ilmoittamia.
4- Jumalan ilmoitusta ei siis ollutkaan. Kaikki, mitä ihminen pelastuakseen tarvitsee, hänellä on luonnostaan.
1- Usko Jumalan ilmoitukseen tukahduttaa oikean uskonnon
2- Jeesuksen opetus oli käytännöllistä ja järkevää, ja sen ovat myöhemmin hänen seuraajansa väärentäneet.
3- Neljä evankelia ovat keskenään niin ristiriitaisia, että ne eivät mitenkään voi olla Jumalan ilmoittamia.
4- Jumalan ilmoitusta ei siis ollutkaan. Kaikki, mitä ihminen pelastuakseen tarvitsee, hänellä on luonnostaan.
Teoksen julkistamisen jälkeen syntyi riita Lessingin ja Hampurin johtavan
kirkkoherran Johann Melchior Goezen välillä. Lessingillä tosin oli hyvät
perusteet, mutta ei hänellä ollut mitää, millä taistella kirkkoa vastaan.
Braunschweigin ruhtinas kieltää pakon alla Lessingiä julkaisemasta mitään
uskontoa koskevaa. Lessing kääntyi siis teatterin puoleen kirjoittamalla ”Nathan
viisaan”.
Ensimmäinen painos
Historiallista taustaa
„Nathan viisas“ sijoittuu vuosiin 1189-1192. Jerusalemin kuningaskunta on
lopussa, koska Saladin joukkoineen on valloittanut pyhän kaupungin Jerusalemin.
Saladin ei kuitenkaan ollut julma kristittyjä vangittuja kohtaan, vaan vapautti
heitä maksua vastaan.
Kirkko puolestaan vaatii johtajiltaan uutta ristiretkeä Saladinia vastaan
Jerusalemin vapauttamiseksi. Ranskan Filip II, Englannin Richard I ja Saksan
keisari Friedrich I Punaparta lähtevät vapauttamaan Jerusalemia. Saksan keisari
lähtee ensimmäisenä, mutta ei koskaan pääse perille, koska hän hukkuu
Saleph-jokeen. Siitä seurauksena Saksan armeija hajoaa, vain muutama jatkaa
Jerusalemia kohti Friedrichin pojan, Swaabin Friedrichin johdolla.
Heinäkuussa 1190 Englannin ja Ranskan kuninkaat lähtevät kohti Jerusalemia.
Matkalla he valloittavat Kyproksen ja Palestiinan Akkonin. Ranskan ja Englannin
kuninkaat olivat pelkureita ja riitelivät usein keskenään. Vaikka armeija
sitten vapauttikin suuren osan Jerusalemista, ei koskaan hyökätty Jerusalemia
vastaan; ei uskallettu koska Saladinin joukot olivat vahvempia. Saladinin
kanssa tehtiin sovinto, jossa todettiin Palestiinan valloitus, mutta
ristiretken varsinainen tavoite Jerusalem jäi muslimeille, kuitenkin niin, että
kristityillä oli sinne vapaa pääsy.
Juutalaisilla oli tuolloin hyvin huonot olot, koska ristiretkeläiset
pitivät heitä Jumalan vihollisina ja tappoivat heitä missä ikinä pystyivät. Saksan
keisari Friedrich I laati kuitenkin lain, jonka mukaan juutalaisen tappanut ristiretkeläinen
saisi korkean rangaistuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti