Jokaisella tapahtuvalla asialla on sanoma. Useimmiten emme ymmärrä, koska emme kuuntele. Emme osaa kuunnella. Usein selviää paljon myöhemmin, mistä oli kyse, miksi piti tapahtua mitä tapahtui. Jokainen ihminen on lahja. Myös se, jonka kanssa en tule toimeen.
Hoitopojallani Felixillä, joka teki aikuisena itsemurhan, oli materialistille vanhemmilleen joku sanoma. Tähän mennessä he eivät ole sitä kuunnelleet…
Pinnallinen elämänmeno on se asia, jonka takia en koskaan enää haluaisi asua Frankfurtissa, missä tämä poika asui. Se on täysin materialistinen kaupunki. Euroopan rahamaailman keskus.
Saksalainen entinen anoppini on ulospäin hurmaava vanhempi naishenkilö. Vaan sisältäpäin kuin noita. Hänen elämänsä on ollut täynnä lähisukulaisten ja läheisten kuolemia. Lapsena kuoli oma äiti haimasyöpään, sitten isä syöpään, sitten ottoäiti eli isän toinen puoliso suolistosyöpään, sitten puoliso 62-vuotiaana eli entisen mieheni isä haimasyöpään, ja sen lisäksi jopa useampi muu lähisukulainen, ja kuolemansyy aina syöpä. Monet ystävät ovat jättäneet, eivät ole jaksaneet hänen kanssaan.
Hän on elämälle katkera ja on sitä mieltä, että Jumalaa ei ole.
Hän on täysin hylännyt toisen poikansa, ex-mieheni nuoremman veljen, eikä halua olla tämän kanssa missään tekemisissä. Emme tiedä miksi. Minun lapseni ovat sitä mieltä, että setä on miellyttävä ihminen! Hän on harras uskova, muttei ikinä tuputa kenellekään mitään eikä tee itsestään minkäänlaista numeroa.
Lankoni sanoi kerran aiemminkin ja taas viimeksi luonani Saksassa vieraillessaan, että lapsillani on uskomaton onni: äiti joka välittää ja rakastaa, sellaista hän ei tiennyt lapsena olevankaan.
Onko sitten niin, että ihmiselle annetaan samat asiat niin monta kertaa, kunnes hän on läksynsä oppinut?
Minulla on ollut ihana isä ja ihana äiti. Totta kai kaikkine puutteineen, mutta kukapa meistä olisi täydellinen. Luulen että ex oli ja on edelleenkin siitä kateellinen – lasteni puheita ja hänen omia sanojaan tulkitakseni. Sen sijaan että ottaisi opiksensa. Asia ei muutu mihinkään olemalla kateellinen, vaan olemalla itse hyvä isä.
Vetovoiman laki. Sitä saa mitä tilaa.
Tämä kuulostaa varmaankin kummalliselta ja teennäiseltä: kävin pitkään kirkossa Saksassa joka ikinen sunnuntai ihan vain kuullakseni ja saadakseni Herran siunauksen. Enpä panisi pahakseni kuulla sitä vastakin. Se vaikutti jopa niin paljon, että vanhempi poikani valitsi siunauksen rippilauseekseen.
Herra meitä siunatkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti