Kallis perintö - tuulimyllyjen purkukustannukset

 

Ruhrkultour, 11.1.2017  
https://ruhrkultour.de/teure-hinterlassenschaften-die-rueckbaukosten-von-windraedern/

(Ruhrkultour on Ruhrin alueen paikallislehti. Alueella on n. 6 miljoonaa asukasta ja se sijaitsee Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa. Alueella sijaitsevia kaupunkeja: Bochum, Bottrop, Dortmund, Duisburg, Essen, Gelsenkirchen, Hagen, Hamm, Herne, Mülheim und Oberhausen.)

 

Purkukustannukset vaikuttavat tuottolaskelmiin

Valmistajien ja suunnittelutoimistojen tietojen mukaan tuulimyllyjen suunniteltu käyttöikä on noin 20-25 vuotta. ”Suunniteltu” ei tarkoita, että he saavuttavat tämän iän. Esimerkiksi ei oteta huomioon  tekijöitä, jotka lyhentävät järjestelmän käyttöikää sen sijainnin vuoksi tuulipuiston verkkojärjestelmässä.

Tuulipuiston ensimmäisellä rivillä sijaitsevan - tuulen suunnasta katsottuna – tuulivoimalan ikä on myös mahdollisimman suotuisissa olosuhteissa keskimäärin vain 15 vuotta. Ensimmäisen rivin takana olevat tuulimyllyt saavuttavat keskimäärin 5 – 12 vuoden iän riippuen etäisyydestä ensimmäiseen riviin. Seuraukset tuulimyllyjen tuottolaskelmiin vähemmän optimaalisilla tuulialueilla ovat ilmeiset: ne on vaihdettava tai käyttö lopetettava odotettua useammin. Lopettamiseen liittyy korkeita kustannuksia ja ympäristöongelmia.

 

Käytöstä poistetut tuulivoimalat on purettava

Käytöstä poistetut tuulivoimalat on purettava, eivätkä ne saa jäädä maisemaan raunioiksi. Tämä on määritelty rakennuslaissa (BauGB: n 35 §: n 5 momentin 2 lause). Toimiluvan saamiseksi laitoksen ylläpitäjien (tai projektin kehittäjien) on toimitettava ilmoitus sitoutumisestaan ​​purkamaan laitos mukaan lukien maaperän tiivisteiden poistaminen. Tämä on ylimääräinen lupavaatimus päästöjenhallintalain (Laki ilman pilaantumisen, melun, tärinän ja vastaavien prosessien aiheuttamilta haitallisilta ympäristövaikutuksilta suojautumisesta - BImSchG) 6 pykälän mukaan ulkoalueilla sijaitseville tuuliprojekteille. Tämä maalainsäädäntö palvelee "ulkoalueen mahdollisimman suurta suojaa". Purkaminen tarkoittaa ”kaikkien etuoikeutettua hanketta palvelevien rakenteiden täydellistä purkamista, mukaan lukien tähän projektiin toiminnallisesti liittyvien maaperän tiivisteiden poistaminen.” (Ulkoalueiden asetus, purkamisvelvollisuus). Siis hyvä näin.

Mutta ei ole mitään takeita siitä, että purkaminen todella tapahtuu, kuten tämä kuva Oldenburg / Bensersielistä osoittaa. Tyytymättömät maisema- ja luonnonsuojelijat pitävät ns. "Zeiger-Mühlen" vanhaa perustaa "muistomerkkinä" Wittmundin alueen epäonnistuneesta jätteidenhävityspolitiikasta.

Zeiger-Mühlen perustus Oldendorf / Bensersielissä, Wittmundin piirissä. Se siirrettiin tuomioistuimen päätöksen jälkeen. Taustalla siirretry mylly, valokuva (C): Manfred Knake

 

Laitoksen purkamista koskeva sitoumusvakuutus ei ole täytäntöönpanokelpoinen määräys.  Jotta vuokralaiselle tai kunnalle ei jäätyisi purkukustannuksia operaattorin konkurssin tai operaattorin vaihdon yhteydessä, purkamiselle on oltava rahavarat ja takuut. Jotta voidaan varmistaa, että velvoitetta todella noudatetaan ja että toimija vastaa purkamisesta aiheutuvista kustannuksista, laitoksen ylläpitäjän tai hankkeen kehittäjän on annettava viimeistään rakentamisen alkuun mennessä taloudellinen vakuus, yleensä ehdoton pankkitakuu, jotta sitä maksukyvyttömyystapauksissa voitaisiin käyttää. Lisäsäännöksessä voidaan myös säätää esimerkiksi siitä, että uusi pankkitakaus on esitettävä vaihtaessa operaattoria. Kiinteistön omistajalla / vuokranantajalla tai kunnalla ei kuitenkaan ole turvaa.

 

Jättiläismäinen määrä

Moderni E 126 saavuttaa lähes 200 metrin kokonaiskorkeuden. Se vaatii 1500 kuutiometriä betonia, joka on vahvistettu 180 tonnilla terästä. Kartiomaisesta teräsbetonisegmentistä valmistettu torni, joka painaa 2 800 tonnia, seisoo pyöreällä perustalla, joka painaa 3 500 tonnia. Tornissa oleva konehuone ja generaattori painavat 340 tonnia, lasikuitulujitetusta muovista valmistettujen roottorin siipien napa painaa vielä 320 tonnia. Jotta maaperä voi kantaa nuo yli 7000 tonnia, se on ensin tiivistettävä kivimurskalla, joka puristetaan reikiin 30 metrin syvyyteen.

 

Kuinka kallista on tuulivoimalan purkaminen?

Nordrhein-Westfalenin tuulivoimaa koskevassa asetuksessa määrätään, että vakuuden on ”katettava kokonaan tuulivoimalan purkaminen, mukaan lukien maaperän tiivistävä perusta voimalan odotettavissa olevan käyttöiän lopussa” (Nordrhein-Westfalenin tuulivoima-asetus, kohta 5.2.2.4). Tämän mukaan 6,5 prosenttia hankkeen kokonaisinvestointikustannuksista on asetettava vakuudeksi, enemmän tai vähemmän riippuen valmistajasta ja rakennustyypistä. Arvioinnin suorittaa erikoistunut yritys (esim. purkutyhtiö). Toimivaltaisella lupaviranomaisella on harkintavalta, ja sen on tehtävä ennakoiva arvio tulevaisuuden purkukustannuksista.

Nordrhein-Westfalen antaa esimerkin: Jos järjestelmän kokonaisinvestointikustannukset ovat kaksi miljoonaa euroa, on toimitettava todistus 130 000 euron vakuusmaksusta järjestelmää kohti (6,5 prosenttia) (esim. pankkitakuu), jos tähän ei ole poikkeavaa syytä. Kaikissa tuulivoimaloissa, jotka rakennettiin kesällä 2004 rakennuslain muuttamiseen mennessä, näitä määräyksiä ei kuitenkaan sovelleta tässä kattavassa muodossa olemassa olevan saavutetun edun vuoksi. Rakennusmääräyksissä on vain mahdollisuus määrätä purkaminen, jos viranomaiset sulkevat sen. Tämä tarkoittaa kuitenkin taloudellista menetystä, jota yritetään välttää luomalla "taloudellisia kannustimia" korvaamaan vanha järjestelmä uudella, tehokkaammalla (repowering) järjestelmällä.

Klimaretter.info viittaa myös Brandenburgin ohjearvoihin. Kymmenen prosenttia rungon rakennuskustannuksista, joiden puolestaan ​​oletetaan olevan 40 prosenttia rakennuskustannuksista, on laskettava purkamiseen - loppujen lopuksi se on neljä prosenttia rakennuskustannuksista. Tuo verkkolehti antaa puheenvuoron liittovaltion tuulivoimayhdistyksen edustajalle, jonka mukaan purkukustannusten voidaan käytännössä olettaa olevan noin 30 000 euroa megawattia asennettua kapasiteettia kohti. Tämä arvio hänen mukaansa vastaa "nykypäivän tietoa". Enercon WKA E-126 -tuulivoimalaan tarvittava varaus olisi noin 60 000 euroa asennetun voimalaitoksen kapasiteetin megawattia kohden, yhteensä 440 000 euroa.

On kyseenalaista, kattaako se todella purkukustannukset. Hyväksyntäviranomainen päättää siitä, käytetäänkö 6,5 prosenttia hankkeen kokonaisinvestointikustannuksista vakuudeksi.

Aisnen departementista Ranskasta kerrotaan, että purkuarvio on noin 345 000 euroa tuulivoimalaa kohti, ilman arvonlisäveroa. Näin, jos maasto on helposti kuljettavaa.

 

Mitä tuulivoimalan purkaminen sisältää?

Koko laitteen purkamisvelvollisuus sisältää kaikkien rakennuksen osien, mukaan lukien lisäleitteiden, linjojen, teiden ja rakenteiden poistamisen sekä perustusten aiheuttaman maaperän palauttamisen alkuperäiseen tilaan. CDU-parlamentin jäsen Steeven Bretz, Brandenburgista, sai pyytäessään tämän selityksen. Hän halusi tietää:

"Mitä velvotteita liittyy tuulivoimaloiden purkamiseen - etenkin kun kyseessä ovat teräsbetonialustojen, tornien ja turbiinien täydellinen poistaminen ja hävittäminen sekä kulkuteiden ja tuuliturbiinien käyttämän alueen palauttaminen alkuperäiseen tilaan?"

Purkuvelvoitteen laajuutta ei määritetä yleensä, vaan vain tapauskohtaisesti. Jos tuulivoimaloiden käyttö lopetetaan kokonaan, järjestelmästä on toimitettava purkusuunnitelma toimivaltaiselle viranomaiselle. Alemmilla rakennusvalvontaviranomaisilla on Brandenburgin rakennusmääräysten 74 §: n 1 momentin nojalla valtuudet antaa purkukäskyjä lainmukaisten olosuhteiden aikaansaamiseksi.

Viranomainen päättää purkamistoimenpiteiden laajuudesta. Kuinka tarkasti on yksilöitävä laitteiston purku, sisältäen perustuksen, lisäjärjestelmien kuten esim. muuntajien purkaminen, teiden ja muiden kestopintojen, esimerkiksi nosturialueiden, poistaminen, istutusten poistaminen ja uudelleen istuttaminen? Jos viranomaiset luvan antaessaan arvioivat väärin, pystyvätkö he esittämään lisävaatimuksia?

 

Purkukustannusten laskeminen

Purkukustannuksia laskettaessa ihmiset kiinnittävät usein huomionsa vain roottorin siipien, ohjaamon ja akselin, mahdollisesti kulkutien, kaapeleiden ja muuntajarakennusten sekä perustan purkamiseen. Ja kuten näette, siihen on hyviä syitä.

Ensimmäisessä videossa näkyy näyttävästi Hornisgrinden kolmen tuulivoimalan purkaminen. Ne korvattiin yhdellä, suuremmalla tuulivoimalalla (nk. repowering). Kyse on kahdesta Seewind-tyypistä, 20/110 -tyypistä (110 kW) 25/132 -tyypistä (132 kW), ne korvattiin tyypillä Enercon E-70. Kahden perustuksen poistamista ei ole näytetä.

https://youtu.be/IGqUX34s09U

Toisessa videossa dokumentoidaan suhteellisen pienen tuuliturbiinin (Nordex N50, Kirchberg Jagstin alueella Kleinallmerspannissa) perustan poistaminen. Perustus poistetaan kokonaan. Video antaa hyvän kuvan työn määrästä, joka on tehtävä suuremmilla järjestelmillä.

https://youtu.be/3ysGWX_0M3E

200 m korkean ja 7 000 tonnin raskaan Enercon WKA E-126 -voimalan perustuksen paino on 3 500 tonnia ja se koostuu 1 400 kuutiometristä lujaa betonia. YouTube-käyttäjä toteaa perustellusti, että tällainen tuulivoimaloiden purkaminen on todella aikaa vievää, kun hän katselee tätä videota. Hän on kiinnostunut siitä, kuinka kauan kestää sitten perustuksen poistaminen kokonaan esimerkiksi Enercon E-126: sta?

Purkukustannusten laskelmat eroavat toisistaan erittäin paljon. Suunnitteluvaiheessa kunnan veroneuvojasta tai kansalaisaloitteesta voi olla apua laskettaessa tuulivoimaloiden kannattavuutta, kuten Johann Richter osoittaa. Vuonna 2011 hän asetti 12 500 euron vuotuisen rahamäärän  purkuvarausta varten (250 000 euroa 20 vuodessa) ja suositteli tuloslaskelmien suurien erojen vuoksi, että puolueeton asiantuntija tarkastaisi hänen laskelmansa.

Esimerkiksi E-126 -voimalan rakennuskustannukset ovat 11 miljoonaa euroa. Purkaminen, jos oletetaan, että se on 6,5 prosenttia rakennuskustannuksista, voi maksaa ei vain 700 000 euroa 20 vuoden kuluttua, kuten Nordrhein-Westfalenin tuulivoima-asetuksessa säädetään, vaan helposti miljoona euroa ja enemmän.

 

Purkamista varten ei vaadita yksityiskohtaista erittelyä

Jo mainitussa kysymyksessään kansanedustaja Steeven Bretz, CDU-ryhmän Brandenburg, halusi tietää: “Kuinka korkeat ovat purkamisen kustannukset, kokemuksen mukaan?” Hän pyysi yksityiskohtaista erittelyä sen jälkeen, kun tiet ja alueet on saatettu alkuperäiseen tilaan, ja kun torni ja voimala se on purettu ja hävitetty, riippuen tuulivoimalan koosta.

Brandenburgin osavaltio vastasi, että se sovelsi 10 prosenttia rungon rakennuskustannuksista määrittäessään purkukustannuksia ja sen Brandenburgin rakennusviraston hallinnollisen määräyksen (nro 67.3.3.7) mukaisesti. Tuulivoimaloiden tapauksessa 40 prosenttia Brandenburgin rakennusmaksuasetuksen (Brandenburgin rakennusmaksusäännöt, BbgBauGebO) 4 §: n 2 momentin 3 kohdan mukaisista tuotantokustannuksista on otettava huomioon kuvitteellisena runkojen rakennussummana, ja siten Enercon WKA E-126 -tuulivoimalalle on asetettu 440 000 euron varausrahamäärä.

Pääjohtajalle ei kuitenkaan annettu yksityiskohtaista erittelyä. Syy: "Muita purkukustannusten kokemusperäisiä arvoja ei ole saatavana."

 

Piru piilee yksityiskohdissa

Vuonna 2013 Neumarktin aluevirasto velvoitti suuren tuulivoimalan ylläpitäjän toimittamaan vakuuden 77.000 euron suuruisen "ehdottoman" pankkitakauksen muodossa ennen voimalan rakentamista tai käyttöönottoa. Vakuuden tulisi auttaa takaamaan se, että tuulimyllyn käyttöiän lopussa maastoon ei jää mitään, vaan että entinen tuulivoimala voidaan "purkaa", poistaa niin ettei maastoon jää jätettä - vaikka operaattori ei ehkä pystyisi maksamaan siitä, koska siitä on tullut maksukyvytön. Piirivirasto lähtee siitä, että voimalaa käytetään kahden tai kolmen vuosikymmenen ajan. Hänen esittelynsä mukaan näin ei toimita kaikkien sijoittajien purkamista koskevat säännöstenkohdalla: "Joissakin tapauksissa purkukustannukset asetetaan liian alhaisiksi", sanoo Jürgen Schreiner piirivirastosta. Takuilla varmistettiin, että julkisella sektorilla olisi rahaa käytöstä poistetun tuulivoimalan poistamiseksi kaiken varalta - vaikka kunnista ja piireistä ei koskaan tule tuulivoimaloiden omistajia mahdollisesta "korvaamisesta" huolimatta.

Piru piilee kaikenlaisissa yksityiskohdissa - etenkin maanomistajille. Monissa tapauksissa viljelijät ja metsänhoitajat eivät myy näitä 2 000–3 000 neliömetrin alueita per tuulivoimala sijoittajille, vaan vuokraavat ne pitkäaikaisella sopimuksella ja pysyvät omistajina. Se voi tosiasiassa olla hankalaa heille, jos operaattori on jo kauan sitten joutunut konkurssiin. Koska alueviraston antamien tietojen mukaan kiinteistön omistaja on ensin vastuussa maksamaan omista varoistaan; luvan myöntävien viranomaisten hankkimat pankkitakaukset ovat toissijaisia, Jürgen Schreiner selittää.

 

Purkukustannusten mukauttamiselle ei ole oikeusperustaa

Baijerin viljelijöiden yhdistys (BBV) ja piiri lupaviranomaisina valittavat: Odotetut purkukustannukset on mahdollista mukauttaa vasta tietyn ajan kuluttua asiantuntijaraporttien ja uudelleenarviointien avulla, jos sijoittaja on yhteistyöhaluinen ja siihen vapaaehtoisesti suostunut. BBV: n toimitusjohtaja Bayerl vaatii yksiselitteisesti vahvistusta "viran puolesta". Mutta Jürgen Schreiner piirivirastoata pahoittelee: "Olemme tietoisia ongelmasta, mutta ei ole laillista keinoa järjestää mukauttamista."

Tuulivoimalobbarit kertovat mielellään kansalaisille ydinvoimaloiden korkeista purkukustannuksista. Tuulivoimaloiden purkukustannuksia ei joko mainita tai niiden kerrotaan olevan erittäin alhaisia.

…

Piilotetut purkukustannukset, "hevoshuijarit" - kaikki on erittäin helppoa!

"Tuulivoimalat tuottavat ympäristöystävällistä sähköä, ne voidaan purkaa uudelleen milloin tahansa jättämättä säteilevää jätettä ja ne auttavat vähentämään hiilidioksidiongelmaa." Tuulivoimalaitosten valmistajat, mutta myös uusiutuvien energialähteiden kannattajat, mainostavat tätä tai vastaavaa. Roottorin lavat, konehuone ja generaattori nostetaan tornista nosturilla ja puretaan yksittäisiin osiinsa. Kaapeleiden kuparia tai ylemmän torniosan terästä voidaan käyttää uudelleen. Betonitorni sahataan tai räjäytetään paikan päällä. Materiaalia voidaan käyttää tienrakennukseen. Roottorin terät yleensä silputaan ja käytetään polttoaineena sementtiteollisuudessa. Suuri osa siitä voidaan kierrättää. Topagrar-lehden mukaan purkaminen on helppoa. Topagrarin tietolähde on Hannoverin integroidun tuotannon instituutti (IPH). Purku maksaa 20.000–30.000 euroa per tuulivoimala. Tuotot raaka-aineiden myynnistä on jo laskettu hintaan.

 

Raaka-aineiden myynnistä saatavia tuloja ei voi määritellä.

Seuraavien vuosien aikana tehtävien roottorien siipien määrää ei voi hävittää ilman vakavia vaurioita väestön terveydelle. Energiakäänteen todellisuus näyttää tältä: Tuulivoimalat ovat ONGELMAJÄTETTÄ! Vuodesta 2005 jäljelle jää vain roottorin siipien hävittäminen polttamalla, lähinnä jätteenpolttolaitoksissa ja sementtitehtaissa, tai ne viedään maasta tai kaatopaikoille. Mikäli niitä kierrätetään, jää silti arviolta 20 prosenttia jätettä, jota ei voi kierrättää. Radioaktiivisuus loppuu aikanaan, ydinvoimaloiden ydinjäte voidaan kierrättää, tämä ongelmajäte jää ikuisesti myrkylliseksi.

Tuuliturbiinien purkaminen ei ole vain aikaa vievää, vaan myös kallista, ja vaarallisten jätteiden kustannuksia ei voi määritellä etukäteen.  Yhden tuulivoimalan purkamisesta voi seurata maanomistajalle / vuokranantajalle / kunnalle taloudellinen katastrofi. Topagrar-lehden kustannusten aliarviointi on yksinkertaisesti skandaali.

Purkuyritykset odottavat tilauksia. Ei kuitenkaan ole mitään takeita siitä, että suuressa mittakaavassa tuulivoimaloita voitaisiin purkaa, ja että e olisi purkuyrityksille ja tuulivoimatoimijoille ylipäänsä kannattavaa.  Tiedetään vain, että tähänastiset purkustragetiat eivät enää kannata, IPH: n työntekijät sanovat. On olemassa ideoita, ei enempää. "Pitäisi", "voisi" - uusiutuvan energian tavanomaiset sanat.

James Lovelock on yksi vihreän liikkeen perustajista. Hänestä tuli kuuluisa "Gaia-teoriastaan". Hän on ilmaissut epätoivoisena, että vihreän liikkeen alkuperäiset aikomukset on ymmärretty väärin, että ”arvokas ekologinen perintömme” yritetään nyt sivuuttaa. James Lovelock kirjoitti kirjeessään paikalliselle suunnittelutoimistolle:

"Meidän on huolehdittava siitä, että pyörivät tuulimyllyt eivät ole kuin pääsiäissaaren patsaita – epäonnistuneen sivilisaation monumentteja."

---

Lähteet:

• http://www.nordbayern.de/region/neumarkt/ruckbau-von-windradern-finanziell-riskant-1.3268766
• http://www.energiedialog.nrw.de/rueckbau-von-windenergieanlagen-eine-ungeloeste-problematik/
• http://www.bi-greinereck.de/images/document/869592/Wirtschaftlichkeit_von_Windkraftanlagen-Vortrag-1.pdf
• http://www.wattenrat.de/2015/02/03/rueckbau-von-windkraftanlagen-wer-entsorgt-die-fundamente/
• http://www.nordbayern.de/region/neumarkt/ruckbau-von-windradern-finanziell-riskant-1.3268766
• http://www.steeven-bretz.de/image/inhalte/file/KA%2064%20Antwort.pdf
• http://www.klimaretter.info/energie/hintergrund/19919-wenn-windraeder-zu-alt-werden
• https://www.topagrar.com/news/Energie-Energienews-So-soll-der-Rueckbau-von-Windkraftanlagen-gelingen-2832044.html
• http://www.stop-eolien02.fr/2016/11/demantelement-le-cout-reel.html
• http://www.wind-turbine-models.com/turbines/392-nordex-n-50
• http://www.windenergie-im-binnenland.de/foundations.php
• http://www.epenportal.de/web/datapool/storage/files101784/ENERCON_Entsorgungskosten.pdf
• http://www.windenergie-im-binnenland.de/foundations.php
• http://ruhrkultour.de/wp-content/uploads/2017/01/Windrad-Demontage-Fundamente.pdf

Formularende

 

Formularbeginn

Formularende

7 lukijakommenttia ylläolevaan artikkeliin:

• Reimund Großhäuser
  14.4.2019
  Valitettavasti löysin artikkelinne vasta tänään, mutta se tulee kuin sydämestäni. Paljon kiitoksia kirjoittajille, myös lähdeviitteistä. Kommenttien (etenkin H. Wanningerin ja toimituksellisen ryhmän) ansiosta ei ole parempaa tapaa kuvata mainitun "80 prosentin" vääryyksiä ja tyhmyyttä. Haluan yrittää edistää tätä asiaa Desiderius Erasmus -säätiön puitteissa, jonka jäsen olen, jotta saisin "vihreän harhakuvitelman" loppumaan. Tästä päivästä lähtien olen lehtenne vakituinen tilaaja.
  Ystävällisin terveisin
  Reimund Großhäuser
  
  
• Wanninger
  8.6.2018
  Usko energia'käänteeseen' tuulivoiman avulla on vain jatkoa naiiville keskiaikaiselle unelmalle perpetuum mobilesta, ikuisen liikkeen koneesta. Vain typerät, joilla ei ole fysiikan perustietoja (esimerkiksi Merkel ja Göring-Eckhardt) uskovat siihen. Ja noin 80% muusta Saksan väestöstä!
  Tuulen energiatiheys on erittäin matala. (Vapaan) tuulen keräämiseksi tarvitaan erittäin suuria (ja kalliita) järjestelmiä, joiden valmistukseen kuluu enemmän energiaa kuin mitä tuulimylly pystyy käyttöikänsä aikana tuottamaan. Ympäristöministeriöllä on pamfletti nimeltä 'tutkimus', joka väittää, että tuulivoimala maksaa itsensä kuudessa kuukaudessa. Mutta kuinka tyhmä täytyykään olla, että uskoo tuollaiseen hölynpölyyn? Jos tämä poliittisen propagandan 'tutkimus' olisi totta, eihän kenenkään tarvitsisi maksaa sentin hyrrää tukea tuulivoimalle ja tuulimyllyhän olisi todellinen rahasampo, ilman suuria tukia?

Asiahan on juuri päinvastoin. 3 megawatin tuulimylly, jonka toiminta-aika on 20 vuotta ja joka valmistuksineen ja purkuineen maksaa noin 8 miljoonaa euroa, tuottaa sijainnista riippuen Saksassa sähköä vain 3–5 miljoonan euron arvosta 20 vuodessa. Siksi tuulen tuottamaa sattumasähköä on tuettava enemmän kuin kolme kertaa mikä sen arvo on. Vasta silloin tuollainen tuulimylly kannattaa näille tuulivoima-heinäsirkoille, jotka ovat hyökänneet maisemiimme ja metsiimme.

·      derda
1.5.2018
Mitä ydinvoimaloiden vaarallisen jätteen hävittäminen maksaa?
No, senhän maksaa kansa

• Toimitus, artikkelin kirjoittajan vastaus
  3.5.2018
  Yhteisön jättämät roskat maksavaa aina kansa. Kuka muukaan? Hävityskustannukset sisältyvät hintoihin ja maksetaan joko heti käytön jälkeen tai myöhemmin. Koska ydinvoimalaitokset eivät voi jatkaa toimintaansa eikä tekniikkaa voida kehittää enää Saksan valtion tekemän lopettamispäätöksen johdosta, kustannuksia tulee nyt. Kansalaiset eli hallitus tekivät tuon päätöksen.

Ydinjätettä ei tarvitse hävittää tai loppusijoittaa, se voidaan kierrättää. On jo kauan tiedossa, että ydinjäte ei ole jätettä, vaan raaka-ainetta, josta voidaan tuottaa sähköä. Tätä varten tarvittava tekniikka, esimerkiksi "hyötöreaktori" SNR-300, oli valmis jo 1980-luvulla. Ironista kyllä, tämän erittäin ympäristöystävällisen reaktorin, joka olisi myös tuottanut energiaa "jätteestä", torjui ydinvastainen liike. Ydinenergian vastustajat estivät kierrätyksen.

Mikään muu teollisuus ei tuota niin vähän ja hallittavissa olevaa jätettä kuin ydinvoima. Puhumme yhteensä 12 500 tonnista jätettä. Tätä materiaalia ei tarvitse säilyttää loputtomia aikoja. Suurin osa ydinjätteistä voidaan yksinkertaisesti hävittää tai käyttää uudelleen. Köyhdytetty uraani (yli 99% U-238, puoliintumisaika 4,5 miljardia vuotta) on vähemmän kuin heikosti radioaktiivinen ja siten kaikkea muuta kuin vaarallinen jäte. (lisää tietoa osoitteesta: http://100-gute-endungen.de/hga-042/)

Sitä vastoin 2,6 miljoonaa tonnia vaarallisia kemiallisia jätteitä varastoidaan pelkästään Herfa-Neurodessa, joka on maailman suurin myrkyllisen jätteen kaatopaikka - se on 200-kertaisesti enemmän kuin kaikki erittäin radioaktiiviset "ydinjätteet". Toimittaja Axel Schröder sanoi vierailunsa jälkeen Herfa-Neuroden maanalaisessa kaatopaikassa: ”Minusta tuntui yksinkertaisesti hämmästyttävältä, että tämä maanalainen kaatopaikka sijaitsee keskellä Saksaa, kukaan ei tiedä sitä, kukaan ei keskustele siitä, vaikka se lopulta aiheuttaa saman vaaran kuin ydinvarasto ".
http://www.deutschlandfunkkultur.de/eine-frage-der-dosis-besuch-auf-der-weltweit-groessten.1076.de.html?dram:article_id=283812

 

Tuulivoimaloiden roottorien lavat voidaan kierrättää vain vähäisessä määrin, suurin osa niistä on ongelmajätteitä.
"On päästy eroon yhdestä tekniikasta - muun muassa siksi, että emme tiedä mitä tehdä ydinjätteille - ja olemme siirtymässä uuteen tekniikkaan, jonkak jätteitä emme osaa käsitellä", sanoi Remondis-johtaja Herwart Wilms haastattelussa Capitalille (numero 2/2017; EVT 19. tammikuuta 2017). Esimerkiksi tuulivoimalat on rakennettu komposiittimateriaaleista, joiden materiaaleja ei voida enää erotella. "Emme voi kierrättää niitä", Wilms sanoo. Sama koskee aurinkosähköjärjestelmien, litiumparistojen ja sähköautojen korien hävittämistä. Vuoteen 2021 mennessä pelkästään tuuliturbiinien roottorinlapojen odotetaan kasvavan vuosittain noin 16 000 tonniin vaarallista jätettä. Remondis varoittaa, mutta kukaan ei kuuntele.
(Remondis: https://www.remondis.com/en/home/)

 

No, senhän maksaa kansa.

 

• Jürgen Falkenberg
  18.4.2018
  On se kyllä hullua. Ilman että edes punastuvat, tuulivoimaheinäsirkat ja hallintoviranomaiset laskevat purkukustannukset niin alhaisiksi, että jopa omakotitalon purkaminen on kalliimpaa kuin 200 metrin korkean hirviökompleksin ja niiden jättimäisten perustusten purkaminen. Kuinka naiiviksi tämä yhteiskunta on oikeastaan tullut ideologisessa vihreydessään?

…

• R. Kuth
12.1.2017
kolmen siiven satunnaisgeneraattorista tulee yhtä paljon ongelmajätettä kuin talojen julkisivujen sadoistatuhansista neliömetreistä polystryneenivaahtoa – samantekevää, kaikki tuohan tapahtuu HYVÄN asian takia!