Tajusin olevan eteläkarjalainen vasta kun muutin Kalajoelle.
Saksassa asuessa korostuu suomalaisuus Ollaan
niin ylpeitä että. Saksalaiset arvostavat Suomea kaikin tavoin. He ovat sitä
mieltä, että suomalaiset ovat ahkeria ja tunnollisia. Toisaalta kysyttiin
jatkuvasti, miksi niin monet suomalaisset ovat juoppoja ja onko Suomessa
paikkoja, joissa ei ole hyttysiä. Paavo Nurmi tiedetään (yhä!) ja Matti Nykänen
myös. Leijonista ei ole kukaan koskaan kuullut. Metallimusiikki tiedetään. Ja
tiedetään, että suomi on vaikea kieli.
Muissa Euroopan maissa juuri kukaan ei tiedä Suomesta mitään.
Toiset suomalaiset ulkomailla höristivät korviaan, kun puhuin puhelimessa äitini kanssa. Se herätti useimmiten naurunhörähdyksiä. ”Miten hauskasti sinä jutteletkaan!”
Nyt tiedän, että Etelä-Karjala on varsin pieni murrealue. Tiedän myös, että Lappeen ja Joutsenon välissä asuneena kummallakin alueella on murteessaan eroja, Tuomojan kylähän oli kummassakin kunnassa ennen Saimaan kanavan uutta uomaa.
Kirjoitin 2008, Suomeen muutettuani, jouluevankeliumin
omalla murteellani, kun jouduin toteamaan, että sitä ei ole vielä kukaan
tehnyt. Nyt on sitten joku silmäätekevämpi tehnyt toisen version. Se hieman
harmittaa, nimekkäät ihmiset kun aina tuppaavat olemaan etusijalla.
https://pipa01.blogspot.com/2009/12/jouluevankeliumi-lappeen-murteella.html
Meilläpäin puhutaan karjalan tai eteläkarjalan murteesta. Kaakkoismurre on kielitieteilijöiden termistöä. Pohjanmaalla ihan tosissaan yksi äidinkielen opettaja yritti opettaa minua, ettei karjalan murretta ole olemassakaan. No, vastasin hänelle omalla murteellani.
Törmäsin hiljan Lappeenrannan lukioissa
tehtyyn tutkimukseen koululaisten käyttämästä murteesta vuona 2022. Mikä on
lappeenrantalaistaß Onko Töölön murre syrjäyttänyt paikallismurteen? Miten englanti jokapäiväisessä puheessa?
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/156293/LyijynenAino.pdf?sequence=2
Kaisu Lahikainen kirjoitti eteläkarjalan murresanakirjan ”Silviisii”. Löytyy antikvariaateista ja Akateemisesta.
Jo kouluaikana minulle naurettiin, kun käytin lapsena kotona oppimiani sanoja. Mamma käytti, näin jälkeenpäin ajatellen, lainasanoja sekä ruotsista että venäjästä. Meillä oli tassi, koussikka ja kammari. Tuolloinhan oli hävettävää muutenkin puhua murretta, mutta myös kaupunkilaisten ja maalaisten puheenparressa oli eroja. Kukaan opettaja ei kuitenkaan koskaan puuttunut asiaan. Pääasia oli, että se tuli selväksi, mitä halusi sanoa. Mutta olinhan minä myös nk. modernissa, nk. ”koekoulussa”, kun taas ystäväni Lappeenrannan lyseossa saivat kuulla murteestakin kunniansa. Kouluaikana en tiennyt kouluni nykyaikaisuudesta mitään, jäin vain ihmettelemään asiaa.
Pohjanmaalaisten kanssa tuli monet kerrat väärinkäsityksiä, kun samat sanat saattavat tarkoittaa eri asioita. Se johtuu suomen kahtiajakoisuudesta: on Länsi-Suomi ja on Itä-Suomi, aina Pähkinäsaaren rauhasta 1323. Se näkyy edelleenkin kaikkialla.
Kerran jossain kokouksessa olimme väki eri puolelta Suomea. Lappeelainen naapurini puhui ja yksi kuuntelijoista tuumasi: ”Sie oot kotosii Lappeelt.”
Voit testata, mitä ymmärrät: https://www.esaimaa.fi/paikalliset/3784426
Joo, saap siint torilaijast vieläkii vetylöi ja sielt voip ostaa atomiloikii.
Ei, en aio muuttaa Lappeenrantaan. Kotona tunnen siellä kuitenkin olevani.
Et silviistii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti