Milloin mitäkin ja kulloin kutakin. Suomi on niin pieni paikka, että täällä on kaikki mahdollista.
Kävelin eilen, lauantaina, ulkomaalaisten vieraitteni kanssa Stockmannin käytäviä. Muistui mieleeni toinen käynti samoilla käytävillä vuosia sitten. Nuorimmaiseni oli silloin alakoululainen ja vanhempi poikani kouluvierailulla Helsingissä toisen "pääsiäisperheemme" luona.
Ai että mikäkö on pääsiäisperhe? Saksan suomalaiset kielikoulut järjestävät vuosittain yhdessä Helsingin kouluviraston kanssa Saksan suomalaisten kielikoulujen oppilaille kouluvierailun Helsinkiin. Lapset asuvat perheissä ja käyvät koulua Helsingissä kahden viikon ajan. Tämä vierailu tehdään Saksan koulujen pääsiäisloman aikaan. Olen ollut järjestäjäpuolella; siitä joskus enemmän.
Olimme siis menossa tämän perheen luo kyläilemään. He olivat kertoneet, että Michael Jackson oli esiintynyt Helsingissä edellisenä iltana. En juurikaan välitä hänen musiikistaan, mistä johtuen se tieto oli minulle näin ollen ykshailee.
Kävimme pojan kanssa Stockmannilla ennen kyläilyämme. Vieressäni käytävän pituudelta hiha hihassa kiinni kävelee hyvin sairaan näköinen tummahkoihoinen mies, jolla on kummallinen nenä, valkoiset käsineet ja musta, kihara, roikkuva tukka.
Äkkiä näen televisiokameroita, poliiseja erinäisiä määriä ja miten poliisit kantavat yhtä miestä syrjemmälle. "Pois kameroista", oli ensimmäinen ajatukseni. Sitten katsahdin vieressäni kävelevää miestä ja äkkäsin, että häntähän pidetään Michael Jacksonina, siksi tämä hässäkkä.
Ja ajattelin samalla, että konserttihan oli eilen, Jakson lähtenyt ajat sitten, mutta olipa todella hyvin naamioitu stuntman, sijaisnäyttelijä, ja olivatpa teeveekuvaajat menneet lankaan.
Pääsiäisperheemme luokse päästyämme heillä oli kerrottavana ensimmäisenä uutisena, että Jackson pitää toisenkin konsertin, sinä samaisena iltana ensimmäisen konsertin suuren suosion takia, ja että hän oli kuulemma ollut päivällä keskikaupungilla, olivat katsoneet televisiosta.
Näin voi käydä. Olikin aito...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti