Keltainen säkki

Muovin kerääminen ja lajittelu aloitettiin entisessä asuinkunnassani Allensbachissa vuonna 1989. Silloinen hyvä yritys törmäsi siihen, ettei ollut jatkokäsittelylaitoksia, joten muovi sitten kuitenkin vain poltettiin.

Tämä tietenkin kaiken muun materiaalin eli lasin, paperin, pahvin ja biojätteen sekä muun tavarankierrätyksen lisäksi. 

Pian epäonnistuneen alun jälkeen eli vuonna 1990 valtion tasolla päätettiin pakkausten palautuspakosta ja siksi otettiin suhteellisen pikaisesti käyttöön koko maassa nk. keltaiset säkit, jokaiselle taloudelle ilmaiseksi jaettavat keltaiset pussit, jotka kerätään kaduilta yleensä kerran kuukaudessa.

Tällaisen keräyksen päivänä satuin olemaan tänä kesänä Ulmissa pojan luona. 

„Vihreä piste“, der Grüne Punkt on maailman ensimmäinen pakkausten keräilyjärjestelmä ja nykyisinkin maailman suurin. Vapauttaakseen teollisuuden ja kaupan jäteongelmasta Der Grüne Punkt rakensi virallisten kanavien lisäksi toisen jätteidenkäsittelyjärjestelmän.

Mitä keltaiseen säkkiin sitten laitetaan? Ja mitä sille tapahtuu?

Kevytpakkaukset, siis muovi, alumiini, valkopelti tai sitten sekapakkaukset kuten juomapurkit. Muovipakkauksista tehdään granulaattia, josta tehdään uutta muovipakkausmateriaalia, eli kierrätettyä materiaalia. Hyvä puoli asiassa on, että paitsi että se on taloudellisesti kannattavaa, se on myös ympäristöystävällistä ja syntyy vähemmän hiilidioksidia kuin ilman kierrätystä.  

Mutta eihän mikään alku ihan helppoa ollut, ei tämäkään. Ensiaskeleissa kauppa oli hankaluuksissa myyntipakkausten vastaanottopakkonsa kanssa. Valmistajat alkoivat laittaa tuotteisiinsa ”vihreän pisteen”, jolla ostettiin pääsy keltaiseen säkkiin, eli siis joka ilmoitti, että pakollinen palautusmaksu oli maksettu. Saksalaiset olivat heti valmiita kierrättämään, mistä oli seurata katastrofi eli valtion oli pakko puuttua säädöksillä asioihin.

    

Ei siitä kovin kauaa ole, kun ajateltiin, että kaikki pitää säästää, eihän sitä koskaan tiedä, mihin mitäkin voisi vielä tarvita. Nyt on käynyt toisin: toteamme, että meillä on kaikkea aivan liikaa. 

Vuodesta toiseen pakkausten määrä on kylläkin vähentynyt, mutta se ei johdu siitä, että kerättäisiin vähemmän, vaan siitä, että teollisuus osaa tehdä samat asiat vähemmällä pakkausmäärällä.

Lisää aiheesta:

https://www.gruener-punkt.de/de/kunststoffrecycling-gelber-sack.html

Kaikkea voi myös liioitella. "Minä olin kerran juomapurkki". "Minä olin kerran auto"...

Vain komposiittimuovia ei voi kierrättää. Sitä ovat mm. tuulivoimaloiden siivet. Ne kuluvat, noin kymmenen vuoden kuluttua tuotanto ei juuri enää kannata. Iso ongelma tulossa Saksassa, sillä siiven voi kyllä murskata, mutta murskaa ei mihinkään voida käyttää niin valtavia määriä kuin mitä on nyt tulossa...