Saksan vihreiden romahdus: noususta syöksylaskuun

Vihreiden romahdus: noususta syöksylaskuun

FOCUS-online-asiantuntija Andreas Herteux  25.09.2024
https://www.focus.de/experts/sozialforscher-andreas-herteux-gruene-von-der-gefuehlten-volkspartei-zum-totalabsturz_id_260342937.html

 

Vuonna 2021 vihreät haaveilivat vielä siitä, että heistä tulisi kansanpuolue. Nyt heitä uhkaa täydellinen romahdus. Miten tähän on tultu? Mutta onko heille todella tulossa loppu? Yhteiskuntatutkija Andreas Herteux kommentoi, mitä nyt on odotettavissa ja mitkä ovat puolueen näkymät.

Vihreät olivat historiallisen hetken edessä vuonna 2021:heillä oli yli 25 prosentin kannatus ja mahdollisuus ottaa keskeinen rooli Saksan hallituksessa, ja unelma siitä, että puolueesta tulisi vihdoin suosittu puolue, näytti olevan saavutettavissa.

Vuoden 2019 eurovaaleissa, kaksi vuotta aiemmin, he olivat jo saavuttaneet 20,5 prosenttia, ja kaikissa sitä seuranneissa osavaltiovaaleissa he eivät ainoastaan päässeet osavaltioiden parlamentteihin, vaan olivat jopa mukana hallituksessa seitsemässä tapauksessa kahdeksasta. Vihreät olivat Saksassa vakiintunut voimatekijä, eikä kanslerin virka ollut tuolloin epärealistinen, ei, se oli jopa saavutettavissa. Siitä piti tulla uuden aikakauden alku.

Korkealentoinen nousukiito postmaterialististen ihanteiden, kuten ilmastonsuojelun, avointen rajojen, identiteettipolitiikan, jälkikolonialismin, sosioekologisen muutoksen ja globaalin oikeudenmukaisuuden aallonharjalla, jotka ovat 2010-luvulta lähtien siirtyneet yliopistoista mediaan, mutta jossain määrin myös - ja monet tutkimukset todistavat tämän, vaikka tämä on nykyään jossain määrin kyseenalaistettua - yhteiskunnallista kurssia.

Aika näytti olevan kypsä. Vihreitä ei enää äänestetty vain post-materiaalisessa piireissä (n. 12 % väestöstä), niiden hyvin toimeentulevien ihmisten keskuudessa, joilla on varaa katsoa arjen huolia pidemmälle ja omistautua korkeammille ihanteille, tai suhteellisen nuorten uusekologien keskuudessa (n. 8 % väestöstä), joka pitää monikulttuurisuutta, monimuotoisuutta ja poliittista korrektiutta erittäin tärkeinä, vaan vihdoin ja viimein myös osissa keskustaa.

Vaikka liittopäivävaalit olivatkin pettymys 14,8 prosentin ennätystuloksesta huolimatta, siitä voidaan silti syyttää epäonnistunutta vaalikampanjaa ja kansleriehdokkaan valintaa. Siitä huolimatta vihreät olivat nyt hallituspuolue.

Mutta sitten jokin muuttui. Ensin hitaasti, sitten yhä nopeammin ja nopeammin. Aluksi vihreät jatkoivat menestystään ja saavuttivat voittoja kaikissa osavaltiovaaleissa lokakuuhun 2022 asti.

Vuoden 2022 lopusta lähtien postmateriaalisten ihanteiden suunnitellun tai käytännön toteutuksen vaikutukset tulivat kuitenkin yhä näkyvämmiksi ja kriittisemmiksi. Eläinten hyvinvointi, lämmityslaki, aiempien energiamuotojen hylkääminen, polttomoottorit, energiakustannukset, epäonnistunut demokratian edistämislaki, epäonnistuminen maahanmuuton ja kotouttamisen alalla - Vihreät eivät olleet vastuussa kaikesta tästä, mutta jälkimaterialistinen leima löytyi kaikkialla. Seuraaville vaaleille oli ominaista tappiot kauttaaltaan.

 

 Mitkä ovat onnettomuuden syyt?

Mutta miten kaikki pääsi näin pitkälle? Syyt ovat moninaiset. Toisaalta puolue ei pystynyt täyttämään vaatimustaan pragmaattisesta ja idealistisesta politiikasta. Se ei onnistunut muuttamaan postmaterialistisia ihanteitaan todellisuudeksi. Toisinaan nämä yritykset, kuten feministinen ulkopolitiikka, olivat abstrakteja ja alusta alkaen tuomittuja epäonnistumaan; muilla aloilla, kuten lämmityslainsäädännössä, suunnitelma osoittautui epärealistiseksi, sosiaalisesti kylmäksi ja toteuttamiskelvottomaksi. Lisäksi epäselvissä tapauksissa ihanne, jotkut sanoisivat ideologia, meni ilmeisesti käytännön edelle; mielenkiintoinen esimerkki tästä on maahanmuuttopolitiikka.

Näin ei olisi tarvinnut tapahtua, jos vihreät ja siten myös koalitiohallitus olisivat pyrkineet löytämään tasapainon ja yrittäneet sovittaa yhteen Saksan erilaisten ja hajanaisten ryhmien erilaiset tarpeet. He eivät kuitenkaan onnistuneet siinä yhtä hyvin kuin edellinen hallitus. Tai he eivät yksinkertaisesti halunneet, joko siksi, että heidän omia postmaterialistisia ajatuksiaan pidettiin tärkeämpinä kuin muun väestön marginaalisia etuja, tai siksi, että nämä tarpeet olivat ristiriidassa heidän ideaalista yhteiskuntaa koskevien ajatustensa kanssa.

Oliko kyse kommunikaation puutteesta vai vain virheestä olla liian avoin siitä, mitä todella haluaa? Rehellisyys voi olla myös kohtalokasta, eikä kukaan voi syyttää vihreitä siitä, etteivät he olisi olleet avoimia omista tavoitteistaan. Vai johtuiko se Putinista, joka yksinkertaisesti uskalsi häiritä unelmaa talouden ja yhteiskunnan sosioekologisesta muutoksesta? Vai oliko syynä kenties viime kädessä usein huonosti muotoiltu politiikka?

Sillä ei ole väliä, koska soslalistien, liberaalien ja vihreiden muodostama hallitus eli nk. liikennevalohallitus on jälleen kerran kiihdyttänyt jo vuosia jatkuneita miljöökamppailuja ja istänyeet näin marginaalien vahvistumista.

Ajat tarvitsivat fiksua ja kypsää, rakentavaa, käytännönläheistä politiikkaa. Sitä olisi voinut leimata myös vakaumukset; kunhan tasapaino olisi ollut olemassa, ei olisi tarvinnut epäonnistua.

Todennäköisesti vihreät kutistuvat ja jäljelle jää vain perustajaryhmä

Nyt siis romahdus ja tavanomaiset henkilövaihdokset. Kun katsoo tätä ja tulevia vuoden 2025 liittopäivävaaleja, voi todeta, että vihreät ovat ratkaisevan tienhaaran edessä. On epätodennäköistä, että puolue pääsee jälleen 20 prosenttiin tai yli. Pikemminkin näyttää realistiselta, että vihreät kutistuvat noin 8-12 prosentin ydinasiakaskuntaan, joka tosin reagoi myös yhä kriittisemmin, ei siksi, että puolue olisi mennyt liian pitkälle, vaan siksi, että se ilmeisesti haluaa hidastaa tai osittain lykätä prosessia muiden ryhmien painostuksesta.

Postmaterialistinen tai uusekologinen ympäristö ei kuulu pelkästään vihreille. Vasemmistopuolue, SPD tai Voltin uudet tulokkaat voivat myös saada pisteitä keskipitkällä aikavälillä.

Tulevina kuukausina vihreiden on ratkaisevan tärkeää asemoida itsensä uudelleen ja voittaa menetetty luottamus takaisin. Tätä varten heidän on onnistuttava tasapainoilussa: Yhtäältä he eivät saa heikentää peruspotentiaaliaan, toisaalta he eivät saa tukkia tietään takaisin keskustaan. On tärkeää, ettei hylätä ilmastonsuojelun kaltaisia keskeisiä huolenaiheita, mutta samalla on otettava huomioon kansalaisten aineelliset huolenaiheet. Vain tällä tavoin ne voivat estää sen, että mielipidemittausten lasku muuttuu pysyväksi poliittisen merkityksen menetykseksi.