Romanttinen ja vähemmän romanttinen Rein ja sen monet kasvot

Ainakin kirjan verran voisin kirjoittaa ”Isä Reinistä”, kuten saksalaiset hellittelevästi pitkää jokeaan kutsuvat. Tosin on Saksassa muitakin jokia yllin kyllin. Pitkiä ja lyhyempiä, kristallinkirkkaita ja samean liejuisia. Niistä ja niiden varrella sijaitsevista kaupungeista olenkin jo kirjoitellut. Suomalaiset eivät yleensä myöskään tiedä, että Saksassa on myös järviä. Berliinin pohjoispuolella sijaitseva seutu on maisemaltaan kuin Suomea. Etelässä taas on pienempiä vuoristojärviä sekä se yksi iso, syvä, kirkasvetinen Bodenjärvi.

Olen asunut Reinin varrella kahdeksan vuotta, tehnyt sen jälkeen lukuisia työmatkoja ja retkiä eri seuduille ja saanut myös nauttia tutkimuslaitoksemme viininviljelyosaston erityisviineistä. Korkeat rinteet ovat aurinkoista viininviljelyseutua, samoin kuin Reinin sivujokienkin seinämät. Jokihan on uurtanut tiensä syvälle maahan. Se tekee maisemasta äärettömän kauniin ja romanttisen. Reinin vartta ajaen näkee linnan lähes jokaisen vuoren huipulla, enemmän tai vähemmän raunioina. Alhaalla rannalla on viehättäviä kyliä yhtä viehättävine viinitupineen. 

 

 Reinin vesi virtaa jotakuinkin nopeasti. Se johtuu sen oikaisuista, joita insinööri Tulla 1800-luvun alkupuolella aloitti. Joki lyheni peräti 81 kilometriä Baselin ja Bingenin välillä. Seurauksena tosin oli sitten pohjahiekan ja -mudan kerääntyminen valleiksi veden alle ja siitä johtuva jatkuva tarve ruopata jokea. Ennen Tullan aikaa joki teki uomansa lähes joka vuosi uudelleen ja nykyisin vanhat uomat ja kosteikot ovat viehättäviä ja harvinaisten kasvien mutta myös hyttysten lempiseutuja. Monin paikoin joen rannat on pengerretty tulvien varalta. Kun vesi – yleensä talvella – nousee, niin tien paikat suljetaan hiekkasäkein.

Rein-joki kuten muutkin joet sopivat hyvin tavarankuljetukseen. Yksi ystäväni on laivurin tytär ja vietti lapsuutensa jokilaivassa. Koulussa hän ja hänen sisaruksensa kävivät sisäoppilaitoksessa. Jokilaivat ovat matalia, sillä eihän joessa ole mitään myrskyjä. 

 

Me pidämme Lapin jokien kullanhuuhtojia ainutlaatuisina ja eksoottisina. Sitä samanlaista kultaa on iät ajat huuhdottu myös Reinin varrella.

Kyllä, joessa on kaloja. Joskus muinoin se oli kalaisa lohijoki, nykyisin kaloille on tehty kutemisportaita kuten Suomenkin jokiin. Yleisin kala on sampi, mutta lajivalikoima on runsas. Jopa lohet lisääntyvät taas luonnonmukaisesti, joskin vähäisessä määrin. Vesi ei siis ole likaista ja myrkyllistä kuten voisi luulla.  

Viimeiset talvet ovat olleet leutoja, mutta Rein on myös jäätynyt monena talvena, viimeksi kokonaan talvella 1962/1963.

Sana Rein juontaa juurensa indogermaanisesta sanasta, joka tarkoittaa virtaamista. Siitä sitten on kehittynyt monta meillekin tunnettua sanaa, esimerkiksi englannin ’river’.

Reinhän alkaa Sveitsin Alpeilla pienenä vuoripurona, jonka varrelta voi yhä tänäänkin löytää vuorikristallia. Sieltä se kulkee Bodenjärven läpi -sekoittumatta järven veteen! - , on sitten uurtanut uomansa vasta noin 20.000 vuotta sitten Bodenjärven lounaiskulmasta suoraan länteen jättäen järven länsipään syväksi lahdeksi. Virtaus ulos järvestä on Konstanzissa kova. Seuraavaksi joki putoaa Schaffhausenissa 23 metriä, ja vasta sitä seuraavan Laufenburgin ja Rheinfeldenin vesivoimalan jälkeen voi lähteä laivalla kulkemaan kohti merta. Baselissa joki kääntyy pohjoiseen ja kulkee monen suuren ja pienen kaupungin kautta. Tai oikeammin: rannoille on rakennettu monta kaupunkia. Kaikkiaan joella on pituutta 1239 kilometriä. 

 

Viehättävistä pikkukaupungeista täytyy mainita Boppard, Bingen, Bacharach ja Rüdesheim. Tämä seutu kuuluukin UNESCO:n maailmanperintöluetteloon ja sitä tarkoitetaan, kun puhutaan ’romanttisesta Reinistä’ Siellä sijaitsee myös kuuluisa Loreley-vuorenrinne. Loreley oli kalliolla oleskellut merenneito. Tarina kertoo, että hän kampasi kalliolla pitkiä kultaisia hiuksiaan ja sai laulullaan laivurit niin sekaisin, että nämä eivät enää ajatelleet jokea, vaan ajoivat karille. 

 

Bingenistä on tietenkin myös Hildegard von Bingen, 1100-luvulla elänyt abbedissa, joka on tehnyt tunnetuksi luonnonmukaista viljelyä. Hildegard von Bingenin hoitokodin johtajan tapasin viimeksi viime kesänä sattumoisin Konstanzissa, kun nautimme tytön kanssa kesäpäivästä rantakahvilassa. 

 

Reinin rannoilla on kaikkiaan 20 kuntaa ja kaupunkia, joissa on yli 100.000 asukasta. Monet ovat syntyneet roomalaisista asutuskeskuksista. Näitä ovat Basel, Strasbourg, Mainz, Koblenz, Bonn, Köln, Neuss, Nimwegen, Utrecht ja Leiden. Kaikki nämä sijaitsevat joen vasemmalla rannalla, sillä ne olivat aikoinaan Rooman valtakunnan rajakaupunkeja. Uudemmalta ajalta ovat sitten oikean rannan kaupungit Karlsruhe, Mannheim, Wiesbaden ja Düsseldorf.

Suurin rantakaupunki on miljoonakaupunki Köln, seuraavaksi suurimmat Rotterdam (600.000 asukasta) ja lähes samansuuruinen Düsseldorf, sekä puolimiljoonainen Duisburg. Kolmen osavaltion pääkaupunki sijaitsee Reinin rannalla.  

Lopuksi joki laskee monine haaroineen ja suistoineen Hollannissa Pohjanmereen. Euroopan suurin satama Rotterdam sijaitsee Reinin suistossa. 

Ja vielä pari erikoista asiaa. Tonavan vesihän häviää osin maan alle, kuten aiemmin kerroin. Osa vedestä ei menekään Tonavaan, vaan vedenjakajan ali Reiniin. Niin että Reinissä virtaa myös Tonavan vettä.  

Ja mikä tämä on? Kyllä, se on geysir. Andernachin lähellä (Namedyer Werth -niemellä), maailman korkein kylmävesigeysir; vesi nousee jopa 60 metriin. 

Tässä 'Deutsches Eck', (Saksan kulma) ja keisari Wilhelm I:n patsas. Mosel laskee Reiniin.

Miten olisi köysiradalla Reinin yli? Koblenzissa.

Ehrenbreitsteinin linna, Koblenzissa.

Syö! Mutta mitä?

Sternin numero 19/2012 artikkelissa listataan ruuasta kaikki se, mitä me luulemme tietävämme, mutta emme oikeasti tiedä. 

 1.     Terveellinen ruokavalio

-         On tärkeää syödä päivässä viisi annosta hedelmiä ja vihanneksia.
Tälle ei ole mitään tieteellistä todistetta. Varmaa on vain, että vihreä ja värikäs ruoka sinänsä on terveellistä. Myös pieninä määrinä.

-         Elintarvikkeet, joihin on lisätty vitamiinia, ovat erittäin terveellisiä
Päinvastoin! Vitamiinit A ja E ovat jopa vaarallisia suurina määrinä.

-         Saksassa vallitsee jodin puute
Jodia saa riittävästi erilaisista elintarvikkeista.

-         Tyydytetyt rasvahapot ovat vahingollisia
Eivät lainkaan kuten meidän on annettu ymmärtää. On kuitenkin parempi valita rasvatuotteita, joissa on runsaasti omega-3-rasvahappoja. Vahingollisia ovat vain transrasvat.

-         Ennen vanhaan hedelmissä ja vihanneksissa oli enemmän ravintoarvoa kuin nykyisin.
Täyttä hölynpölyä. Todennäköistä on, että asianlaita on päinvastoin.

-         Ilman lihaa meiltä puuttuu jotain
Ei, voimme saada kaiken tarvitsemamme myös ilman lihaa. Maito ja munat, pähkinät ja palkokasvit, hedelmät ja vihannekset ja täysjyväleipä takaavat sen, että saamme ruoasta kaiken tarvitsemamme. Sen sijaan vegaanien on syytä pitää huolta terveydestään.

-         Juomme liian vähän.
Taas yksi teollisuuden lanseeraama myytti. Useimmille riittää, että juo kun janottaa.

-         Geenimanipuloitu ruoka on epäterveellistä
Miljoonat ihmiset ovat syöneet sitä vuosikausia, 70 % soijasta jopa  on geenimanipuloitua, mutta siitä sairastunut ei vielä ole yksikään.

-         Laktoositon on terveellisempää
Se riippuu yksilöstä. 15-20% aikuisista ei voi sulattaa laktoosia eli maitosokeria kuin pieniä määriä. Heille on hyötyä sellaisista maitotuotteista, joiden laktoosi on valmistusvaiheessa jo pilkottu, mutta myös he voivat sulattaa jopa 10 grammaa laktoosia päivässä.

-         Meidän nykyiset elintarvikkeemme tekevät meidät sairaiksi, koska ne sisältävät paljon myrkyllisiä aineita
Ei pidä paikkaansa. Täysin riskitöntä ei myrkkyjen nauttiminen tietenkään ole, mutta riski on minimaalisen pieni. Sallitut raja-arvot ovat yleensä satakertaiset siihen nähden, mikä aiheuttaisi sairauksia.

-         Vain täysjyvätuotteita!
Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka elävät terveinä, vaikka eivät syö lainkaan täysjyväviljaa. Maissa kuten Välimeren maat tai Japani syödään kuitenkin paljon palkokasveja, pähkinöitä ja kalaa. Niissä on runsaasti B-vitamiinia. Totta on kuitenkin, että täysjyväviljaa kannattaa suosia valkoisen jauhon sijaan, sillä se vähentää riskiä sairastua sokeritautiin. 

2. Herkullinen ruokavalio

-         Saksalaiset käyttävät vähiten rahaa ruokaan Euroopassa.
Ei, vaan Saksassa ruoka on noin 11% Euroopan keskiarvoa kalliimpaa. Varsinkin liha on kallista. Saksalaiset käyttävät tuloistaan ruokaan 11 %, mikä kylläkin on hyvin alhainen luku. Vähemmän käyttävät itävaltalaiset, britit ja luxemburgilaiset.

-         ”Luonnolliset” aromit ovat parempi vaihtoehto kuin keinotekoiset
Eivät ole.  Myös ”luonnolliset” tehdään laboratoriossa. Ero on vain siinä, että ”luonnollisten” alkuperä on eläimistä tai kasveista.

-         Luomutuotteet maistuvat paremmalta
Uskon asia. Sokkotestaajat eivät ole tätä todenneet.

-         Parhaita hedelmiä ja vihanneksia ei tuoda Saksaan
Kyllä tuodaan. Mutta isoissa marketeissa myytävä tavara ei ole sitä parasta; se johtuu siitä, että asiakkaat katsovat vain hintaa ja ulkonäköä. Herkullisemmat hedelmät ja vihannekset löytyvät nurkan takaa pikkuliikkeestä.

3. Hoikaksi ja kauniiksi

-         On olemassa sellaisia elintarvikkeita, joiden sulattaminen vie enemmän kaloreita kuin mitä niissä on
Sepä kätevää olisi! Ainoa, mikä kuluttaa kaloreita, on kylmä vesi, sillä kehomme tarvitsee energiaa lämmittääkseen sen.

-         Kevyttuotteet auttavat laihtumaan
Yleensä asia on päinvastoin. Se ei johdu tuotteesta sinänsä, vaan väärästä itsesuggestiosta.

-         Uni laihduttaa
Ikävä kyllä, ei laihduta. Mutta toisinpäin kyllä, eli univaje lihottaa. Jos emme saa riittävästi unta, kehomme tuottaa enemmän ruokahalua kiihottavaa hormonia ghreliiniä ja vähentää ruokahalua poistavaa hormonia leptiiniä.

-         Makeutusaineissa ei ole paljoa kaloreita, mutta ne nostavat syöpäriskiä
Suuretkaan tätä asiaa koskevat kokeet eivät ole todistaneet mitään tällaista.

-         Keho olisi hyvä puhdistaa kuona-aineista silloin tällöin
Se joka tämän asian hyödyllisyyden pystyy todistamaan, saa varmasti Nobelin palkinnon. Mitä ovat kuona-aineet? Sitä ei ole vielä kukaan keksinyt.

-         On kalliimpaa tehdä ruokaa tuoreista valmistusaineista kuin syödä valmistuotteita
Päinvastoin! Asiaa on tutkittu. Tulos: valmistuotteet ovat keskimäärin 184 % kalliimpia. Laskennallisesti kotikokit ansaitsevat 9 euroa tunti. Vähimmäispalkka toisen palveluksessa on 8,50 euroa tunti miinus verot ja sosiaalimaksut.

-         Vähähiilihydraattinen ruoka auttaa paremmin laihtumaan kuin vähärasvainen
Ei, riita näiden kahden välillä tulee jatkumaan, sillä mitään ei ole voitu todistaa. Jos haluaa laihtua, on vain syötävä vähemmän, siinä kaikki.

-         Sokeri ja maito ovat vahingollisia iholle
Sitä ei ole voitu todistaa. Mutta jos on sitä mieltä, että näin on, niin sitten käyttää vähemmän sokeria ja maitoa. Kumpaakaan ei kuitenkaan pidä lopettaa kokonaan!

4. Ole kriittinen

-         Tutki tarkasti pakkausseloste, tiedät mitä tuote sisältää
Valmistajat ovat keksineet mitä kummallisempia keinoja eksyttää kuluttaja. Esimerkiksi: ”ei-kristallisokeria” on varmaan totta, mutta sama tuote sisältää sitten fruktoosia, eli hedelmäsokeria. Tai ”ei aromivahventeita” saattaa kuitenkin sisältää hiivauutetta, joka puolestaan sisältää glutamiinihappoa.

-         Luomutuotteet ovat parempia ilmastolle
Pitää usein paikkansa, paitsi lihan kohdalla. Elintarvikkeden luomutuotanto säästää ilmastoa 15-20% vähemmän kuin normaali tuotanto. Sianlihan tuotanto säästää, kananlihan pysyy samoissa, mutta naudanlihan tuotanto kasvattaa päästöjä, johtuen siitä että luomulehmät tuottavat enemmän metaania.

-         Luomitiloilla eläimiä pidetään lajin elinolojen mukaisesti oikein
Ei, tosin kylläkin vähän paremmin. Niille annetaan enemmän liikkumatilaa. Mutta muuten lehmät ovat navetassa ja kanat isoissa kanaloissa ja kuljetetaan samalla tavalla kuin muutkin eläimet. 

.*************************************

Suomalaiset käyttävät ruokaan tuloistaan 16%. 



Minun mielipiteeni on, että parhaat hedelmät ja vihannekset todellakin saa nurkan takana olevasta kaupasta, joka on yleensä turkkilainen, tai suoraan tuottajalta. Hinnat ovat mielestäni kohdallaan. Ja kyllä, kyllä Saksassa on herkullisia mansikoita. Ne pitää vain itse käydä kasvattajilta poimimassa.

Vaatteet miehen tekee?

Sternin nro 19/2012 artikkelissa Herlinde Koelbl on hienosti kuvannut ihmisiä työasuissaan ja samat ihmiset vapaa-ajallaan. Nämä ihmiset eivät siis ole misään teatterissa, vaan töissään. 

Ludwig Müller, piispa, Saksa

Nana Wilmore, domina, Saksa

Kanae Asakusa, geisha, Japani

Ricardo Dürner, hovimestari, Saksa

Heinrich Höfeliner, metsästäjä, Saksa

Soya Reichert, hotellin huonesiivooja, Saksa

Josef Hintermeier, lihamestari, Saksa

Susanne Siegenthaler, ilmavoimien lentäjä, Sveitsi

Pia Behnisch, nuohooja, Saksa

Susanne Baer, tuomari, Saksa

Minä lisään tähän vielä yhden:
kirvesmiehen. Näin he pukeutuvat tänäkin päivänä.

Ylioppilaaksi

Se oli vuonna 1970, kun ylioppilaaksi kirjoitin. Sain melko hyvät paperit, vaikka en ollut juuri mitään asian eteen tehnytkään. Äiti oli ostanut lohenpunaista kangasta ja siitä teetettiin kaksiosainen puku, josta olin kovasti ylpeä.

Juhlapäivä oli hyvin kuuma päivä. Istuimme koulumme Lauritsalan yhteiskoulun pihalla, seitsemänkymmentä tulevaa uutta ylioppilasta ja monta sataa ihmistä juhlaväkeä, kuuntelimme juhlapuheita ja hikoilimme. Pääskyset lentelivät taivaalla. Kuinka ollakaan, yksi niistä pudotti tarpeensa ylläni lennellessään ilmoilta alas – juuri minun hameelleni…

Soitin juhlassa estradilla pianolla sen Mozartin kappaleen, jolla sitten samana kesänä pyrin Sibelius-akatemiaan. En päässyt. Yliopistoon sen sijaan olin saanut stipendin. En ottanut sitä vastaan, vaan lähdin Pariisiin piikomaan ja olin jäädä sille tielleni…

Sitten painettiin lakit päähän, laulettiin suvivirsi ja varsin laaja sukuni lähti autoillaan kotiini, joka sijaitsee noin 15 kilometrin päässä koululta, ja minä menin valokuvaajalle. Kuvaaja oli hyvän ystäväni isä, joten kyllä minä heidän luonaan viihdyin. 

 

Tuohon aikaan ja ilokseni yhä nykyisinkään ei ketään erikseen perhejuhliin kutsuttu, vieraita vain tuli. Meille tuli paljon sukulaisia ja paljon kyläläisiä ja muita tuttavia.

Minulla on aina ollut sisua joskus tarpeettoman paljon. Tämä mieheni sanoo, että minä en juuri kysele enkä ihmettele, minä ryhdyn aina toimimaan. Niin silloinkin. Kun kukaan monista sukulaisistani ei tullutkaan minua hakemaan, niin päätin huolehtia kotiin pääsystäni itse. Eihän minua näköjään kukaan kaivannut. Odotin siis linja-autoa, joka tulikin normaaliin aikaan myöhään iltapäivällä. Eikä tietenkään ollut mitenkään ihmeellistä, että minä tuohon autoon nousin, olinhan tehnyt sen jo vuosia joka ikinen koulupäivä. Linja-auton saavuttua perille kävelin vielä pysäkiltä puolentoista kilometrin matkan kotiin.

Siellä sitten päiviteltiin. Missä olin ollut? Miksi en ollut soittanut ja pyytänyt ketään hakemaan? Jaa, miksikö en? Ajattelin, että jos eivät itse huomaa, että vaikka minua juhlivat mutta en ole paikalla, niin olkoot keskenään. 

 

Ruusuja olivat tuoneet niin paljon, että ne eivät mahtuneet mihinkään maljakkoihin. Niitä sitten yön yli kylmässä vedessä isossa saavissa säilyteltiin, ja seuraavana päivänä rääppiäisiä vietettiin. Eivät ne ruusut kauaa kestäneet – yhtä lailla kauan kesti minun hieno koulumenestykseni. Paljon olen elämässäni tehnyt, nähnyt ja kokenut, mutta sille vihreälle oksalle en koskaan päässyt. Ruusuni olen sittemmin saanut ostaa nekin itse.