Lisää kapitalismia => parempi ilmasto
Sanotaan, että kapitalismi
on oletettavasti syy siihen, että ympäristö kärsii - näin ilmastoaktivistit.
Vaan tutkimukset osoittavatkin: kapitalismi tekee ilmastosta paremman. Valtion suunnitelmatalous ei hyödytä ympäristöä, vaan vahingoittaa sitä.
Saksa on vuosia
luottanut ympäristöpolitiikassa enemmän hallitukseen ja vähemmän markkinoihin. Ja vihreät, joilla on ratkaiseva rooli tavalla tai toisella seuraavassa
liittohallituksessa, haluavat massiivisesti vahvistaa tätä suuntausta. Joka perjantai Fridays for future -mielenosoituksessa kuullaan toistuvasti
väite, jonka mukaan kapitalismi on ympäristön pilaantumisen ja
ilmastonmuutoksen syy. Siksi "järjestelmämuutos" on tarpeen ilmastonmuutoksen ja
ympäristöongelmien ratkaisemiseksi.
Kuitenkin, jos
verrataan maailman korkeimpien ympäristönormien maiden sijoitusta siihen, miten
paljon eri maissa on kapitalismia, suhde onkin toinen. Yalen yliopisto on
julkaissut yli 20 vuoden ajan ympäristönsuojelun indeksiä (Environmental
Performance Index, EPI), joka osoittaa kuinka hyviä maat ovat
ympäristönsuojelussa. Yhteensä 32 indikaattoria on merkitty näihin yhteentoista luokkaan: ilman laatu; hygienia ja juomavesi; raskasmetallit; jätehuolto; luonnon monimuotoisuus ja elinympäristö; ekosysteemipalvelut; kalastus; ilmastonmuutos; Päästöt; vesivarannot; maatalous.
Kestävä kehitys ja vauraus
Tutkijoiden
analyysien mukaan Tanska, Luxemburg, Sveitsi, Iso-Britannia ja Ranska saavat
korkeimmat pisteet. Sijoituksessa seuraavat Itävalta, Suomi, Ruotsi, Norja ja Saksa. Raportissa todetaan: "Yksi EPI: n johdonmukaisista opetuksista on,
että kestävyyden saavuttaminen vaatii riittävän taloudellisen vaurauden
kansanterveyden ja ympäristöinfrastruktuurin rahoittamiseksi." Tutkijat
kirjoittavat, että bruttokansantuotteen ja ympäristönsuojelun tilan välillä on
selkeä yhteys kussakin maassa.
On
mielenkiintoista verrata ympäristöindeksiä toiseen arvoon, taloudellisen
vapauden indeksiin. Tämä Economoc Freedom -indeksi, jonka Heritage Foundation on määrittänyt
vuodesta 1995, mittaa taloudellista vapautta kaikissa maailman maissa. Viimeisimmässä raportissa (2021) analysoitiin 178 maata. Tätä indeksiä voidaan kutsua myös "kapitalismin mittakaavaksi",
sosiologi Erich Weeden mukaan.
Indeksi mittaa
taloudellisen vapauden tasoa kahdentoista kriteerin perusteella:
omistusoikeudet, oikeudellinen tehokkuus, valtion koskemattomuus, verotaakka,
valtion menot, rahoituksen taso, yrittäjyyden vapaus, työmarkkinoiden vapaus,
valuutan vapaus, kaupan vapaus, vapaus investointien ja taloudellisen vapauden
kannalta.
Vapaimmat maat
Näiden kriteerien
mukaan Singapore on maailman vapain maa, ja seuraavat ovat Uusi-Seelanti,
Australia, Sveitsi, Irlanti, Taiwan, Iso-Britannia, Viro, Kanada ja Tanska. Tämän luokituksen mukaan taloudellisesti kaikkein vähiten vapaat maat ovat
Pohjois-Korea, Venezuela, Kuuba, Sudan ja Zimbabwe. Kaikki maat on jaettu viiteen luokkaan: "vapaa", "pääosin
vapaa", "kohtalaisen vapaa", "pääosin ei vapaa" ja
"ei vapaa". Heritage Foundation -säätiön tutkijat vertailivat kahta indeksiä -
EPI-ympäristöindeksiä ja Economic Freedom -indeksiä - vuodelle 2020.
Tulos: taloudellisesti
vapaimmilla mailla oli myös korkeimmat pisteet Yalen yliopiston
ympäristöindeksissä, keskimäärin 76,1. "Enimmäkseen vapaat" maat saivat keskimäärin 70,2 pistettä. Ja sitten tulee iso harppaus maihin, jotka ovat vain "kohtalaisen vapaita"
ja jotka arvioitiin ympäristön kannalta huomattavasti huonommiksi (59,6
pistettä). Mailla, jotka olivat "pääasiassa ei vapaita" tai "ei vapaat",
oli selvästi huonoin ympäristö (46,7 ja 50,3 pistettä EPI: ssä).
Taloustieteilijä Daniel
Fernández Méndez oli jo suorittanut regressioanalyysin 15 vuoden ajan vuonna
2018 selvittääkseen, mikä yhteys näiden kahden indeksin välillä on:
"Regressioanalyysi osoittaa, että jokainen taloudellisen vapauden indeksin
kasvu merkitsee 0,96 pisteen kasvua ympäristöindeksiin”, ekonomisti sanoi. Tällaista selkeää positiivista korrelaatiota löytyy tutkimuksesta
harvoin.
Taloustieteilijä
kiisti kuitenkin myös mahdollisen vastaperusteen, jonka mukaan maat, joilla on
suurempi taloudellinen vapaus, "vievät" saastuttavaa teollisuuttaan
vähemmän vapaaseen kolmanteen maailmaan pitäen samalla omassa maassaan saastuttamattomat
teollisuudenalat ".
Näin ei
kuitenkaan ole. Jos analysoidaan
korkeatasoisten maiden investointeja, käy ilmi, että vain 0,1 prosenttia
korkeatasoisten maiden ulkomaisista investoinneista tehdään maissa, joissa
ympäristönormit ovat alhaiset. Näiden laskelmien
seuraukset ovat selkeät: ”Analysoiduista tiedoista voidaan nähdä, että
kapitalismi on hyvä ympäristölle. Mitä suurempi
taloudellinen vapaus, sitä paremmat ympäristön laatuindeksit ovat. 'Puhtaammat'
maat eivät vie saasteitaan viemällä teollisuuttaan muihin maihin."
Antikapitalistit
eivät pidä näistä päätelmistä, mutta on selvää: kapitalismi ei olekaan ongelma,
se on ratkaisu. Vähemmän kapitalismia ja
enemmän valtion suunnittelemaa taloutta, kuten vihreät haluavat, ei hyödytä
ympäristöä, vaan vahingoittaa sitä.
Muuten: Yksi tärkeimmistä syistä, miksi Saksa ei pärjää kaikesta huolimatta, oli päätös luopua ydinvoimasta, mikä johti siihen, että hiilidioksidipäästöjä on enemmän kuin olisi, jos Saksa jatkossakin luottaisi ydinvoimaan. Yalen tutkijat muotoilevat tekstinsä varovaisesti ja diplomaattisesti EPI-raportissaan 2021, että ”jotkut analyytikot” ovat sitä mieltä, että Saksan ydinvoiman käytön lopettaminen voi vahingoittaa maan edistymistä ilmastonsuojelussa. Mutta tätä päätöstä ydinvoiman käytön poistamisesta käytöstä ei voida syyttää kapitalismista, vaan vihreän ideologian ohjaamasta politiikasta.
Rainer Zitelmann, tämän artikkelin kirjoittaja, on historioitsija, sosiologi ja kiinteistösijoittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti