Asiat nivoituvat toisiinsa. Usein ihmiset kohtaavat toisensa kahdesti elämässä, ja sitä kutsutaan sattumaksi. Tyttäreni sanoi, että hänen mielestään me kuljemme ympyrää, ja ympyrät leikkaavat toisensa piirejä. Niin sitten tietenkin joudumme kaksi kertaa leikkaamaan saman piirin.
Monia vuosia sitten olin auttamassa kuljetusalan yrittäjää hänen ostaessaan kahta uutta kuorma-autoa, mersua, Saksasta. Säästäähän siinä tosi pitkän pennin, kun ostaa kuorma-auton suoraan tehtaalta Saksasta. Ei nämä edes minulle ainoat kuorma-autot ole, mutta olivatpahan ensimmäiset.
Kaikki meni muuten oikein hyvin, mutta Suomen ja Saksan osamaksulaki eivät ole yhteneväisiä ja siitä aiheutui iso soppa. Autot olivat valmiita haettavaksi tehtaalta Wörthistä, laivapaikat varattu, pääsiäinen tulossa. Kiire saada autot ulos tehtaalta. Viimein yöllä ja kiireellä muistan tehteeni käännöksen Nordea rahoituksen juristille. Loppujen lopuksi asian ratkaisi asiakkaan eduksi Daimlerin ylin myyntipäällikkö Berliinistä.
Riitta Uosukainen sanoi minulle vuosia sitten: "Aina on mentävä suurimman johtajan puheille." Miten totta!
Eikä Daimler ole mikään pikkupulju. Kuorma-autotehdas on pienen kaupungin kokoinen, siellä on 8.700 työntekijää, autoja tehtään vuodessa jotain 100.000, tehtaalla on pinta-alaa kaksi miljoonaa neliömetriä. Varaosaosasto, jonne saimme erikoisluvalla ajaa sisään sillä toisella uudella autolla hakemaan spoileria, oli sekin pienen kylän kokoinen. Kaksi vuotta sitten tehtaalla vietettiin tehtaan 50-vuotisjuhlia. Tehtaaseen voi muuten myös käydä tutustumassa, mutta kierrokselle pitää ilmoittautua etukäteen.
Asiakas oli tyytyväinen, kaikki hyvin. Sitten hän rakennutti autoihinsa puutavaran kuljetukseen sopivat kuormatilat ja -laitteet. Kuten monet entiset asiakkaani, tämäkin piti vuosien varrella yhteyttä silloin tällöin, mikä aina tuntuu yhtä mukavalta. Myöhemmin kuulin auton vaiheista, minne se oli mennyt ja mitä tapahtunut ja että auto oli myyty eteenpäin...
Nyt sitten asun Kalajoella ja kannatusyhdistyksen jäsenenä rakennamme Hiekkasärkille tsasounaa. Puuta on saatu lahjoituksina ja ne pitkät tukit piti jotenkin saada tsasounan tontille Matkailutien varteen. Kyselin paikkakakunnan tukinkuljettajia. Ja kas, löytyi... toinen näistä silloisista autoista. Varsin vanha se nyt jo on, puolisen miljoonaa kilometriä, mutta hyvin on palvellut...
Ja tukit ovat nyt tontilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti